Exäni sai uuden kumppaninsa kanssa yllättäen down-vauvan. Meillä ennestään
exän kanssa kolme alle kouluikäistä. Mies jäi kiinni pettämisestä, lukuisten eri naisten kanssa joista tämä vauvan äiti oli yksi. Mies katui ja itkien aneli anteeksiantoani, en vaan pystynyt enää luottamaan ja jätin hänet. Hyvin nopealla tahdilla mies meni sitten yksiin tän nykyisen avopuolisonsa kanssa, ja saman tien lähes alkoivat odottaa lasta. Raskausaikana kaikki vaikutti olleen ok, ja ovat (olemme me kaikki kolme) vielä nuoria. Joten yllätys ja shokki oli kova. Nyt siitä saakka kun vauva syntyi (downia epäiltiin heti ulkonäön perusteella, mut tekevät vielä testit varalta), mies on ollut ihan hajalla, ei ole käynyt edes synnärillä katsomassa naistaan ja lastaan eikä hakenut heitä - nainen sai tulla taksilla kotiin.
Exä on alkanut ryypätä paljon, ja mulle sataa känniviestejä miten rakastaa ja ikävöi ja minä ja lapset ollaan aina hänen ainoa oikea perhe, uusi nainen vaan laastari ja "sitä vammasta" ei halua edes nähdä.
On jättänyt naisen ihan yksin selviämään vauvan hoidosta ja omastakin shokistaan, mua pelottaa hänen puolesta miten jaksaa. Ja exää tekis mieli potkia perseelle kantamaan vastuunsa, mutta en viitsi enää vastata sille mitään, kun innostuu entisestään joka ikisestä yhteydenotosta multa päin. Lapsiakaan en ole enää voinut antaa tapaamisiin tuon holtittoman viinankäytön takia.
Tuota menoa mies joutuu katkolle/sairaalaan mihin vaan, itse uhoaa että tekee itsarin ellen ota häntä enää takas (en ota).
Mitähän mun pitäis tehdä? Lähinnä suhteessa tuohon syntyneeseen vauvaan (lasteni velipuoli) ja hänen äitiinsä, jotta saisivat apua? Suoraan multa naisen ylpeys ei taatusti anna periksi ottaa sitä vastaan. Mutta pelottaa ja surettaa heidän puolestaan. :(
Kommentit (59)
Onko tuolla sun ex-miehelläsi vanhempia tai sisaruksia, joiden kanssa olisit missään puheväleissä? Kerro tilanne heille, varsinkin tuon alkoholinkäytön osalta. Jos he pystyisivät auttamaan? Jos ei, niin sulla varmaan on treffit lastensuojelun kanssa kohta jokatapauksessa tapaamisten ja elareiden takia, niin puhu asiasta siellä. sano suoraan että tämä on sun omaa pohdiskelua, mutta sinua huolestuttaa, että miten uusi äiti jaksaa... vaikka korostaen sitä, että et epäile hänen kykyjään, mutta kun sattui tuollainen paskakasa puolisoksi. Mun mielestä, kuitenkaan, tuo ei ole asia, johon sun tarvitsee varsin puuttua suoraan itse.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:17"]
Todella sairas ajatus, että olisi olemassa jokin korkeampi voima, joka pelaisi sellaista kostopeliä, missä hän lähettäisi maailmaan sairaita lapsia kostaaksen pettämisiä joillekin lusmuille.
[/quote]
No sairasta on olla niin heikko ettei tunnusta niitä voimia.
Karsea äijä! Käy kyllä sääliksi uutta naista. Olet kyllä hieno ihminen, kun olet ajatellut auttamista, kaikilla ei kävisi mielessäkään. Naisen vastaus riippunee todella paljon luonteesta. Eksäsi vaikuttaa karmealta tyypiltä, josta eroon pääseminen voi olla hyvä asia, joten jos eksän silmät eivät ole vielä auenneet, ehkä ne aukeavat, jos alatte puhua enemmän keskenänne.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:21"]
Mies sai kostonsa "jostakin korkeimmalta" ja uusi laastarinainen siinä samalla. Kauhea juttu, mutta down-lapsikin ansaitsee kaiken rakkauden. Olet suuri ihminen. Onneksi et tuota äijää kotiin enää ota. Hoida vaan lapsesi hyvin. Tuo on oppitunti siitä, miten ei pitäisi menetellä... (miehen toiminta siis) . Ei ollut varmaan tuollaiseen varautunut....
[/quote]
Ootko ihan tosissasi sitä mieltä, että lapsi on kosto? Hän on kuule ihan yhtä arvokas ihminen kuin me muutkin, eikä hänen olemassaolonsa ole mistään muusta kiinni kuin siitä että munasolu hedelmöittyi ja tällä kertaa kävi näin että lapsella on kehitysvamma.
Todella sairas ajatus, että olisi olemassa jokin korkeampi voima, joka pelaisi sellaista kostopeliä, missä hän lähettäisi maailmaan sairaita lapsia kostaaksen pettämisiä joillekin lusmuille. Hahaa mikä kosto, yksin jäävä äiti saa suuren työn hoitaakseen ja lapsi ei koskaan saa olla terve. Haloo.
[/quote]
Jos kaikilla oli sellaiset karmat, siis vanhemmilla ja lapsella. Isä missaa tässä kyllä karmavelan maksamisen ja kasvun paikan ihmisenä, jos ei tokene.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:19"]
luulisi vain että pyrit lällättämään, siinä on monenlaista sulattelemista muutenkin
[/quote]
Kylläpäs sulla on hieno kuva maailmasta ja muista ihmisistä.
Vinkiksi, tältä pallolta löytyy myös ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka ajattelevat muutakin kuin itseään, jotka haluavat ihan oikeasti muillekin hyvää. Kannattaisi joskus antaa jollekin "ulkopuoliselle" sunkin mahdollisuus, saattaisi elämä kirkastua kummasti.
Ei kaikki ole paskiaisia.
[/quote]
Juuri näin. Oman ystäväni äiti on ottanut luokseen asumaan ja kasvattanut omalta osaltaan ystäväni isän, eli puolisonsa syrjähypyn tuloksena syntyneen lapsen VAIKKA kyseinen mies ei enää koskaan palannut saman katon alle asumaan.
Että kyllä, hyviä ihmisiä on olemassa.
[/quote]
Minun äitini vastaavassa tilanteessa tarjoutui samaan, mutta "syrjähypyn" äiti ei suostunut, antoi mieluummin lapsen adoptoitavaksi. Tavallaan ymmärrän sitäkin ratkaisua, mutta sisarukset eivät ole koskaan tavanneet toisiaan, serkkuni kuuli asiasta ensimmäisen kerran vasta aikuisena.
Hieno mies, tuo aloittajan ex. Kerrassaan.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:19"]
luulisi vain että pyrit lällättämään, siinä on monenlaista sulattelemista muutenkin
[/quote]
Kylläpäs sulla on hieno kuva maailmasta ja muista ihmisistä.
Vinkiksi, tältä pallolta löytyy myös ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka ajattelevat muutakin kuin itseään, jotka haluavat ihan oikeasti muillekin hyvää. Kannattaisi joskus antaa jollekin "ulkopuoliselle" sunkin mahdollisuus, saattaisi elämä kirkastua kummasti.
Ei kaikki ole paskiaisia.
[/quote]
Juuri näin. Oman ystäväni äiti on ottanut luokseen asumaan ja kasvattanut omalta osaltaan ystäväni isän, eli puolisonsa syrjähypyn tuloksena syntyneen lapsen VAIKKA kyseinen mies ei enää koskaan palannut saman katon alle asumaan.
Että kyllä, hyviä ihmisiä on olemassa.
[/quote]
Minun äitini vastaavassa tilanteessa tarjoutui samaan, mutta "syrjähypyn" äiti ei suostunut, antoi mieluummin lapsen adoptoitavaksi. Tavallaan ymmärrän sitäkin ratkaisua, mutta sisarukset eivät ole koskaan tavanneet toisiaan, serkkuni kuuli asiasta ensimmäisen kerran vasta aikuisena.
[/quote]
Heh, freudilainen lipsahdus, tarkoitus oli ensin kirjoittaa tädistäni hämäykseksi, siitä tuo serkku...oikeasti siis meidän perheessä tämmöinen tapaus kauan sitten.
Ap, vaikutat mukavalta ja empaattiselta ihmiseltä, mutta oletkohan tässä tilanteessa hieman rajaton. Hienoa, että toivot exäsi uudelle ja vauvalleen hyvää, mutta apu sinulta voi olla tosiaan mahdotonta ottaa vastaan ja en näe, että sinä olisit se henkilö, jonka kannattaa tarjoat apuaan. Ehkä parhaiten tilannetta auttaa se, että pysyt tiukkana exäsi suhteen, että et todellakaan ota takaisin etkä edes kuuntele valitustaan. Silloin mies joutuu aidosti kohtaamaan tilanteen ja tekemään omat valintansa sen suhteen. Toki voit yrittää jotain tiukkaa puhuttelua vastuusta tms.
Harmi kun rakas ex-anoppini (miehen äiti ) on nyt kuollut, siinä oli sellainen nainen joka olisi taatusti saanut poikansa kuriin, tai ellei, niin ainakin itse olisi mennyt avuksi ja tueksi tälle tuoreelle äidille. Mullekin oli kuin varaäiti aina, ja silloin kun meidän eron syy = miehen pettämiset tuli hänelle ilmi, tuli itkien mun oven taakse ruokakassien kans tyyliin "miten sinä pieni kulta nyt pärjäät". Sisaruksia miehellä ei ole. Tuoreen äidin suvusta en tiedä mitään, mutta toivotaan todella, että sieltä jotain apua, tukea ja ymmärrystä löytyy.
En ole kovin montaa kertaa tätä naista edes tavannut, joskus oli mukana kun isä haki lapsemme tapaamisiin, silloin oikein korostetun omistavasti roikkui miehessään ja suhtautui minuun ylimielisesti - mutta se oli itsestäni lähinnä hellyttävää - meillä yli 10v ikäero tämän tytön kanssa, en missään vaiheessa ole häntä ajatellut minään "kilpailijana" - mies petti niin monen kanssa minua, että se täydellinen kulissin romahdus, sen elämän, jossa mä olin tyytyväisenä elänyt.. SE oli se juttu mistä en päässyt yli. Että olen jakanut elämäni ihmisen kanssa jota en todella lopulta edes tuntenut. Se on ollut helvetin rankkaa. Se taas, että joku parikymppinen mimmi tulee pihalleni korkkareissaan ja tiukassa mekossaan exääni lääppien esittäytymään (= näyttämään että on minua nuorempi ja kauniimpi, niin sen tulkitsin.. Ja tottahan se on), ei enää jaksanut satuttaa.
Vauvan synnyttyä (ennen kuin olin ehtinyt kuulla downista) laitoin molemmille vanhemmille onnitteluviestit sekä kommentin, että jos jotain vauvakamaa puuttuu vielä, niin täältä saa tulla hakemaan (hyväkuntoista tavaraa, remontin tieltä). Tuohon viestiin äiti ei vastannut mitään. Olen tulkinnut, ettei halua olla kanssani tekemisissä.
ap
ap, et voi oikein tehdä enempää kuin olet tehnyt. Luota kuitenkin siihen, että jos tuo nuorikko tarvitsee todella apua, hän ei sitä sinulta salaa. Et ole antanut hänelle mitään syytä ajatella että olisit hänen vihollisensa. Kyllä hän se varmaan tajuaa itsekin siinä vaiheessa, kun tajuaa ajatella asiaa yhtään. Siksi on varmaan ihan ok, että ilmoitat vielä hänelle että olet olemassa ja voit jeesata jos on tarvis.
Toivottavasti löydät jonkun kivan miehen itsellesi. Vaikutat poikkeuksellisen hienolta ihmiseltä, t. M33.
No voi pläh! Vahingonilo (ansaitusti!!!) on paras ilo, ja kerrankin kun universumi sitä tarjottimella tarjoaa, ap on kuin joku hemmetin äiti teresa. Hukkaan menee noin makea tilanne!!!!! Oi kun tulis ittelle.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:21"]
Mies sai kostonsa "jostakin korkeimmalta" ja uusi laastarinainen siinä samalla. Kauhea juttu, mutta down-lapsikin ansaitsee kaiken rakkauden. Olet suuri ihminen. Onneksi et tuota äijää kotiin enää ota. Hoida vaan lapsesi hyvin. Tuo on oppitunti siitä, miten ei pitäisi menetellä... (miehen toiminta siis) . Ei ollut varmaan tuollaiseen varautunut....
[/quote]
On tää "korkeampi" sitten tosi reilu, oikein rakastava tyyppi suorastaan. Vammauttaa nyt viaton lapsi, jotta voi kostaa sen lapsen äidille ja isälle. Minä en ainakaan halua uskoa tuollaiseen "korkeampaan".
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:21"]
[/quote]
Ootko ihan tosissasi sitä mieltä, että lapsi on kosto? Hän on kuule ihan yhtä arvokas ihminen kuin me muutkin, eikä hänen olemassaolonsa ole mistään muusta kiinni kuin siitä että munasolu hedelmöittyi ja tällä kertaa kävi näin että lapsella on kehitysvamma.
[/quote]
Jos kaikilla oli sellaiset karmat, siis vanhemmilla ja lapsella. Isä missaa tässä kyllä karmavelan maksamisen ja kasvun paikan ihmisenä, jos ei tokene.
[/quote]
Nykyään ei voi kirjoittaa mitään perinteisiin kristillisiin arvoihin liittyvää ilman että siitä nousee hirveä äläkkä, mutta se on sitten ok että kaikkea karmastooria kyllä kehitellään eikä sille edes juuri nostella kulmia. No, kai se sitten maailma on mennyt tähän.
Ap, naisella on toivottavasti oma tukiverkostonsa, mutta tarjoa nyt kuitenkin kätesi tosiaan noiden sisarussuhteiden kautta. Siitä se sitten aikanaan käy ilmi, jos ihan oikeasti tarvitsee enemmänkin apuasi kuin vain lasten tutustuttamiseen.
Ei voi muuta sanoa kuin että voi miten surkeasti tuo luuseri kohteleekaan heitä, joiden pitäisi olla arvokkainta elämässä.
Ei sun tarvitse siihen puuttua millään lailla. En just nyt viestittelisi yhtään mitään, jos toinen on vasta kotiin tullut. Anna olla. Ihan että se nainen saa miettiä tilannetta. Otat sitten myöhemmin yhteyttä, jos haluat ja kysyt, voivatko lapset tavata sisarustaan. Voihan se olla että ukko tulee järkiinsä, mutta heidän parisuhde ei kuulu sinulle. Miehen viesteihin vastaisin että " Etkö ole vielä oppinut, että niin makaat kuin petaat ja vastaat siitä itse. Voit olla joko mies tai luuseripaska, valitset sen itse. Kasva jo aikuiseksi. Vastaan jatkossa vain lapsia koskeviin kysymyksiin, mua ei teidän parisuhde tai sun parkumiset enää kiinnosta. Me on erottu, ja piste. ." Enkä jatkoviestitulvaan enää vastaisi.
Voi vauva parkaa. :(
Miehelle ja toiselle naiselle voin vain todeta KARMA IS THE BITCH!
Voi tuli itku silmään tuon toisen naisen puolesta. Kuvittelin miten hirveätä olisi ollut yksin palata synnytyslaitokselta edes terveen lapsen kanssa, saati kun itsekin varmaan shokissa down-tilanteesta.
Laita viestiä sille naiselle että jos haluaa niin ovet on avoinna. Että haluaisit lastesi tapaavan uutta sisarustaan ja kun exästä ei ole sitä hoitamaan niin teidän kautta sitten. Mutta vasta sitten kun tulokkaan äiti on valmis tapaamisiin, ei paineita.
Selittämällä asian lastesi kautta niin vältät sen, että uusi nainen kokisi sinun alentuvan ja torjuisi sinut kun ei halua sääliäsi.
Laita viesti tälle naiselle, että lapset haluaisivat tavata/kaipaavat nähdä velipuoltaan ja koska tiedät, että lapsiperheen arki voi olla hektistä, niin tapaaminen voisi olla teillä, tekisit ruoan ja keittäisit kahvit ja lapset saisivat samalla ihastella veljeään.
Antaisin mahdollisuuden mutta en ahdistelisi. Jos vastausta ei kuulu, sitten ei kuulu. Myös tällä tuoreella äidillä on oikeus kieltäytyä. Voi olla liian nöyryyttävää löytää itsensä tästä tilanteesta, kun on ajatellut alunperin, että hän on napannut oikean saaliin.
yhtäkkiä tuli dejavu - ap satutko olemaan se nainen joka joskus viime vuoden lopulla purki tänne järkytystään kun mies jäi kiinni nettitreffailusta + seksisuhteita ties miten mone´n kans?? ja sit yritti vaan saada sut takas tyyliin "olet ainoa elämäni rakkaus, muut oli vaan oman viehätysvoiman testausta tmv"
jäi mieleen koska siinäkin ketjussa äijä oli täys pelle ja ap vaikutti tilanteesta huolimatta varsin täysjärkiseltä ja hyvältä tyypiltä
up