Valkoista sisustusta inhoavat, millainen koti teillä on?

Minulla on keltaista paljon yhdessä huoneessa, myös tummaa puuta. Keittiössä punaista ja koivua. makkari vain värikäs, tosin seinät on neutraalit. Mutta paljon lisäksi kirjoja ja ennenkaikkea taidetta seinillä. Lisäksi harrastukset saa näkyä, eli soittimet, maalaustelineet tms.

Minulla on keltaista paljon yhdessä huoneessa, myös tummaa puuta. Keittiössä punaista ja koivua. makkari vain värikäs, tosin seinät on neutraalit. Mutta paljon lisäksi kirjoja ja ennenkaikkea taidetta seinillä. Lisäksi harrastukset saa näkyä, eli soittimet, maalaustelineet tms.

Sinistä, harmaata, vihreää, useina eri sävyinä.

Asun vanhassa jugendtalossa ja sisustus on rakennusajan tyylin mukainen, maustettu ripauksilla muista tyyleistä. On siis väriä ja kuviota ja tummaa puuta. 

En inhoa valkoista, mutta se on erilainen sisustustyyli kuin se missä asumme. Meillä on suht moderni sadan neliön talo, jossa sisustus väri on lähinnä musta.

Kirjahyllystönä ja sohvakalustona tummaa puuta, sitä sitten 'murrettu' vaaleampaan päin sohvatyynyillä, verhoilla ja matoilla. Vaaleampaa ruskeaa, beigeä jne. Mukana joku väripilkku, esim. taulussa seinällä, jossa värikäs yksityiskohta - tai toisessa paikassa matto, tai yksittäinen tuoli...Mutta siis murrettuja sävyjä lähinnä - ei taida puhtaan (karmeaa ja kliinistä sairaala-sävyä) olla esim. tässä olkkarissa missään. Seinät on vaaleat, vaan ei valkoiset - kuten myös katto

Olohuone ruokatila pääty seinät tummanruskeat ja pitkät seinät vaaleaa ruskeaa,katossa tumman ruskeat parrut sekä visakoivu tolppia pystyssä tukirakenteina. Lapsen huoneessa jäänsiniset tapetit ja punaiset verhot ja matto. Meidän makkarissa muut seinät violetit ja aksentti seinä mustatapetti jossa suuria kuviota violetilla. Kaikkialla meillä on valkoiset katot ja lattiat.. se riittää valkoista jos kaikki olis valkoista niin en uskaltais edes elää rennosti kun kokoajan miettis ettei vaan sotke....

Moderni koti, jossa on selkeitä värejä ja linjoja, ei kuvioita eikä kiemuroita. Tammiparketti, vaaleat seinät, paljon kirjoja ja taidetta. Huonekaluissa ja tekstiileissä on värejä, lämpimiä sävyjä. Erilaisia tekstuureja myös, kiveä ja villaa, puuvillaa.

Mulla on värikäs vintagehenkinen huoramurju. Inhoan valkoista ja kliinisyyttä, kaikki sisustuslehtien yltiövalkoiset kodit joissa valkoisille sohville on ripoteltu pari valkoista kissaa, suorastaan puistattavat.

Hyvä esimerkki tämä kiinteistökaisan koti, ahdistuisin todella, jos joutuisin tuollaiseen asuntoon

http://www.iltasanomat.fi/videot/asuminen/vid-1288429241720.html

On meillä valkoiset seinät ja vaalean harmaa lattia. Huonekalut on eriparia sinisiä ja puunvärisiä. Muuten ei tulisi mieleenkään hankkia kaikkia huonekalujakin valkoisena. Miksi pitäisi?

Pidän lasista, puusta, laadukkaista tekstiileistä. Huonekalut mietitty sekoitus 50- ja 80-lukua sekä nykyaikaa. Artekia, Iittalaa, ja second handia. 

Meillä 20-luvun hirsitalo ja yritetty sisustaa sen mukaan. Perinnetapetit, vanhoja kaappeja, jotka on tummaa puuta, puiset lattiat, puisia vanhoja lipastoja. Keittiössä vanha puusohva, ruokailuhuoneessa vanha puinen ruokailuryhmä. Löhösohva on ihan nykyaikainen, mut muuten yritetty etsiä vanhaa. En inhoa valkoista, mutta sitä kammoan, että vanhat talot ja rintamamiestalot laitetaan uudenaikaisiksi, hankitaan rosterikoneet keittiöön, uudenaikaiset kaapinovet ja tapetit, ja haetaan kalusteet ikeasta.

Asumme 50 -luvulla rakennetussa rintamamiestalotyyppisessä puutalossa. Remppaa ei ole tehty itse, mutta silti tykkäämme. Asunnon "yleisväri" (ovenpielet, katto, eteinen, keittiön lattia) on valkoinen, mutta seinät on päällystetty paperitapetilla, joka on maalattu joka huoneessa erivärisillä hillityillä/murretuilla pastelliväreillä. Olkkarin ja yläkerran lattia on käsittelemätöntä puuta.

Huonekalut ovat vähän mistä sattuu: löytyy perittyä tummaa puuta, itse tehtyjä puuhuonekaluja, kirppiskamaa, lapsudenkodista roudattua tavaraa. Ainoa varsinaisesti kallis huonekalu taitaa olla sänky. Lisäksi esillä on soittimia.

Mihinköhän luokkaa tällainen talo sitten mahtaa kuulua? Itse kutsun sitä vain kodiksi.:-)

Meillä on niin ihan persoonallinen koti, jota kelpaisi esitellä sisustuslehdissä. 

Meillä ei ole yhtään maalarinvalkoista seinää, lähimmäs menee hallin off-white. Muuten on keltaseinäinen huone, taivaansininen, yksi missä on lilaa/punaista ja kultaa seinillä, yksi hiekan ja ruskean sävyinen ja yksi missä on murretua turkoosia ja maitokahvia.

Lattiat ja kalusteet tummaa puuta tai sadan vuoden patinoimaa talonpoikaiskalustetta. Seassa sitten ihan tämän hetken tyyliä - mm. u-muotoinen iso sohva jonka tyynyt vaihtaa väriä sesongin mukaan: kesällä turkoosi/lime/keltainen ja näin talvella lila/oranssi/punainen. Ja muut oh:n ja keittiön tekstiilit noudattaa samoja sävyjä. Valaistus kohdevaloilla ja epäsuoralla valaistuksella - kattovaloja ei käytetä juuri lainkaan.

Kodikasta ja inspiroivaa!

Erivärisiä seiniä, sohvia ja mattoja. Paljon kirjoja lundioissa, isoja tauluja.

Perittyjä huonekaluja, tosin verhoiltu uudestaan. Kirjoja, perittyjä tauluja. Kristallikruunut hallissa ja tyttären makuuhuoneessa,

ikivanha keinutuoli, joka on yksinomaan miehen käytössä.

Seinät pidetään vaaleina, koska kalustus on melko kirjavaa. Luksuksemme on erkkeri sekä runsaasti hukkatilaa. Viihdymme.

Harmaat seinät, parkettilattiat. Asunto 30-luvun talossa. Tauluja valikoidusti seinillä, etenkin vanhoja karttoja. Mustaa, kromia, harmaata, vahvoja tehostevärejä. Design-kalusteita, niin vanhoja kuin uusia, hieman antiikkia seassa.

Siinäpä se.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 22:15"]

Meillä ei ole kokovalkosta. vaan "tavallisempaa", eli löytyy myös jotain pyökin värisiä lastulevyhökötyksiä ja lapsuudenkodista peräisin olevia epämääräisiä plafondivalaisimia, mutta enhän mä niistä pidä. Kunhan ovat ja saan joskus uusittua kotia niiltäkin osin. Mutta kyllä mun silmä lepää valkoisessa ja simppelissä. En pidä kovin värikkäästä sisustuksesta ja esim. punaiset tapetit olisivat kauhistus. Myöskään puusta en pidä sisustuksesta, ja joku pirtin pöytä olisi viimeinen asia, minkä haluaisin. En pidä myöskään yltiöromanttisesta tyylistä, tai edes maalaisromanttisesta. En yhtään pidä 50-luvun tyylistä tai mistään retrojutuista ainakaan. Myöskään ultramoderni teräs/betoni/teollisuushallihenkisyys ei puhuttele. Eli se valkoinen valkoisella ja muutama väriläiskä vaikka sohvatyynyn muodossa olisi mun ihanne. Kaukana tästä epämääräisestä roinakodista kuitenkin.

Mutta millainen koti ja sisustus TEILLÄ on, jotka inhoatte valkoista sisustusta? Millainen on persoonallinen ja ihana sisutus teidän mielestänne?

[/quote]

Aluksi sanottakoon, että termin huoramurju käytön opin edesmenneeltä tädiltäni, eikä hän tarkoittanut sillä asuntoa, jossa asuu prostituoitu, vaan asuntoa, joka on samanlainen kuin entisaikojen huorien asunnot; huolimattomasti hoidettu, sekalaista tavaraa täynnä oleva, hämärä ja ahdas, oikea boheemin homssanduudelin koti.

Sitten asiaan. Miksi naistenlehtien kotiesittelyissä esiintyy aina rikkaita, akateemisesti sivistyneitä naisia, tai yrityksen johtotehtävissä olevia?  Miksi heidän kotinsa ovat aina hohtavan valkoisia ja avaria kerrostalolukaaleja, sata vuotta vanhoja isoja maalaistaloja tai moderneja, 250 neliön omakotitaloja?

Kaikki heidän kodeissaan on niin valkoista, että valkoiset huonekalut eivät meinaa erottua valkoisista seinistä. Huonekalut, tietysti kuuluisien suunnittelijoiden designhuonekaluja tai muuten vain huippuluokkaa olevia, näyttävät siltä, kuin ne olisi eilen ostettu - ei käytön jälkiä missään.  Huoneet ovat niin avaria, että kalusteiden välissä mahtuisi ajamaan pienellä autolla.

Omituista, sillä toisinaan näillä naisilla on myös mies ja lapsia. Silti näyttää, kuin naiset itse olisivat sisustaneet asuntonsa jonkin virallisen, standardin ylimystönaiskaavan mukaan.

Miehisiä elementtejä ei  näy missään; ei kirjoja pursuavia hyllyjä, ei stereolaitteita, ei edes jakoavainta eteishallin lipaston päällä. Tietenkään lasten klähmäisiä kädenjälkiä ei löydy ovista, ja lastenhuonekin on kliininen ja tyylikäs.

Miksi naistenlehdet eivät koskaan kuvaile tavallisia duunarikansan huoramurjuja, vaikka puolet kansasta kuitenkin asuu vuokralla 50 - 80 neliön neuvostokuutoissa 70-luvulla rakennetuissa betonikolosseissa tai pienissä, vaatimattomissa omakotitaloissa?

Niissä asunnoissa on joka paikka parveketta myöten täynnä tavaraa, niin että kulkuväylät ovat ahtaita. Siellä on vanhoja lehtinippuja ja CD-levypinoja pöydillä ja hyllyissä, mitä erilaisimman värisiä ja eriparisia huonekaluja, mummolta peritty raanu seinällä, 60 watin kelmeää ja himmeää valoa antavia lamppuja, lasten kurasaappaita sikin sokin eteisessä ja tuulipukuja naulakossa jne.

Olemme jo vuosikymmeniä saaneet lukea, kuinka esim. toimitusjohtaja  Gunilla esittelee valkoista luksuslukaaliaan ja kertoo, kuinka hän löysi sydämen sivistyksen työnsä ja hienojen harrastustensa kautta. Koska saamme lukea, kuinka perushoitaja Tiina esittelee vuokrakolmiotaan ja kertoo, kuinka hänellä ei riitä raha ylellisiin huonekaluihin eikä energia kodin sisustamiseen, kun pitää työkseen pestä mummojen peppuja laitoksessa ja hoitaa lapsikatrasta?

Seinät kermanvalkoista tapettia. Olohuoneessa mm. Chippendale-sohvakalusto, kirjahyllyt tummaa puuta, tummanpunaiset verhot... Keittiössä ja makuuhuoneessa sekalainen kokoelma koivua, mäntyä, sinistä, harmaata... Huonekalut enimmäkseen perinnöksi saatuja (tunnearvo suurempi kuin rahallinen) tai käytettynä ostettuja. Meidän näköinen koti, johon on mukava tulla ja jossa on mukava olla. :) Valkoinen (tai musta) moderni sisustus olisi suorastaan painajainen.