Olen kohta kuuden lapsen äiti, uskovainen, ja voisin vastata kysymyksiin kun ei ole hetkeen muutakaan tekemistä.

1 tai 2 koneellista pyykkiä laitan pyörimään ja ripustan kuivumaan ja viikkaan kaappeihin muiden hommien lomassa tai iltaisin lasten nukkumaan mentyä.



Lapset (vanhin 9 v) keräävät omat lelunsa, siivoavat askartelusotkunsa jne., kattavat pöytää, auttavat ruuanlaitossa joskus, petaavat petinsä. Siis ne, jotka siihen ikänsä ja taitojensa puolesta kykenevät :) Isommat leikittävät joskus pieniä että äiti saa tehtyä jonkun tietyn homman.

Eli olen ollut uskovainen aina.



Mies on myös uskovainen, uskovaisessa kodissa kasvanut mutta nuorena kokeili välillä maailmallista elämää :)



Uskon siis Raamatun Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön.

Hiukan laaja aihe kyllä :) Haluaisin elää sillä tavalla vaatimattomasti että ei kiinnosta rahan ja tavaran haaliminen, mieluummin panostaisin vaikkapa ihmissuhteisiin. Usko on tärkeä, tärkein, se on mukana elämässä oikeastaan kaikessa. Haluan elää ennenkaikkea niin että säilyttäisin tämän uskon. Sen olisi itseasiassa aika helppoa antaa jotenkin vaipua taustalle, unohtua, kaikessa elämän kiireessä ja tohinassa.