Synnytysten jälkeen olen joutunut etsimään

Minulla taas alkoi ensimmäisestä synnytyksestä todella seksuaalinen kausi elämässäni. Sitä ennenkin kyllä pidin seksistä, mutta en juuri saanut orgasmeja ja paljolti seksin nautinto tuli siitä, että tiesin miellyttäväni miestä ulkonäölläni ja tiukoilla paikoillani. Ulkonäköäni en mieti enää yhtään, vaan keskityn seksissä omaan nautintooni ja toisen nautintoon.

Synnytyksen jälkeen, kunhan paikat oli parantuneet pikku repeämästä, sekuaalinen nautinto kuitenkin muuttui itselleni paljon paremmaksi, se ei enää niinkään tullut siitä että olisin huomannut toisen nautinnon vaan ihan oikeasti koin nautintoa itse, ja aloin saada yhdyntäorgasmejakin. 

Miltei sama juttu kuin kakkosella, seksi parani vaikka vartalon ulkonäkö jonkun verran rupsahtikin. Tunnen vartaloni paremmin, en niin välitä miltä näytän, enkä ole niin itsetietoinen. Minulla meni seksihalut varmaan ekan puolen vuoden ajaksi synnytyksestä, mutta sitten aloin taas haluta kunnolla. Sain kyllä viritettyä itseni tunnelmaan, muttei sellaista fyysistä himoa löytynyt, kuten oviksen aikoihin normaalisti. Kai se täysimetys vaikutti.

Täälläkin on seksi parantunut synnytysten jälkeen. Mutta en ole kehoni kanssa tullut vielä sinuiksi. Tuntuu kovin vieraalta ajatus, että keikistelisin hepeneissä mieheni edessä, vaikka sitä kovasti harrastin ennen lapsia. Uskon kuitenkin saavani itseni takaisin heti, kun saan kehoni mieleisekseni. :)

Seksi muuttui paremmaksi ensimmäisen lapsen jälkeen. Viimeisetkin estot rapisivat odotusajan ja synnytyskokemuksen jälkeen. Vapautuminen.

Toden sanoakseni alapääni oli parempi synnytyksen jälkeen, ennen sitä liian tiukka koska miehellä iso kalu.

Minua ei rintojen muuttuminen haitannut eikä muutama lisäkilokaan eikä miestäkään. Rinnat kasvoivat isommiksi jo odotusaikana ja jäivät myös suuremmiksi josta mies tykkäsi.

Mulle tuli ihan kamala kriisi! Suorastaan inhosin itseäni monta kuukautta, ja seksistä ei ollut eka 5 kuukauteen tietoakaan, sen jälkeen oli jo pakko pakottautua johonkin toimintaan, miehen takiakin. Seksihalut palasi sitten ihan todenteolla, kun vauva oli jonkin verran yli puolivuotias. Nyt vajaan vuoden, ja tykkään seksistä, mutta minäkuva ei ole vielä ennallaan... Koin, että imetys aiheutti mulle haluttomuutta, sen jälkeen alkoi tulla seksihaluja, tiedä sitten johtuiko siitä, vai ihan muusta.

En oikein usko, että mulla korvien väli palautuu, ennenkuin kroppa on täysin ennallaan, olin niin tottunut siihen entiseen. Rintojen malli ei niin heilauta, ne ovat pienet eikä roikkuminen niin kummasti näy. Alapäässä mietityttää, onko se löystynyt, mies väittää ettei olisi. Voi mielistelläkin :D

Mun seksuaalisuus taisi pohjata paljon siihen, että olin tosi hyvässä kunnossa ennen raskautta, siis ihan todella hyvässä. Nyt enää keskimäärin ok, sillä aika treenaamiseen on vähentynyt tietysti joksikin aikaa. Tai ehkä ei siihen perustunut, mutta tunsin kehoni hyvin, nyt se on erilainen... Välillä ihan kuin joku vieras? Kaikkein pahin kriiseily taitaa olla vähentynyt jo, vähät raskauskilot jotakuinkin pudotettu ja vatsakin lähes takaisinkutistunut.

Mutta vähän tästä puhutaan! Mulle ihan kaikkein isoin yllätys lapsenteossa oli kriisi oman kehon ja seksuaalisuuden kanssa. Haluan itseni kokonaan takaisin :(