Blogi jossa ei yritetä esittää?

Kiinnostaisko ketään? On villejä sisustusideoita ja epäskandinaavisen värikästä, mutta paskaset vessat ja roinaa nurkissa. Pukeudun persoonallisesti aina silloin kun jaksan, sitten on verkkaripäiviä jolloin ei vois vähempää kiinnostaa. Muksut valitsee jo vaatteensa itse, selkeää tyylitajua havaittavissa mutta välillä lähtevät melko villeissä asuissa tai rynttyissä kouluun. Meiltä saa siloiteltuja kuvia mutta sitten myös sitä realismia vastapainoksi. Jos kirjoittaisin blogia siinä olisi muutakin kuin pintaa, kauneutta muttei pintaliitoa. En nyt ihan voisi sanoa että tavallista elämää kun ei ole ihan tavallinen elämä eikä perhe. Osaan kirjoittaa, myös runoja, myös muiden mielestä osaan. Olen aika rento ihminen ja huumorintajuinen. En lue itse blogeja, sisustusblogit on makuuni pliisuja eikä kiinnosta vaatemerkit vaikkakin kauneus ja persoonallinen tyyli. Jos jotain pitäisi lukea tai sanoa mikä liippaa läheltä niin se olisi se suurperheen äidin blogi, sen jolla aikuisia lapsia ja nuorempi mies. Olen yh ja yrittäjä, mulla on burnout ja kärsin unettomuudesta kun en vaan osaa enää nukkua. Treenaan ja laihdutan itseäni koska tavoite 40v mennessä olla elämäni kunnossa. Ja olen rakastunut lähes 10v nuorempaan mieheen jolla on täydellinen kroppa, yhdessä treenataan ja punnitaan ruokia<3 Mutta en mä aina jaksa, olen tavallinen kuolevainen vaikka välillä tuntuu ettei mun anneta olla, vaan aina pitäis vaan jaksaa. Olen köyhempi kuin sossun asiakas ja olenkin harkinnut dyykkausharrastusta mutten uskalla. En varmaan uskaltaisi blogatakaan koska sen verran olen ollut julkisuudessa että tiedän etten tykkää ja 10v ollut av:lla ja tiedän että elämässäni olisi rääpimistä mammoille vaikka millä mitalla. Mutta en tiedä kiinnostaisko ketään koska ei ole valkoista kotia, ei kiinnosta merkkivaatteet enkä tiedä osaanko aiheuttaa riittävästi myötähäpeää.