Kerro miltä tuntuu sielunkumppanuus, syvä yhteisymmärrys

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:19"]

Viikon päästä on 15-vuotishääpäivä sielunveljen kanssa. Se on jotain niin helppoa ja itsestäänselvää, ei tarvitse vääntää eikä säätää koskaan mitään. Tiedän mitä se ajattelee, se on samanlainen kuin minä, ymmärretään toisiamme täydellisesti. Samat asiat kiinnostaa ja jaksetaan puhua ja tutkia ja miettiä yhteisiä asioita vaikka ikuisesti. Ja niin tehdäänkin.

[/quote]

näin oli meilläkin 20v. Sitten mies halusikin avioeron ja tässä mä nyt itken yksin

[/quote]

Hups. Koskaan ei voi elämästä tietää.

Meillä ollut sielunkumppanuutta ja syvää yhteisymmärrystä takana yli 17v, toivon että jatkuu vielä kauan! Yhdessä vanhenemisesta ja eläkevuosista haaveillaan jo ja suunnitellaan tulevaa samalla kun nautitaan tästä päivästä. Ei meistä kumpikaan ole ns helppoja ihmisiä mutta nautimme toistemme antamasta haasteesta:) Mun mies on mun paras kaveri ja suuri rakkaus, kaikin tavoin - minä kuulemma miehelle se joka saa muljahtamaan vatsanpohjassa ja sydämessä;D

Meilläkin menossa yhteisymmärrys ja sielunkumppanuus jo yli 16v. Ihana rakastaa ihmistä, jota tietää rakastavansa loppuelämänsä.

Se tuntuu ihanalta, jatkuvalta lämmöltä, täydelliseltä luottamukselta ja siltä, että ei ole ikinä yksin, vaikka asummekin eri kaupungeissa ja emme muuta yhteen luultavasti ikinä.

Mun nyt 11 vuotta kestänyt suhde on nähdäkseni täydellinen match. Se näkyy helppoutena ja mutkattomuutena, jota oli alusta asti. Itsestäänselvyys on sana, jolla on vähän huono kaiku, mutta sitä tämä juuri on. Suhteen jatkuminen vuodesta toiseen on täysin kyseenalaistamatonta.

Eron aiempiin suhteisiin huomasi alusta asti. Ei tämä ole mitään satasalamaaiskeetulta-kamaa, vaan hyvin simppeliä, tyytyväistä onnea.

Mulle sielunkumppanuus on turvallisuutta. Olemme erilaisia ihmisiä, meillä on omat mielenkiinnon kohteemme, mutta arvostamme ja kunnioitamme toisiamme. Pelkkä rakkaus ei riitä.

Seisotaan yhdessä kallion päällä joka ei petä. Siltä se tuntuu.

Kiitos kun kerroitte omasta onnestanne. Se antaa toivoa! Ap

Viikon päästä on 15-vuotishääpäivä sielunveljen kanssa. Se on jotain niin helppoa ja itsestäänselvää, ei tarvitse vääntää eikä säätää koskaan mitään. Tiedän mitä se ajattelee, se on samanlainen kuin minä, ymmärretään toisiamme täydellisesti. Samat asiat kiinnostaa ja jaksetaan puhua ja tutkia ja miettiä yhteisiä asioita vaikka ikuisesti. Ja niin tehdäänkin.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:19"]

Viikon päästä on 15-vuotishääpäivä sielunveljen kanssa. Se on jotain niin helppoa ja itsestäänselvää, ei tarvitse vääntää eikä säätää koskaan mitään. Tiedän mitä se ajattelee, se on samanlainen kuin minä, ymmärretään toisiamme täydellisesti. Samat asiat kiinnostaa ja jaksetaan puhua ja tutkia ja miettiä yhteisiä asioita vaikka ikuisesti. Ja niin tehdäänkin.

[/quote]

näin oli meilläkin 20v. Sitten mies halusikin avioeron ja tässä mä nyt itken yksin

Itse olen eroamassa ihmisestä, joka on joka tavalla erilainen kuin minä. Kävi liian raskaaksi, eikä kovasta yrittämisestä (mm. pariterapia pariin otteeseen) huolimatta suhde toiminut. Vaikea ajatella, millaista olisi olla "helpommassa" suhteessa, jossa tulisi ymmärretyksi.

ap

Mmmh, en kyllä tiedä onko sielunkumppanuus yhtä kuin syvä yhteisymmärrys. Tai sitten en ole vielä tavannut sielunkumppaneita.

Mutta minulle ne sielunkumppanit, joita olen rakastanut, eivät suinkaan ole aina olleet syvässä yhteisymmärryksessä kanssani. Mutta minulle se sielunkumppanuus on ollut enemmän sellaista sielujen tuttuuden tunnetta ja molemmanpuolista vahvaa tunnetta jostain isommasta kahden välillä. Vähän niinkuin jotain ennaltamäärättyä.

Mä ehkä toivoisin suhteelta nimenomaan sitä yhteisymmärrystä. Juu ehkä sielunkumppanuus voi olla vähän eri juttu.

ap