Ex haluaisi palata yhteen - mutta

En lähtisi yrittämään enää uudelleen. Exä kuulostaa siltä, että on aivan hukassa elämänsä kanssa, älä ota miestä enää sotkemaan sunkin kuvioitasi uudelleen.

Haluatko sinä sen takaisin?

Muuten sanoisin, että niin makaa kuin petaa, aikuinen ihminen voi ihan itse vastata omasta onnellisuudestaan. Tosin lähipiiristä tiedän tapauksia, että miesraasku jää tuollaisessa tilanteessa ihan irralleen, muuttaa avoliitosta toiseen... että korjaa vaan talteen ja pidä siitä huolta.

Tai sit anna toisen mennä, jos ei tajua aikuiseksi kasvaa.

No mä otin ex:n takaisin samalaisessa tilanteessa takaisin (tosin lapsia ei ollut kuvioissa) viihtyi mun seurassa muutaman vuoden ja teki samanlaisen tempun uudestaan.. meni ja rakastui..  Sitä en kadu että otin takaisin koska ihana poikamme syntyi silloin mutta vähän meidän viimeisen eron jälkeen olisi varmasti ollut taas tulossa takaisin (sain hänen äidin kyselyistä "ottaisitko vielä takaisin" sellaisen kuvan) Mutta en huolinut, tästä erosta on jo kohta 10 vuotta aikaa ja meillä kummallakin on omat elämämme ja lapsia.. Onnellinen hän ei ole mutta mua ei vois vähempää kiinnostaa, koska mä olen onnellisempi kuin koskaan hänen kanssaan (ei se mua ikinä rakastanut ja arvostanut, mä olin vaan hyvä olla olemassa siinä hellan ja kyr...än välissä) .. Hän on ainoastaan lapseni isä eikä mulla ole mitään tunteita tätä miestä kohtaan enää.

Unohda! Tänään sinä ja huomenna toinen. Tänään teillä menee hyvin ja huomenna heillä menee hyvin. Ja te mahdollistatte sen, että mies saa vapaasti valita, kumman kanssa on sitä sunnuntaita, että pääsee maanantaita pakoon.

Kuuntele laulua Tuuliviiri rauhaton...

ei kannata ottaa takaisin ihmistä, joka haluaa yhtä ja sitten toista ja sitten taas yhtä...

Eiköhän ensimmäisistä vastauksista tullut vastaus aika selkeästi? Anna olla, Se elämä on jo nähty, jatka eteenpäin ja älä palaa vanhaan, ei se siitä ainakaan muuksi muutu tuollaisen ihmisen kanssa.

Itse olin siinä tilanteessa, että tietämättäni rakastuin naimissa olevaan. Ero laitettiin vireille jne...Me emme menneet yhteen, koska olin sitä mieltä, että miehen pitää luoda ensin se eron jälkein itsenäinen arki, jo lastekin takia.

Mies sitten sanoutui irti minun elämästä, koska koitti saada välinsä kuntoon "vaimonsa" kansa. Pari kuukautta ilmeisesti meni hyvi, koska mitää ei kuulunut. Nyt mies pyrkii takaisin minun elämään.

Mieiti onko mies riskin arvoinen. Lapsi kuitenin sitoo heitä aika tiukasti yhteen.

Kiinnostavia kommentteja, kiitos niistä. Ja keskustelu pysynyt hyvin asiapitoisena kaikesta huolimatta. Itselläni ei taida olla sellaisia tunteita häntä kohtaan enää, mitä tilanne vaatisi. Koen jotenkin sääliä ja toverillisuuden tunteita, mutta en varsinaisesti rakkautta.

Todella surullista, että näin kävi. Elimme huonoa aikaa tapahtumien aikana. Kuitenkin pidemmällä aikavälillä meillä on todella pitkä, yhteinen historia ja monista vaikeista ajoista selvitty yhdessä. Mies on ollut masentunut ja itkuinen lähinnä koko ajan. Uusi ystävätär kokee paineita ja on pahoillaan miehen puolesta.

Mies on kuitenkin oman ratkaisunsa tehnyt, vaikka sitä nyt katuu kovasti. ap

up

Anna sille psykologin/perheneuvolan puhelinnumero ja käske mennä sinne, sä et ole sen psykologi. Mitä tulee vauvavahinkoihin, niin ei se kikkeli sinne pimppiin ihan vahingossa lipsahda. Selitykset on monenlaiset, kuten varmaan olet huomannut. Sen tilityksiin perhe-elämästään vastaisin, että " kuule, me on erottu ja sen eropäätöksen teit sinä. Mä en halua enää tietää muusta kuin meidän lapsia koskevista asioista. Pese pyykkis siellä missä sitä teet!"

sun on ap itse päästettävä perusteellisesti irti ja luotava rajat. Et ole enää sen olkapää. Älä rupee siihen.

Tsemppiä

terv. kolmen yh