Oma lapseni on luonteeltaan ärsyttävä!!
Ja heti alkuun, rakastan lastani (ja kahta vanhempaa myöskin) eniten maailmassa, siitä ei ole kyse.
Tämä nuorimmainen on saanut olla kotona 3v asti. Häntä on huomioitu ja rakastettu, mutta jos suoraan sanon niin onhan hän aivan superhankala. Hän on aina tyytymätön ja kaikkeen hän sanoo aina ei. Tämä ei siis ole uhmaa, vaan hän on hyvin hitaasti lämpenevä ja ennakkoluuloinen. Hän ei halua mennä minnekkään eikä halua tehdä mitään. Olisi vain kotona koko ajan. Itkee ja huutaa paljon.
Taidoiltaan etevä, eli en epäile olevan tarvetta millekkään diagnoosia vaativaan lausuntoon. Hän on vain hankala ja ärsyttävä lapsi. Hankalaa kun kaksi ensimmäistä on olleet helppoja ja iloisia lapsia....:(
Kommentit (24)
On huolestuttavaa, jos lapsi tuntuu ärsyttävältä. Se, että lapsi on taidoiltaan taitava ei kerro muuta kuin sen, että lapsi on taitava siinä asiassa.
Toi on se kauhukuva, miksi varmaan monet on veloja: teet lapsen, mutta se onkin kuspää.
Oma lapsi. En tiedä miten sen kanssa voisi elää. Antaa se toisen vanhemman huollettavaksi ja lähteä ite Kanadaan?
Vierailija kirjoitti:
Asperger
Antakaa vaan alapeukkua. Ihan hyvin voi olla eikä se mitenkään kovin harvinaista ole. juominen raskausaikana myös aiheuttaa moista kuten myös polttamisella voi olla jotain seurauksia
Ihan kuin meidän vanhin tyttö. Todella vaativa, kova itkemään, kovaääninen, herkkä, helposti tulistuva, semmoinen dramaqueen. Pikkusisko on huippuhelppo ja perustyytyväinen - siskot ovat kuin yö ja päivä.
Mutta ikää kun tulee lisää niin helpottaa. Mutta on kyllä ollut työläs lapsi ei voi muuta sanoa. Tyttö on tosin keskimääräistä fiksumpi, koulu sujuu ja tyttö oppii asioita helposti. Ihana tyttö, mutta niin raskas! Tarvitsee paljon paljon paljon rakkautta ja ymmärrystä.
Onko tullut sinuun tai toiseen vanhempaansa? Monesti lapsessa näkee ne omat huonot puolet ja se ärsyttää...
Hän on vain eri luonteinen kuin sinä.
Lue kirjoja aiheesta: Keltikangas-Järvinen.
Tempperamentiltään voimakkaampi reagoimaan asioihin eli siis herkkä :O tuollaiset lapset vaativat enemmän läsnäoloa ja rakkautta, älä näytä lapselle että hän ärsyttää sinua, pitää olla ekstra ymmärtäväinen ja laittaa myös rajat että oppii myös muiden rajoja kunnioittamaan. Omien tunteiden säätelyn oppiminen ja käsitteleminen olisi nyt tärkeintä ja tunteista puhuminen ettei ole omien negatiivisten tunteidensa vietävissä.
Vierailija kirjoitti:
Omena ei kauas puusta putoa..
Niin miettikää millaisia olitte lapsena, jos muistatte.
Meilläkin esikoinen on hankala luonteeltaan, on ollut sitä koko 8v ikänsä. Mutta kun katson taakse omaan lapsuuteen niin hän on kuin minä lapsena...ihan yhtä hankala olen ollut.
Ennuste: erittäin älykäs, introvertti, kohonneessa riskissä sairastua ahdistushäiriöihin, muodostaa syviä ja pitkiä ihmissuhteita, pysyy varovaisena koko ikänsä. Ei tule koskaan kiusaamaan ketään. Jos havaitsee vääryyttä, ryhtyy puolustamaan uhria, vaikka yleensä välttää näkyviä rooleja ja huomiota.
Eli vastakohta sille reippaalle ja sosiaaliselle höpöttäjä hassuliinille, joka on nykypäivän lapsi-ihanne.
Mene saamaan kasvatusohjausta perheneuvolaan.
Keltinkangas-Järvisen kirja Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys saatta lohduttaa ap:tä.
Olin kans tulossa sanomaan että Asperger, moni kohta täsmää. Hae apua perheneuvolasta heti, sitä on saatavilla mutta kestää kauan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger
Antakaa vaan alapeukkua. Ihan hyvin voi olla eikä se mitenkään kovin harvinaista ole. juominen raskausaikana myös aiheuttaa moista kuten myös polttamisella voi olla jotain seurauksia
Kyseessä on perinnöllinen neurologinen ominaisuus, jota ei todellakaan diagnosoida lyhyen palstaviestin perusteella.
Kuulostaa juuri samalta tilanteelta kuin minä ja siskoni (ollaan jo aikuisia). Ja käytöseromme johtuivat siitä että meitä pahoinpideltiin kotona ja vanhempi siskoni puolusti aina minua jonka takia on nykyäänkin tuollainen "dramaqueen" ja itse olen hyvin hiljainen ja etääntyvä. En syyllistä teitä vaan kerroin vain esimerkkinä mikä meille on aiheuttanut käyttäytymiserot.
Vierailija kirjoitti:
Asperger
Pakko sanoa että autismin kirjo tuli itselläkin mieleen, sellainen kun itse olen. En ikinä halunnut lapsena mennä mihinkään kodin ulkopuolelle, ja tarha- ja koulupäivien jälkeen olin aivan poikki ja sain usein raivareita. Vinguin ja valitin koko ajan vanhemmilleni, ja olin hirvittävän nirso myös ruoan suhteen. Sain diagnoosin teini-iässä, mutta aivan täydelliseen Aspergeriin en kuulemma yllä, sillä sosiaaliset taitoni ja itsereflektointikykyni ovat paremmat kuin asseilla.
Nyt olen korkeakoulutettu, parisuhteessa ja valitettavasti työtön johtuen koronasta. Mutta kaiken kaikkiaan tavallista elämää olen elänyt. Jos ap:ta asia vaivaa niin kannattaa käydä lastenpsykiatrialla tutkimuksissa.
Kuinka vanha hän on? Miten päiväkodissa/koulussa sujuu?