Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä uskallanko hankkia toista lasta.
Katkera mamma
29.08.2020 |
Lueskelin ketjua, jossa puhuttiin vauvavuoden unen jakamisesta vanhempien kesken. Tähän liittyen aloin miettiä parisuhteemme "ongelmaa", joka koskee toisen lapsen hankintaa. Toisaalta toivomme mieheni kanssa toista lasta aivan valtavasti, mutta muistot viime vauvavuodesta ovat suoraan sanoen karmeat. Edes kuluneet kuukaudet eivät ole muistoja kullaneet, enkä tiedä käykö koskaan niin. Meillä tilanne on siis se, että perheessämme asustaa tällä hetkellä taapero, 1,5v. Toista voisi piakkoin yrittää, jos uskaltaisi. En vain tiedä, miten saisin itseni hommaan ryhtymään.
Tämän ainokaisen kohdalla siis ymmärsimme omistavamme haasteellisen vauvan koliikilla lapsen ollessa reilu 3kk. Olimme ihmetelleet itkuisuutta, mutta emme tienneet "normaalista". Ensimmäiset 5-6kk meillä siis lopulta huudettiin, välillä päivät pitkät, mutta poikkeuksetta illat ja yöt. Tauoton huutoitku kesti 5-9h joka ikinen ilta/ yö, aina reilun 6kk ikään saakka. Pimeään ja kylmään vuodenaikaan pätkä tuntui jotenkin erityisen raskaalta.
6kk iän jälkeenkin lapsi oli todella vaativa sekä temperamenttinen luonteeltaan. Päikkärit sujuivat lähes koko vauvavuoden vain hytkytellen vaunuissa ja ulkona ollessa. Vauvan päikkäriaika ei siis meidän perheessä koskaan ollut äidin lepohetki. Vauvavuodesta muistoissa onkin todella vahvana väsymys ja se, että koin olevani todella riittämätön, vaikka yritin kaikkeni. Neuvolasta apua ei saanut, eivätkä muutkaan ammattilaiset osanneet kuin lohduttaa ajatuksella "ajan kanssa menee ohi". Muistan öisin laskeneeni päiviä (peltorit päässä) vauvan 4kk päivään, sitten 5kk päivään ja lopulta 6kk päivään, kun huudon ennustettiin aina loppuvan viimeistään silloin. Huuto loppuikin lopulta, mutta siinä vaiheessa vauvavuosi oli jo yli puolivälin. Monet vauvaharrastukset ja-ryhmät sekä menot olin lopettanut, koska en kestänyt olla se ainoa raivoavan lapsen äiti. Se, jonka lapsi ei vain hiljene.
Syytä itkuisuuteen ei siis ikinä löytynyt, eikä hoitokeinoakaan. Aika lopulta auttoi. Nyt lapsi nukkuu kokonaisia öitä ja on selvästi jo isompi ja helpompi. Nykytilasta huolimatta pelkään valtavasti sitä, että joutuisin kokemaan saman uudelleen. Koen myös jollain tapaa katkeroituneeni ensimmäisestä vauvavuodesta, kun en tiedä mistään "vauvakuplasta" tai mielessäni koe vauva-aikaa mitenkään ihanana.. Toisaalta taas halu saada sisarus lapsellemme on suuri ja "korjaava kokemus" vauvavuodesta olisi tervetullut. Onko muita saman kokeneita ja miten selvisitte mahdollisesta toisesta lapsesta?
Kommentit (16)
Kuinka vanha olet; voitko odottaa siihen että esikoinen on esim 3 vuotta? Jos nyt yhtään lohduttaa niin tuskin enää enemmän valvottavaa vauvaa voi teillekään tulla; jos selvisitte esikoisesta; selvinnette seuraavastakin. Ja mahdollista on, että seuraava nukkuu paremmin - tai sitten ei -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla samaa ongelmaa,paitti että se on että uskaltasko laittaa toisen auton(harraste), se vaatis aikaa, paikan yms.
Oon jo pitkääa miettiny . Ja jaksaisko sitä laittaa vai ei.
Auton laittamisessa ei onneksi ikä heti tule vastaan. Kokeile muutaman vuoden päästä.
Itsellä ikää juuri päälle 30v, joten ehkä vuodella tai parilla asiaa voi lykätä. Tosin, en tiedä olisinko silloinkaan "toipuneempi", 😄 -ap
Älkää tehkö ihan putkeen niitä lapsia. 2.5-4v väliin. Taas jaksaa!
Ei ole tainnut tarpeeksi aikaa kulua jos ensimmäinen on vasta 1,5v. Vaikka ei olisi ollut haastavaakaan niin on ihan normaalia tarvita aikaa kehon ja mielen toipumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on ollut vauvana temperamenttinen, niin voit olla varma että tätä riittää koko iän. Uusi vauva ei ole aina sisarukselle ilon aihe... Mä kans suosittelen reilumpaa ikäeroa, jolloin oma jaksaminen ainakin öiden osalta on parempi, kun toinen lapsi ei enää kaipaa nukuttamista, jatkuvaa vahtimista ja avustamista kaikessa. Isompi lapsi osaa leikkiä jo itsekseen sen aikaa kun nukut vauvan kanssa päiväunet, ei tarvitse syöttää ja vaihtaa vaippoja kahdelle yhtä aikaa...
Minullakin esikoinen oli vaativa. Siihen saakka, kun hän täytti 4, olisin mieluummin jättänyt lapsiluvun yhteen kuin hankkinut toisen. Niinpä ikäeroksi tuli 5 vuotta, sitä aiemmin en olisi jaksanut. Anna sinäkin ajan kulua, jollet erityisesti haaveile lapsista pienellä ikäerolla.
Toinen olikin sitten aurinkoinen tapaus, joka nukkui vaunuissa työntelemättä, söi kaikkea ja on edelleen mutkaton tyyppi.
Ota rennosti ja palaa asiaan sitten, kun tunnet olevasi valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi oli vauvana herkästi tyytymätön ja huonouninen. Nyt on 3-v, aivan ihana ja valloittava lapsi, jonka uhmaikäkin on ollut aika helppo. 1,5-v sitten en olisi voinut kuvitellakaan jaksavani toista. Nyt ajattelen, että jaksaisin hyvinkin, kun tiedän miten ihana lapsesta voi kuitenkin tulla ja vielä aika pian. Eli vaatimaton neuvoni: odota vähän, ja sitten vauvankin kanssa on helpompaa kun esikoinen on jo omatoimisempi.
Älä hanki. Yksi riittää, maapallo kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se yksi nyt ei sit riitä?
Tätä mäkin aina ihmettelen! Onhan siinä yhdessäkin lapsessa seuraavaksi ~ 20 vuodeksi huolehdittavaa!
Hommaa vaan. Toinen lapsi on lähes 100% varmuudella helpompi. Sitä paitsi, lapsista on sitten seuraa toisilleen. Pääset helpommalla vähän ajan päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä hanki. Yksi riittää, maapallo kiittää.
Tämä pitäisi mennä kertomaan Afrikkaan ja Intiaan.
Minulle jäi niin iso trauma vauvan nukkumattomuudesta, etten halua ottaa edes koiranpentua. Lapsi valvotti vuoden ja nukkumiseni meni täysin rikki. En osaa enää nukkua vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon kyllä helpottaa toisaalta sitä lapsuusaikaa, että on sisarukset, jotka leikkii yhdessä. Me tehtiin neljässä vuodessa kolme lasta. Jokainen oli vauvana erilainen nukkumisenkin suhteen. Nyt sitten elämä helpotti kummasti, kun keksivät yhdessä tekemistä ja leikkivät. Nyt jos nuorinkin on abi. Ja edelleen hyvät tiukat suhteet heillä on toisiinsa, vaikka pari muuttanut pois kotoa.
No kahden lapsen politiikka on hyvä., monessa suhteessa. Esim. Jos toiselle käy jotain jää sentään yksi ja muutenkin kahden kanssa pärjää jotenkin.
Jos olette esim. Köyhiä työttömiä kahden lapsen matalapalkka aloilla työskentelevää vanhempaa. Ei kannata käydä töissä, saman rahan saa muutenkin etuina. Jos taasen olette keskituloisia kahden ipanan elätys ei välttämättä tule kauhean kalliiksi ja selviätte.
Toki lapsiperhe arki ei ole mukavaa, sillä ei lasten kanssa juurikaan ole kivaa. Pelkkää huutoa, parkua ja raskasta puurtamista saamatta itse juurikaan iloa niistä. Ainoastaan, joskus onnistuvat jossain ja nukkuvat hiljaa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla samaa ongelmaa,paitti että se on että uskaltasko laittaa toisen auton(harraste), se vaatis aikaa, paikan yms.
Oon jo pitkääa miettiny . Ja jaksaisko sitä laittaa vai ei.