Lue keskustelun säännöt.
Miten erosta selviää
30.09.2013 |
Olemme eronneet. Minulla kaksi vanhempaa lasta edellisestä liitosta ja yhteinen pieni vauva. Yksi eron syistä oli uusioperhern ongelmat. Mies ei hyväksynyt lapsiani, vaati ainakin toisen muuttamista isälleen. Vanhin lapsista on yksitoista, oikeamielistä voinut oikein sietää häntä. Kaikki ärsytti. Koskaan heillä ei keskenään ollut riitaa, mutta minulle mies kiukuttelu ja sanoi että lapsi herättää hänessäpelästään ärsyyntymistä. Ulkonäkö ja kaikki. Viimeiset vuodet olivat ihan hirvittävän rankkoja. ajttelin eron helpottavan, kun saamme oman kodin ja jatkuva voimia vievä riitely loppuu. Mutta nyt olen oikeasti ihan masentunut ja ahdistunut. Välillä mietin että jos vanhin lapseni sitten muuttaisi isälleen, ja me voisimme olla yhdessä. Lasten ioloon ihan hyvä isä eikä siinä olisi ongelmaa myöskään hänen puolestaan, mutta oikeastimitse en pystyisi kuitenkaan sen asian kanssa elämään että tavallaan laittaisin miehen lapseni edelle. Mutta rakastan miestäni, rakastan lapsiani. Kaikkia yhtä paljon. Lapset tarvitsevat äiminään, mutta minä tarvitsen miestäni ja hänen rakkautta. En kestä tätä ikävää enkä ankein jaksa iloita lapsistani enkä elämästä.
Miten selviän? Ikävän tunne on hirvittävä.
Lohdutuksen sanoja ja rohkaisua pyydän teiltä.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ollut vaikeaa mutta vauva piti vääntää???
Kyllä sä siitä selviät. Näet sen jo, että teit oikein, ja tulet näkemäänkin. Ja mies on ollut todella itsekäs, kun on vaatinut itsensä laittamista lapsen edelle. Taustalla lienee ollut mustasukkaisuus, muistuttiko lapsi isäänsä?
Lapsella ei ole muuta kuin sinut, miehellä koko maailma. Ap, rakkaudesta voi toipua, suhtaudu siihen kuin mielenhäiriöön, että "mitä mä tuossa itsekkäässä paskassa oikein näin? Vaati laittamaan itsensä lapsen edelle" Mies tarttee terapeutin apua, kukaan normaali järkevä ihminen ei laita äitiä tekemään tuollaista valintaa.
Tsemppiä. Sinä ja lapset pärjäätte kyllä.
Oikein olet tehnyt ja voit olla sinut itsesi kanssa loppuelämän tämän asian kanssa, omat lapset tulee aina ensin.
Mies ymmärtää asian, kasvaa henkisesti ja palaa yhteen jos on yhtään fiksu, jos ei, ole vain tyytyväinen että näytti todellisen luonteensa. Rakkaus lapsiin on aina ehdotonta ja pyyteetöntä. Jos mies rakastaa sinua, hän hyväksyy sinut ja menneisyytesi täysin, ei yritä muuttaa sinua vaan ennemminkin tukee ja suhteenne antaa sinulle voimaa ja halun olla parempi ihminen. Onni ei tule muista ihmisistä vaan itsestä sisältä, miehesi ei taida olla ihan kypsä ja tasapainossa jos on valmis oman lapsensakin hylkäämään tällaisten asioiden vuoksi.
Ja älä huoli, aika parantaa aina niin paljon ja sinullahan on oikeastaan kaikki loistavasti, kolme ihanaa lasta, paljon rakkautta, elämä edessä ja kaikki asiat hoituu yleensä parhain päin lopuksi. Nyt anna itsellesI lupa nauttia elämästä äläkä ota vastuuta miehesi henkisestä kypsymättömyydestä.
tekuin kahden lapsen yh, onnellinen näinkin :)
Oikein olet tehnyt, kun olet eronnut miehestäsi. Mies on ollut kohtuuton, kun on vaatinut sinua hylkäämään yhden lapsistasi. Onneksi et ole suostunut siihen.
Miehellä on todella paha asenneongelma, kun ei tajua, että sinun mukanasi tulee koko paketti. Jos hänessä on miestä, hän hakee itselleen ammattiapua voidakseen myöhemmin palata perheeseenne, johon tosiaankin kuuluu sinun lisäksesi kaikki lapset. Jos hän ei tee mitään ongelmalleen, on hyvä vain, että olette jo eronneet. Toivottavasti mies ymmärtää kuitenkin olla yhteisen lapsenne elämässä jollakin tavalla, ettei häntäkin hylkää jostakin omituisesta syystä.
Tsemppiä! Sinä kyllä pärjäät myös ilman tuota miestä. Sinussa on enemmän voimia kuin arvaatkaan.