Lue keskustelun säännöt.
Miksei ihmiset kouluta pikkukoiria?
27.09.2013 |
Todella harvassa näkyy olevan koulutettu pikkukoira. Onko ne jotenkin sit vaan niin söpöjä ja pieniä, ettei niitä tarvitse kouluttaa?
Koiria ne on siinä missä isotkin ja vaatii koulutusta.
Muuten ne elää kuin pellossa ja on kulmakunnan valtiaita...ainakin omasta mielestään.
Mun mielestä räksyttävä pikkukoira on kaikkea muuta kuin suloinen näky.
Kommentit (50)
Kyllä me vaan koulutettuun pikkukoiramme. Kulkivat nätisti vierellä hihnassa, tulivat luokse kutsuttaessa, poistuivat ovelta haukkumasta käskettäessä kun joku tuli ulko-ovelle, eivät saaneet tulla sisällä makuuhuoneisiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 21:10"]
Minusta taas sellainen on suloinen näky. Oma pikkukoirani on muuten hyvinkin koulutettu ja kisaamme parissakin koiraharrastuslajissa, mutta kun kaupungissa tylsästi lenkkeillään pitkin kävelyteitä, niin se saa vapaasti viihdyttää itseään vaikka räkyttämällä kun sitä huvittaa. Osaisin kouluttaa tavan poiskin, mutta en näe tarpeelliseksi. Ei haukku haavaa tee ja kyllä ääntä maailmaan mahtuu.
[/quote]
Sitten kun iso koira aukaiseen suunsa ja haukkuu, niin se on hirveä louskuttaja ja aggressiivinen.
Ihan samaa koirien kieltä käyttävät isot ja pienet koirat, koettakaa nyt ymmärtää! Se, että annatte pienten koirienne räkyttää päin naamaa isolle koiralle, koska se on teidän mielestänne hellyyttävää. Sitten vaaditte isoja koiria olemaan provosoitumatta, vaikka teidän koiranne provosoi ja on aggressiivinen.
Ja voi luojan tähden, voitteko opettaa pikkukoiranne edes olemaan näykkimättä? Oltiin kerran kyläpaikassa, missä oli kiltti, vanhempi sakemanninarttu (11-vuotias) ja joku 3-vuotias Napoleon-komplseksista kärsivä alle kymmenenkiloinen seurakoira.
Vanhempi narttu oli monta kertaa osoittanut pienelle koiralle, että anna mun olla, en jaksa sua. Pieni koira toistuvasti näykki isomman huulia, takajalkoja, mahaa ja häntää.
Lopulta iso koira oli hampaat irvessä aina kun tuo pieni edes tuli lähellekään. (tässä vaiheessa ihmiset kauhistelivat, että miten se nyt tuolleen, onpa vihainen sakemanni)
Pienen koiran omistaja ei tehnyt elettäkään ottaakseen koiraansa pois. Viimeinen tikki oli se, kun pikkukoira vei isomman koiran suusta herkkupalan. Tässä vaiheessa pääsi helvetti irti ja iso lähti rähinällä pienen perään, pieni kiljui, iso painoi pienen maahan (ei missään vaiheessa purrut)
Kun isoa koiraa mentiin repimään pois, pikkukoira roikkui tämän huulessa.
[/quote]
Varo vaan ettei koirasi tapa lasta, kun vähän ärsyttää..
Enemmän olen huolissani kouluttamattomista isoista koirista. Siinä on pienen ja tottelevaisen koiran kanssa piilopaikat hukassa kun vastaan tulee nelivetona omistajaansa hinaten rähisevä goljatti.
Minun asuinkulmillani näkee paljon enemmän huonosti koulutettuja isoja koiria kuin pieniä. Pakko sanoa, että kyllä iso remmirähjä on pelottavampi kuin pieni, vaikka ei koiran pieni koko ole mikään tekosyy kouluttamatta jättämiselle. Onneksi oma koirani on pieni ja hyvin koulutettu, vaikka onkin kovin haukkuherkkää rotua. Pennusta asti olen opettanut, että kenellekään ei tarvitse haukkua. Että ihan oikeasti voisitte joskus miettiä pari kertaa ennen kuin alatte yleistämään tällä tavalla, en minäkään tänne ole tekemässä ketjua siitä miten rasittavia isot rähjääjäkoirat ovat! Eivätkä isot koirat ole aina edes omistajallaan fyysisesti hallinassa kun ovat niin vahvoja.
Olen miettinyt tosi usein samaa kuin ap! Tuntuu, että mitä pienemmästä koirarodusta on kyse, sitä huonommin ovat koulutettuja. Chihuahuat on pahimmasta päästä. Hampaat irvessä räksyttävät pikkukoirat on aivan hirveitä otuksia. Meillä on naapurissa useita, ja ihan järkyttävää meteliä pitävät.
On tosi ilahduttavaa nähdä joskus pieni pinseri tai pikkuterrieri, joka oikeasti osaa olla nätisti. Onneksi osa koiranomistajista ymmärtää kouluttaa myös sen pienikokoisen lemmikkinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 09:59"]
Isommat koirat usein tarvii tiukemman koulutuksen koska ovat sellaisista tappelijaroduista...valitettavan usein tuolla näkee just isoja koiria jotka ovat päävikaisia oli sitten kasvatettu tai ei. Meilläkin päin on ainoastaan yksi perhoskoira joka räksyttää, muut pienet ei ollenkaan. Asutaan ison kaupungin taajamassa.
[/quote]
Ihan samalla tavalla ne pikku koirat räksyttää, sitä vaan ei koeta niin uhkaavana, vaikka samalla tavalla "raivohullu" on kuin isotkin. Tämä on väärin, sillä taskukokoisellakin koiralla pitäisi olla kuria
Ihan samaa koirien kieltä käyttävät isot ja pienet koirat, koettakaa nyt ymmärtää! Se, että annatte pienten koirienne räkyttää päin naamaa isolle koiralle, koska se on teidän mielestänne hellyyttävää. Sitten vaaditte isoja koiria olemaan provosoitumatta, vaikka teidän koiranne provosoi ja on aggressiivinen.
Aamen tälle. Oman kokemuksen mukaan ovat isot olleet paremmin koulutettuja (toki joukkoon mahtuu myös tomppeli omistajia, joilla koira on egon jatke), mutta pikkuräkyttäjiä, jotka louskuttaa leukojaan on varsinkin kaupungissa paljon. Jos hetkeksi kuvittelee, että se pikku "söpö" rähisevä perhoskoira kasvaisi koossa isommaksi, olisi silläkin samalla tavalla tavalla hammasrivi irvessä ja pelottavampi haukkuääni kuin näillä "tappajakoirilla". Yleensä pienten käytös on pahempaa, vaikka onkin pienemmässä mittakaavassa. On se kumma kun jonkun sakemannin suojeluhaukku tulkitaan vaarallisemmaksi kuin jonkun pinserin selvä uhittelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en tiedä yhtäkään omistajaa, joka pitää koiransa räkytystä "hellyyttävänä". Paskan marjat. Monet vastaantulijat kyllä pitää sitä söpönä, leperrellään suoraan koiralle että voi sua pikkusta, heh heh hee, ootpa söpö.
Meidän chihua on nyt koulutettu 3 vuotta. Päivittäin. Edelleen se rähjää toisille koirille, jos joutuu ohittamaan läheltä. Muu rähjäys on saatu kitkettyä TODELLA kovalla työllä. Tää on minun neljäs koira, eka chihu. Ehdottomasti on ollut vaikein koulutettava, koska chihussa yhdistyy pieni epävarmuus (pieni koko) ja toisaalta taas uppiniskaisuus ja itsenäisyys. Chihu ei ole kovinkaan miellyttämisenhaluinen, se tekee asioita lähinnä jos siitä on itselle etua. Lisäksi sen luonteeseen kuuluu "hälyttäminen".
Ja monet puhuu täällä niinkuin tietäisivät paljonkin koirien käytöksestä... kyllä se rähjäys pienellä koiralla on usein ennemminkin sitä epävarmuutta, ei agressiivisuutta. Eli paljon porua turhasta. Nää käppänät juoksee ekana karkuun, jos joutuisivat liian liki räkytyksen kohdetta. Ei sitä räkytetä sen vuoksi että halutaan tappaa, vaan siksi että se huisin pelottava kohde pysyisi mahdollisimman kaukana kun "mä tässä vähän koitan näyttää huisin pelottavalta"...
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:30"]
Ihan samaa koirien kieltä käyttävät isot ja pienet koirat, koettakaa nyt ymmärtää! Se, että annatte pienten koirienne räkyttää päin naamaa isolle koiralle, koska se on teidän mielestänne hellyyttävää. Sitten vaaditte isoja koiria olemaan provosoitumatta, vaikka teidän koiranne provosoi ja on aggressiivinen.
Aamen tälle. Oman kokemuksen mukaan ovat isot olleet paremmin koulutettuja (toki joukkoon mahtuu myös tomppeli omistajia, joilla koira on egon jatke), mutta pikkuräkyttäjiä, jotka louskuttaa leukojaan on varsinkin kaupungissa paljon. Jos hetkeksi kuvittelee, että se pikku "söpö" rähisevä perhoskoira kasvaisi koossa isommaksi, olisi silläkin samalla tavalla tavalla hammasrivi irvessä ja pelottavampi haukkuääni kuin näillä "tappajakoirilla". Yleensä pienten käytös on pahempaa, vaikka onkin pienemmässä mittakaavassa. On se kumma kun jonkun sakemannin suojeluhaukku tulkitaan vaarallisemmaksi kuin jonkun pinserin selvä uhittelu
[/quote]
Heh, tuli tästä mieleen. Meillä on nuori sakemanni, tykkää keskustella ja käyttää ääntään monipuolisesti ( haukku, vikinä, örinä, kiljunta ja ujellus)
Kiljuu ja ujeltaa lähinnä kun on äärimmäisen innostunut jostain asiasta (omistaja tulee kotiin, pääsee kentälle treenaamaan yms) Tää jostain syystä pelottaa ihmisiä ihan vietävästi, vaikka minusta toi on epäpelottavin ääni mitä koirasta vaan voi lähteä.
Sitten leikkiessään tuo pitää sellaista örinää ja ärinää. Ei mitenkään uhkaavaa, mutta ymmärrän kyllä jos joku pitää tätä ääntä pelottavana. Itse kuitenkin tunnistan koiran äänet ja tiedän milloin se murisee oikeasti ja milloin se on vain leikkiörinää lelun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:15"]
Olen miettinyt tosi usein samaa kuin ap! Tuntuu, että mitä pienemmästä koirarodusta on kyse, sitä huonommin ovat koulutettuja. Chihuahuat on pahimmasta päästä. Hampaat irvessä räksyttävät pikkukoirat on aivan hirveitä otuksia. Meillä on naapurissa useita, ja ihan järkyttävää meteliä pitävät.
On tosi ilahduttavaa nähdä joskus pieni pinseri tai pikkuterrieri, joka oikeasti osaa olla nätisti. Onneksi osa koiranomistajista ymmärtää kouluttaa myös sen pienikokoisen lemmikkinsä.
[/quote]
Taisit just luetella juuri ne koirarodut, joiden kouluttaminen on kaikista haastavinta. Pinsereistä mulla ei ole kokemusta, tosin olettaisin haastavaksi, koska en muista eläissäni nähneeni yhtäkään kunnolla käyttäytyvää pientä pinseriä. Chihut ja terrierit taas ovat tunnettuja jääräpäisyydestään ja molemmilla suurta taipumusta dominoimiseen.
Ihmiset ottavat söpöjä pikkuterriereitä ja kuvittelevat, että ne käyttäytyvätkin kuin pehmolelukoirat, istuvat nätisti siinä sohvalla kainalossa ja tekevät yhdestä käskystä kivoja temppuja. Oikeasti, jos tahtoo helpon, miellyttämisenhaluisen, tottelevaisen ja mukautuvaisen kotikoiran, jonka kouluttaminen ei vaadi helvetinmoista jokapäiväistä tahtojen taistelua, voin sanoa usean terrierin kokemuksella, että kannattaa valita joku muu rotu. Jos sensijaan haluat harraskaveriksi älykkään, virkeän ja loputtoman energisen koiran, ja jaksat jatkuvasti joka ikisessä käänteessä muistuttaa koiralle että sinä olet teidän laumanne johtaja (tai vaihtoehtoisesti tykkäät silmille hyppivästä koirasta joka on täysin kuriton), terrieri voi sopia sinulle :)
Pikkukoirat on rasittavia, varsinkin kun niiden annetaan tehdä mitä vaan. Sellaisia asioita mitkä (yleensä) isoilta koirilta on kielletty. Esim. päin hyppiminen. Kuinka helvetin rasittavaa?? Satuin eilen olemaan kylässä paikassa jossa oli kaksi pikkukoiraa joista toinen riehakas pentu. Ihan varottamatta tää pentu hyppäsi sohvalle syliin ja nuoli naaman puhtaaksi. Ällöttävää!!
Miksi eläinten ylipäätään annetaan hyppiä sohville ja sängyille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tosi sosiaalinen ja isojenkin koirien kanssa toimeentuleva puolivuotias chihupoika ja ei kyllä hauku muita koiria kuin harvoin jos toinen aloittaa haukkumisen. Kavereita on kaikenkokoisista koirista, paras tuttavuus tällä hetkellä englanninbulldoggiuros :)
Ongelmana ovat olleet täällä pk-seudulla yleiset rotikat, ns. taistelukoirat (bullmastiffit, staffit ym), joiden omistajat ovat jotain statusta tavoittelevia nuoria pareja tai ns. syrjäytyneen/pikkurukollisen oloisia tyyppejä. Ei mitään otetta koiriin ja välillä näkee kun omistaja jopa rankaisee koiraa potkaisemalla/tyrkkäämällä kylkeen! Näkyy toisinaan jopa kuonokoppia, mikä on suoranaista rääkkäystä. Koirat hyökkivät usein niin villisti kohti koiraani kävelyillä, etteivät omistajat (erityisesti naiset) meinaa pysyä perässä! Aivan järkyttävältä näyttää kun hentoinen nainen roikkuu jalat harallaan bullmastiffin perässä kun se alkaa tulla kohti! Ja koirapuistoissa ovat kuulemma tulleet aidan ylsi pienten puolelle... Jos valita voi, niin kyllä suosittelisin pikkukoiria noillekin tyypeille. Ei tarvitse sitten lukea lehdestä kuinka jälleen joku omistaja pääsee hengestään tai tapattaa sivullisen tai toisen koiran tuolla möhkäleellään.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 09:57"]
Mulla on pikkurekku joka todellakin osaa jo käyttäytyä vaikka ikää vasta 5kk, ei koskaan hauku eikä rähjää remmissä eikä muille koirille. En myöskään ole vielä tällä tienoolla tavannut pientä koiraa joka ei olisi osannut käyttäytyä joten aika vaikeaa on vastata apn kysymykseen.
Toisaalta väitän että isommatkaan koirat ei aina osaa käyttäytyä, ainakin meillä päin on kaksi isoa koiraa jotka ovat suoraan sanoen raivohulluja. Louskuttavat hampaat irvessä pihaltaan kun ohi mennään. Luojalle kiitos on aita välissä! Saattais meidän pikkurekku olla jauhelihaa muuten...
[/quote]
Keep up the good work, koska 5kk on aivan pentu vielä. Tälleen mutulla sanoisin et räyhääminen alkaa vasta 6kk-> näin ainakin meidän räyhääjällä.
Meillä siis kovapäinen terrieri. Koulutettu niin helkutisti. Mutta räyhää remmissä. Johtuu ylikierroksista ja arkuudestakin. Kerran pääsi vahingossa vapaaksi ja juoksi suoraan kohti tekemään tuttavuutta häntä heiluen. Ei siis missään nimessä ole aggressiivinen. Kuten joku muukin kommentoi paljon ollaan tehty töitä ton remmiongelman kanssa, mutta lähiohitukset ei vieläkään suju.
Ja sit yks juttu mikä risoo mua ihan älyttömästi. Kun tulee vieraita, ja komennan koiraa pois tieltä ja odottamaan kauniisti. Niin eikö joka ainut pälliaivo ala lepertelemään ja riehaannuttaa koiraa. Kun tullaan oman perheen kesken kotiin koira ei suvaitse edes tulla vastaan, mikä hyvä, koska tietää että sillä sekunnilla ei häntä kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:30"]
Ihan samaa koirien kieltä käyttävät isot ja pienet koirat, koettakaa nyt ymmärtää! Se, että annatte pienten koirienne räkyttää päin naamaa isolle koiralle, koska se on teidän mielestänne hellyyttävää. Sitten vaaditte isoja koiria olemaan provosoitumatta, vaikka teidän koiranne provosoi ja on aggressiivinen.
Aamen tälle. Oman kokemuksen mukaan ovat isot olleet paremmin koulutettuja (toki joukkoon mahtuu myös tomppeli omistajia, joilla koira on egon jatke), mutta pikkuräkyttäjiä, jotka louskuttaa leukojaan on varsinkin kaupungissa paljon. Jos hetkeksi kuvittelee, että se pikku "söpö" rähisevä perhoskoira kasvaisi koossa isommaksi, olisi silläkin samalla tavalla tavalla hammasrivi irvessä ja pelottavampi haukkuääni kuin näillä "tappajakoirilla". Yleensä pienten käytös on pahempaa, vaikka onkin pienemmässä mittakaavassa. On se kumma kun jonkun sakemannin suojeluhaukku tulkitaan vaarallisemmaksi kuin jonkun pinserin selvä uhittelu
[/quote]
Heh, tuli tästä mieleen. Meillä on nuori sakemanni, tykkää keskustella ja käyttää ääntään monipuolisesti ( haukku, vikinä, örinä, kiljunta ja ujellus)
Kiljuu ja ujeltaa lähinnä kun on äärimmäisen innostunut jostain asiasta (omistaja tulee kotiin, pääsee kentälle treenaamaan yms) Tää jostain syystä pelottaa ihmisiä ihan vietävästi, vaikka minusta toi on epäpelottavin ääni mitä koirasta vaan voi lähteä.
Sitten leikkiessään tuo pitää sellaista örinää ja ärinää. Ei mitenkään uhkaavaa, mutta ymmärrän kyllä jos joku pitää tätä ääntä pelottavana. Itse kuitenkin tunnistan koiran äänet ja tiedän milloin se murisee oikeasti ja milloin se on vain leikkiörinää lelun kanssa.
[/quote]
No onpa suloista tui tui. Hyi saatana, en todellakaan antaisi rakkini murista huvikseen.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 10:51"]
Mikä helvetti siinä muuten on, että jotkut pienet koirat eivät tunnu tuntevan edes alkeellisinta koirien käytöstapaetikettiä. Eivät enää osaa lukea eleitä?
Ja ymmärrän miksi saksanpaimenkoirasi suuttui. Vaikka ihmiset vain naureskelevat pienen koiran söpöydelle kun se "leikkii" näykkimällä, hyi kauhea kun se SATTUU.
Varsinkin kun puhutaan koirien välisestä arvojärjestyksestä, kyllä vanhaa koiraa alkaa vituttamaan jos nuori hyppii koko ajan naamalle eikä näytä minkäänlaista kunnioitusta. Varsinkin kun toinen on ihan suupalan kokoinen.
[/quote]
Koirat eivät osaa lukea toisten koirien elekieltä, koska ne eivät saa siihen tilaisuutta. Ne eivät voi olla vapaasti yhdessä. Säännöllisesti koirapuistoissakin törmää tilanteeseen, että paikalla on yksi koira, ja kun sinne yrittää mennä, isäntä sanoo että ei tänne voi tulla kun meidän Tusse ei tule toimeen toisten koirien kanssa. Miten ne voisivatkaan, jos isäntä ei anna siihen tilaisuutta. Koiria pitäisi sosiaalistaa ja viedä eri ympäristöihin ja tilanteisiin ihan pennusta lähtien. Ne tarvitsevat kokemuksia erilaisista, erikokoisista ja -värisistä koirista. Aloittaa tietysti kannattaa tutustumalla kilteiksi tiedettyihin aikuisiin koiriin. Se että koirat leikkivät ja painivat ja joskus tuntuvat jopa jyräävän yli, ei ole haitaksi kenellekään. Olen kysynyt muutamalta eläinlääkäriltäkin, ja heidän kantansa on sama.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 11:13"]
Minun asuinkulmillani näkee paljon enemmän huonosti koulutettuja isoja koiria kuin pieniä. Pakko sanoa, että kyllä iso remmirähjä on pelottavampi kuin pieni, vaikka ei koiran pieni koko ole mikään tekosyy kouluttamatta jättämiselle. Onneksi oma koirani on pieni ja hyvin koulutettu, vaikka onkin kovin haukkuherkkää rotua. Pennusta asti olen opettanut, että kenellekään ei tarvitse haukkua. Että ihan oikeasti voisitte joskus miettiä pari kertaa ennen kuin alatte yleistämään tällä tavalla, en minäkään tänne ole tekemässä ketjua siitä miten rasittavia isot rähjääjäkoirat ovat! Eivätkä isot koirat ole aina edes omistajallaan fyysisesti hallinassa kun ovat niin vahvoja.
[/quote]
Minulla taas on täysin päinvastaiset päivittäiset kokemukset. Oma iso koirani kävelee räyhääjien ohi kauniisti. Räyhääjien omistajat puolestaan naureskelevat, miten "pienellä on ison koiran luonto" ja se on "rohkea kun ei pelkää isoa mustaa koiraa". Ison koiran luonto EI ole riidanhaastajan luonto. Ison koiran ei tarvitse päteä räyhäämällä.
Isot koirart kuitenkin puree ja tappaa. Niin se vaan on.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 10:51"]
Mikä helvetti siinä muuten on, että jotkut pienet koirat eivät tunnu tuntevan edes alkeellisinta koirien käytöstapaetikettiä. Eivät enää osaa lukea eleitä?
Ja ymmärrän miksi saksanpaimenkoirasi suuttui. Vaikka ihmiset vain naureskelevat pienen koiran söpöydelle kun se "leikkii" näykkimällä, hyi kauhea kun se SATTUU.
Varsinkin kun puhutaan koirien välisestä arvojärjestyksestä, kyllä vanhaa koiraa alkaa vituttamaan jos nuori hyppii koko ajan naamalle eikä näytä minkäänlaista kunnioitusta. Varsinkin kun toinen on ihan suupalan kokoinen.
[/quote]
Koirat eivät osaa lukea toisten koirien elekieltä, koska ne eivät saa siihen tilaisuutta. Ne eivät voi olla vapaasti yhdessä. Säännöllisesti koirapuistoissakin törmää tilanteeseen, että paikalla on yksi koira, ja kun sinne yrittää mennä, isäntä sanoo että ei tänne voi tulla kun meidän Tusse ei tule toimeen toisten koirien kanssa. Miten ne voisivatkaan, jos isäntä ei anna siihen tilaisuutta. Koiria pitäisi sosiaalistaa ja viedä eri ympäristöihin ja tilanteisiin ihan pennusta lähtien. Ne tarvitsevat kokemuksia erilaisista, erikokoisista ja -värisistä koirista. Aloittaa tietysti kannattaa tutustumalla kilteiksi tiedettyihin aikuisiin koiriin. Se että koirat leikkivät ja painivat ja joskus tuntuvat jopa jyräävän yli, ei ole haitaksi kenellekään. Olen kysynyt muutamalta eläinlääkäriltäkin, ja heidän kantansa on sama.
[/quote]
Alapeukutin, koska olen eri mieltä. Koirapuistot on koirille todella epäluontaisia paikkoja. Mieluiten vieraat koirat kierrettäisiin mahdollisimman kaukaa. Toki on hyvä tutustuttaa koiraa joihinkin tuttuihin koiriin.
A) Räyhäävä, riuhtova ja päällekäyvä iso koira saa melkoisen selvää jälkeä aikaiseksi, joten ne on koulutettava tai vietävä piikille. Pikkukoiran saa usein pidettyä voimalla sen verran aisoissa, että hurjistuessaankin ehtii vain tehdä pintanaarmun.
B) Koulutuksen ohella myös jalostukseen on ison rodun kohdalla täytynyt kiinnittää enemmän huomiota samasta syystä. Iso, terävä ja temperamenttinen nyt on vaan huono yhdistelmä ja syytä karsia jo sisäsyntyisenä pois. En nyt näiden kanssa tarkoita, että rähisevä pikkukoira on yhtään sen miellyttävämpi, taustoja vaan, miksi käytöseroa on huomattavissa.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 21:10"]
Minusta taas sellainen on suloinen näky. Oma pikkukoirani on muuten hyvinkin koulutettu ja kisaamme parissakin koiraharrastuslajissa, mutta kun kaupungissa tylsästi lenkkeillään pitkin kävelyteitä, niin se saa vapaasti viihdyttää itseään vaikka räkyttämällä kun sitä huvittaa. Osaisin kouluttaa tavan poiskin, mutta en näe tarpeelliseksi. Ei haukku haavaa tee ja kyllä ääntä maailmaan mahtuu.
[/quote]
Sitten kun iso koira aukaiseen suunsa ja haukkuu, niin se on hirveä louskuttaja ja aggressiivinen.
Ihan samaa koirien kieltä käyttävät isot ja pienet koirat, koettakaa nyt ymmärtää! Se, että annatte pienten koirienne räkyttää päin naamaa isolle koiralle, koska se on teidän mielestänne hellyyttävää. Sitten vaaditte isoja koiria olemaan provosoitumatta, vaikka teidän koiranne provosoi ja on aggressiivinen.
Ja voi luojan tähden, voitteko opettaa pikkukoiranne edes olemaan näykkimättä? Oltiin kerran kyläpaikassa, missä oli kiltti, vanhempi sakemanninarttu (11-vuotias) ja joku 3-vuotias Napoleon-komplseksista kärsivä alle kymmenenkiloinen seurakoira.
Vanhempi narttu oli monta kertaa osoittanut pienelle koiralle, että anna mun olla, en jaksa sua. Pieni koira toistuvasti näykki isomman huulia, takajalkoja, mahaa ja häntää.
Lopulta iso koira oli hampaat irvessä aina kun tuo pieni edes tuli lähellekään. (tässä vaiheessa ihmiset kauhistelivat, että miten se nyt tuolleen, onpa vihainen sakemanni)
Pienen koiran omistaja ei tehnyt elettäkään ottaakseen koiraansa pois. Viimeinen tikki oli se, kun pikkukoira vei isomman koiran suusta herkkupalan. Tässä vaiheessa pääsi helvetti irti ja iso lähti rähinällä pienen perään, pieni kiljui, iso painoi pienen maahan (ei missään vaiheessa purrut)
Kun isoa koiraa mentiin repimään pois, pikkukoira roikkui tämän huulessa.
[/quote]
Mikä helvetti siinä muuten on, että jotkut pienet koirat eivät tunnu tuntevan edes alkeellisinta koirien käytöstapaetikettiä. Eivät enää osaa lukea eleitä?
Ja ymmärrän miksi saksanpaimenkoirasi suuttui. Vaikka ihmiset vain naureskelevat pienen koiran söpöydelle kun se "leikkii" näykkimällä, hyi kauhea kun se SATTUU.
Varsinkin kun puhutaan koirien välisestä arvojärjestyksestä, kyllä vanhaa koiraa alkaa vituttamaan jos nuori hyppii koko ajan naamalle eikä näytä minkäänlaista kunnioitusta. Varsinkin kun toinen on ihan suupalan kokoinen.