Lue keskustelun säännöt.
Oletko harkinnut meikkaamisen lopettamista?
Kommentit (63)
En aio lopettaa. Tykkään meikkaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suinkaan, päinvastoin, olen alkanut yhä enemmän kiinnostua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jännä homma kun palstan karvoituskeskusteluissa sanotaan, että ajellaan itsensä karvattomaksi vaikka autiolla saarella ja ihan itsensä takia. Mutta meikkaaminen ja muunlainen huolittelu lopetetaan välittömästi esimerkiksi koronan takia.
Kokemasi ristiriita voi johtua oletuksestasi, että kaikki väittäisivät ajavansa karvojaan itsensä takia. En minä ainakaan ole koskaan sanonut, että ajaisin karvoja vain itseni takia. Meikkasin nuorempana - siksi että ajattelin olevani siten muiden silmissä paremman näköinen tai edes vähemmän ruma.
Mitähän "itsensä takia" tarkalleen tarkoittaa? Ovatko kaikki sen merkityksestä edes samaa mieltä? Minä olen käsittänyt sen niin, että muiden mielipiteillä ei ole väliä, mutta ehkä jonkun mielestä se tarkoittaa sitä, että ajattelee siinä omaa hyötyään eikä jonkun toisen.
Lopetin ihan ilman harkitsemista, tuli mittari täyteen. Ihmiset ovat kohdelleet ihan samalla tavalla, mikään ei muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
En ole meikannut vuosiin. Syitä on monia:
- Laiskuus.
- Meikin kanssa tulee liian tietoinen itsestä ja omasta naamasta, ilmeet on varmaan erilaisia kuin muulloin. Meikki muistuttaa olemassaolostaan jäykällä tunteella ja kutinalla.
- Meikkiä pitää koko ajan tarkistella (etenkin kun itsellä rasvainen iho), ei voi olla huoleton. Joutuu pitämään mukana ylimääräistä. On ihanaa kun matkatavaroissa ei tarvitse huomioida tilaa meikeille.
- Pitää varoa meikin pilaantumista niistäessä, hikoillessa, silmälasien käyttäessä, syödessä.
- Vaikeus hahmottaa omia kasvonpiirteitä ja sitä miltä meikki näyttää muiden silmään. En hahmota näytänkö meikin kanssa paremmalta vai rumemmalta. Joskus näytän vain oudolta enkä ole varma olenko muiden silmissäkin sitä. Meikistä tulee siis epävarma olo.
- Meikatessa keskittyy liikaa kasvojensa yksityiskohtiin ja kiinnittää enemmän huomiota virheisiin.
- Vaikka meikki saisi jotkin kohdat näyttämään paremmalta, niin toisia kohtia se taas korostaa ikävästi. Meikkivoide korostaa paksua ihoani ja isoja sieraimiani, jostain syystä. Ripsiväri korostaa ripsien epätasaisuutta.
- Pettymys siitä, että meikki ei saa oloa tuntemaan kauniiksi, vaikka haluaisi. Toisaalta jos olisin meikattuna paremman näköinen, niin stressaisin siitä, mitä mieltä meikittömästä naamastani siihen verrattuna oltaisiin.
- Meikinpoisto, meikkausvälineiden huolto ja meikkaustilan siivous on rasittavaa lisätyötä.
- Rahanmeno.
- En ole huomannut meikkaamisesta mitään konkreettista hyötyä.
Kaipaan sitä aikaa jolloin meikkasin joka pävä -ripset, kulmat, eye liner, peitepuikko ja jos laittaa meikkivoiteen niin on myös laitettava kevyt poskipuna. Välitin enemmän ulkonäöstäni, pukeuduinkin paremmin, laitoin hiukset ja kävin suihkussa useammin.
Jotenkin vain meikkaamisen vuoksi myös on tietoinen myös kaikista epäkohdista ulkonäössä, niin etten osannut enää mennä ulos ilman meikkiä. Nyt sitten meikkaamattomana en välitä epäkohdista.
Yksi syy sille mikse lopetin meikaamisen on se, ettei muutkaan ympärilläni paljoa meikkaa. Jos olet aina meikissä, ihmiset luulevat että olet "menossa johonkin" tai jos menet mieshammaslääkärille meikattuna, se luulee että flirttailet sen kanssa tms. Ihmiset pitää sinua vähän tyhmempänä eivätkä ota vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin meikkaamisen ja hiusten värjäyksen kun korona alkoi. Näin mennyt jo puoli vuotta ihan hyvin ja en aio aloittaa enää uudestaan
Joo, nyt harkitsen. Olen meikannut viime vuosina vain toimistolle töihin mennessäni. Nyt käyn toimistolla n. kerran kuussa. Tuntuu jotenkin tyhmältä meikata, en mä nätti ole meikattunakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä fanaattinen meikkihullu jatkuvasti tekee näitä keskusteluja? Tollasten takia aion meikata entistä enemmän.
Mua rassaa tämä tyyppi kans. Varmaan 20 avausta vääntänyt samasta aiheesta.
En todellakaan aio lopettaa meikkaamista.
Mä tiedän kuka se on...
En. Koska en ole sitä oikein ehtinyt tähän ikään (+40.v.) aloittaakaan. Käytän vain ripsiväriä ja sitäkin silloin kun muistan. Ja siitäkin huolimatta ovat kauniiksi sanoneet/valehdelleet😀.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ilman meikkiä näytän rasvaiselta ja harmaalta perunalta, meikin kanssa olen paljon eloisampi näky ja hyvinä päivinä jopa kaunis. Meikin kanssa näytän siltä, mitä tunnen sisäisesti olevani. On myös ihanaa, kun on meikkipohja, jonka läpi ei näy punastuminen tai punoitus urheilun aikana. Punastun joskus aika voimakkaasti, ja on ihan hirveää olla silloin, kun tietää, että se näkyy muille.
Miksi sinulle on tärkeää näyttää muiden silmissä paremmalta kuin oikeasti olet? Miksei punastuminen tai punoitus saisi näkyä muille, mitä hirveää siinä on? En tuomitse, en vaan ymmärrä.
Miksi sinulle on tärkeää, että ihmiset eivät näytä paremmalta kuin oikeasti ovat? Miksi he eivät saisi näyttä siltä kuin kokevat olevansa. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä fanaattinen meikkihullu jatkuvasti tekee näitä keskusteluja? Tollasten takia aion meikata entistä enemmän.
Laita linkki johonkin keskusteluun tai keskusteluihin, jotka ovat vastaavia kuin tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ilman meikkiä näytän rasvaiselta ja harmaalta perunalta, meikin kanssa olen paljon eloisampi näky ja hyvinä päivinä jopa kaunis. Meikin kanssa näytän siltä, mitä tunnen sisäisesti olevani. On myös ihanaa, kun on meikkipohja, jonka läpi ei näy punastuminen tai punoitus urheilun aikana. Punastun joskus aika voimakkaasti, ja on ihan hirveää olla silloin, kun tietää, että se näkyy muille.
Miksi sinulle on tärkeää näyttää muiden silmissä paremmalta kuin oikeasti olet? Miksei punastuminen tai punoitus saisi näkyä muille, mitä hirveää siinä on? En tuomitse, en vaan ymmärrä.
En ole lainaamasi, mutta punanaamaisena kommentoin silti. Itse en yksinkertaisesti halua olla huomiota herättävä. Oma naamani punoittaa millon mistäkin syystä ja saatan näyttää jopa siltä, että koko naamani olisi vakavasti palanut. En halua olla tuijotuksen kohteena, sillä se tuntuu inhottavalta. Haluan meikata naamani, unohtaa koko asian ja keskittyä elämään ja arkeen, ilman että mietin onko naamani kirkuvan punainen.
Toisia kiinnostaa, toisia ei. Sinua ilmeisesti ei kiinnosta ja se on ok, helpompaahan se niin on jos ei välitä yhtään mitä muut ajattelevat. Niin me ihmiset ollaan erilaisia, en ymmärrä miksi se on niin vaikea ymmärtää.
En, mutta en ole meikannut nyt vuoteen. Meikkaan aina kun huvittaa. En koe paineita asiasta, enkä välitä, mitä muut siitä ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ilman meikkiä näytän rasvaiselta ja harmaalta perunalta, meikin kanssa olen paljon eloisampi näky ja hyvinä päivinä jopa kaunis. Meikin kanssa näytän siltä, mitä tunnen sisäisesti olevani. On myös ihanaa, kun on meikkipohja, jonka läpi ei näy punastuminen tai punoitus urheilun aikana. Punastun joskus aika voimakkaasti, ja on ihan hirveää olla silloin, kun tietää, että se näkyy muille.
Miksi sinulle on tärkeää näyttää muiden silmissä paremmalta kuin oikeasti olet? Miksei punastuminen tai punoitus saisi näkyä muille, mitä hirveää siinä on? En tuomitse, en vaan ymmärrä.
Miksi sinulle on tärkeää, että ihmiset eivät näytä paremmalta kuin oikeasti ovat? Miksi he eivät saisi näyttä siltä kuin kokevat olevansa. En ymmärrä.
Miksi kysymysten esittäminen meni tunteisiisi? Miksi sisälukutaitosi on niin heikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ilman meikkiä näytän rasvaiselta ja harmaalta perunalta, meikin kanssa olen paljon eloisampi näky ja hyvinä päivinä jopa kaunis. Meikin kanssa näytän siltä, mitä tunnen sisäisesti olevani. On myös ihanaa, kun on meikkipohja, jonka läpi ei näy punastuminen tai punoitus urheilun aikana. Punastun joskus aika voimakkaasti, ja on ihan hirveää olla silloin, kun tietää, että se näkyy muille.
Miksi sinulle on tärkeää näyttää muiden silmissä paremmalta kuin oikeasti olet? Miksei punastuminen tai punoitus saisi näkyä muille, mitä hirveää siinä on? En tuomitse, en vaan ymmärrä.
En ole lainaamasi, mutta punanaamaisena kommentoin silti. Itse en yksinkertaisesti halua olla huomiota herättävä. Oma naamani punoittaa millon mistäkin syystä ja saatan näyttää jopa siltä, että koko naamani olisi vakavasti palanut. En halua olla tuijotuksen kohteena, sillä se tuntuu inhottavalta. Haluan meikata naamani, unohtaa koko asian ja keskittyä elämään ja arkeen, ilman että mietin onko naamani kirkuvan punainen.
Toisia kiinnostaa, toisia ei. Sinua ilmeisesti ei kiinnosta ja se on ok, helpompaahan se niin on jos ei välitä yhtään mitä muut ajattelevat. Niin me ihmiset ollaan erilaisia, en ymmärrä miksi se on niin vaikea ymmärtää.
Koska kukaan harvemmin selittää sitä erilaisuuttaan joko ollenkaan tai ainakaan asiallisesti. Yleensä vastaukseksi saa v*ttuilua ja väheksyntää, vaikka ihan vilpittömästi haluaisi päästä perille kyseessä olevaa asiaa koskevista moninaisista näkökulmista. Sinun viestisi alkoi lupaavasti, mutta lopetus oli nihkeä. Totta kai jokainen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, eikä sitä täällä kukaan ole ihmetellytkään. Ihmettelyn aiheena ovat ne erilaisuuden taustalla vaikuttavat syyt, joista kysyminen tulkitaan lähestulkoon aina loukkaukseksi. Sitä minä en ymmärrä.
En ole ajatellut lopettaa. Tykkään meikistä. Meikkaan kevyesti ja mielestäni taidolla. Meikki on tavallaan asun jatke, niinkuin joku muukin sanoi: jos lähden liikenteeseen farkuissa ja t-paidassa en välttämättä meikkaa ollenkaan, mutta jos pukeudun huolitellummin laitan myös vähän meikkiä. Ihan sama asia kuin joku hiusten kihartaminen, tai korujen valitseminen.
En myöskään ymmärrä miksi joillekin on niiiin tärkeää, ettei nainen tee itsestään "keinotekoisesti" paremman näköistä kuin on luonnostaan. N50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ilman meikkiä näytän rasvaiselta ja harmaalta perunalta, meikin kanssa olen paljon eloisampi näky ja hyvinä päivinä jopa kaunis. Meikin kanssa näytän siltä, mitä tunnen sisäisesti olevani. On myös ihanaa, kun on meikkipohja, jonka läpi ei näy punastuminen tai punoitus urheilun aikana. Punastun joskus aika voimakkaasti, ja on ihan hirveää olla silloin, kun tietää, että se näkyy muille.
Miksi sinulle on tärkeää näyttää muiden silmissä paremmalta kuin oikeasti olet? Miksei punastuminen tai punoitus saisi näkyä muille, mitä hirveää siinä on? En tuomitse, en vaan ymmärrä.
En ole lainaamasi, mutta punanaamaisena kommentoin silti. Itse en yksinkertaisesti halua olla huomiota herättävä. Oma naamani punoittaa millon mistäkin syystä ja saatan näyttää jopa siltä, että koko naamani olisi vakavasti palanut. En halua olla tuijotuksen kohteena, sillä se tuntuu inhottavalta. Haluan meikata naamani, unohtaa koko asian ja keskittyä elämään ja arkeen, ilman että mietin onko naamani kirkuvan punainen.
Toisia kiinnostaa, toisia ei. Sinua ilmeisesti ei kiinnosta ja se on ok, helpompaahan se niin on jos ei välitä yhtään mitä muut ajattelevat. Niin me ihmiset ollaan erilaisia, en ymmärrä miksi se on niin vaikea ymmärtää.
Koska kukaan harvemmin selittää sitä erilaisuuttaan joko ollenkaan tai ainakaan asiallisesti. Yleensä vastaukseksi saa v*ttuilua ja väheksyntää, vaikka ihan vilpittömästi haluaisi päästä perille kyseessä olevaa asiaa koskevista moninaisista näkökulmista. Sinun viestisi alkoi lupaavasti, mutta lopetus oli nihkeä. Totta kai jokainen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, eikä sitä täällä kukaan ole ihmetellytkään. Ihmettelyn aiheena ovat ne erilaisuuden taustalla vaikuttavat syyt, joista kysyminen tulkitaan lähestulkoon aina loukkaukseksi. Sitä minä en ymmärrä.
Palstalla tuntuu vallitsevan oletus, että lähes joka kommentin takana on arvostelua johonkin suuntaan: joko hyväksymistä tai vastustamista. Kun joku kyselee ymmärtämisen halusta, sitä ei aina tajuta oikeaksi kysymykseksi vaan luullaan pelkäksi mielipiteen ilmaisemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ilman meikkiä näytän rasvaiselta ja harmaalta perunalta, meikin kanssa olen paljon eloisampi näky ja hyvinä päivinä jopa kaunis. Meikin kanssa näytän siltä, mitä tunnen sisäisesti olevani. On myös ihanaa, kun on meikkipohja, jonka läpi ei näy punastuminen tai punoitus urheilun aikana. Punastun joskus aika voimakkaasti, ja on ihan hirveää olla silloin, kun tietää, että se näkyy muille.
Miksi sinulle on tärkeää näyttää muiden silmissä paremmalta kuin oikeasti olet? Miksei punastuminen tai punoitus saisi näkyä muille, mitä hirveää siinä on? En tuomitse, en vaan ymmärrä.
En ole lainaamasi, mutta punanaamaisena kommentoin silti. Itse en yksinkertaisesti halua olla huomiota herättävä. Oma naamani punoittaa millon mistäkin syystä ja saatan näyttää jopa siltä, että koko naamani olisi vakavasti palanut. En halua olla tuijotuksen kohteena, sillä se tuntuu inhottavalta. Haluan meikata naamani, unohtaa koko asian ja keskittyä elämään ja arkeen, ilman että mietin onko naamani kirkuvan punainen.
Toisia kiinnostaa, toisia ei. Sinua ilmeisesti ei kiinnosta ja se on ok, helpompaahan se niin on jos ei välitä yhtään mitä muut ajattelevat. Niin me ihmiset ollaan erilaisia, en ymmärrä miksi se on niin vaikea ymmärtää.
Koska kukaan harvemmin selittää sitä erilaisuuttaan joko ollenkaan tai ainakaan asiallisesti. Yleensä vastaukseksi saa v*ttuilua ja väheksyntää, vaikka ihan vilpittömästi haluaisi päästä perille kyseessä olevaa asiaa koskevista moninaisista näkökulmista. Sinun viestisi alkoi lupaavasti, mutta lopetus oli nihkeä. Totta kai jokainen ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, eikä sitä täällä kukaan ole ihmetellytkään. Ihmettelyn aiheena ovat ne erilaisuuden taustalla vaikuttavat syyt, joista kysyminen tulkitaan lähestulkoon aina loukkaukseksi. Sitä minä en ymmärrä.
Palstalla tuntuu vallitsevan oletus, että lähes joka kommentin takana on arvostelua johonkin suuntaan: joko hyväksymistä tai vastustamista. Kun joku kyselee ymmärtämisen halusta, sitä ei aina tajuta oikeaksi kysymykseksi vaan luullaan pelkäksi mielipiteen ilmaisemiseksi.
Niinpä. Ja itseäni kyllästyttää joutua todistelemaan tätä vilpitöntä ymmärtämisen halua kysymysten takana. Harva tuntuu käsittävän, että tulkinta omaa toimintaa koskevien kysymysten sävystä tai motiivista on tosiaankin pelkkää tulkintaa, mielen tuotetta. Vastaus kirjoitetaan sen tavallisesti vastustusta olettavan tulkinnan mukaan, eikä sen, mitä viestistä on tosiasiallisesti luettavissa. Tämän takia olen vähentänyt palstailua merkittävästi. En jaksa itsekään olla enää asiallinen niitä kohtaan, jotka laittavat sanoja suuhuni ja menevät puolustuskannalle, vaikkei siihen ole aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ilman meikkiä näytän rasvaiselta ja harmaalta perunalta, meikin kanssa olen paljon eloisampi näky ja hyvinä päivinä jopa kaunis. Meikin kanssa näytän siltä, mitä tunnen sisäisesti olevani. On myös ihanaa, kun on meikkipohja, jonka läpi ei näy punastuminen tai punoitus urheilun aikana. Punastun joskus aika voimakkaasti, ja on ihan hirveää olla silloin, kun tietää, että se näkyy muille.
Miksi sinulle on tärkeää näyttää muiden silmissä paremmalta kuin oikeasti olet? Miksei punastuminen tai punoitus saisi näkyä muille, mitä hirveää siinä on? En tuomitse, en vaan ymmärrä.
Miksi sinulle on tärkeää, että ihmiset eivät näytä paremmalta kuin oikeasti ovat? Miksi he eivät saisi näyttä siltä kuin kokevat olevansa. En ymmärrä.
Miksi kysymysten esittäminen meni tunteisiisi? Miksi sisälukutaitosi on niin heikko?
Mikset vastannut kysymyksiini? Etkö osaa vai halua?
Miksi sinulle on tärkeää näyttää muiden silmissä paremmalta kuin oikeasti olet? Miksei punastuminen tai punoitus saisi näkyä muille, mitä hirveää siinä on? En tuomitse, en vaan ymmärrä.