Miksi aina sanotaan, että lapset kannattaa tehdä nuorena että jaksaa niitä hoitaa, mutta puoliso ei saisi olla liian vanha, ettei joudu liian nuorena omaishoitajaksi?

Siis ajattelet, että 20-30-vuotiaana olisi hyvä jäädä omaishoitajaksi (samalla nuorella iällä olisi hyvä tehdä ne lapset)? Eli puolison pitäisi silloin olla kai jotai 60-90v ja tehdäänkö siinä samalla ne lapsetkin vai vasta uuden puolison kanssa kun edellinen on saatettu haudan lepoon? Olisipa onnen täyteinen liitto, paljon hyviä hetkiä, joita muistella sitten itse vanhana keinutuolissa 😅. Ja entäs jos ne lapsetkin sitten tarvitsisivat omaishoitajaa, hoida siinä sitten yksin lasta/lapsia ja puolisoa.

Puolison omaishoitajana olo ei ole sama, kuin lapsen kasvatus vauvasta omilleen muuttoon. Puolisoa ei tarvitse kuskata kuin lääkäreille ja hoitajille, toisaalta ainakin hoitajia saa myös kotipalvelun kautta suoraan kotiinkin. Ulkoiluksi riittää istuminen parvekkeella tai hetimmiten pihaoven ulkopuolella. Lasta taasen kuljetellaan ensin päivittäin päiväkotiin/kouluun, lisäksi harrastuksiin ja kavereille. Ulkoillaan yhdessä 1-4h (enemmänkin) päivittäin suunnilleen kouluikään asti, eikä siihen riitä paikallaan istuminen. Omaishoitajuus voi olla hyvin lyhytaikaista, oma lapsi taas viihtyy yleensä vähintään 16 vuotiaaksi kotona, eikä se vastuu ja huoltojoukoissa oleminen siihenkään vielä lopu.

^Tuo nyt oli vain hätäisesti raapusteltu vertaus. Älkää omaishoitajat ottako sitä vähättelynä. Tärkeää työtä teette.

Minä puolestani olen miettinyt sitä, että jos lapset pitää tehdä nuorena, miten he jaksavat aikanaan hoitaa vanhempiaan.

Kyllä viisikymppisenä jaksaa paljon paremmin taistella 90-vuotiaalle hoitoa kuin 70-vuotiaana.

Nuorena jaksaminen on täysin muuta kuin esm. kuusikymmenellä. Sukusolujen laatu heikkenee myös.

Mies voi selittää ummet lammet nuorekkuudestaan, mutta ikä on fakta ei vain numero.