Lue keskustelun säännöt.
Suomi, euroopan viimeinen pakanakolkka
22.09.2013 |
Onko meillä Suomessa väärää oopiumia?
Menikö sinultakin viime viikolla Ukon päivä ohi? Vanha ylijumala ei Suomessa tunteita herätä.
Toisin on Intiassa, jossa tieteen, taiteen ja kulttuurin jumalattaren Sarasvatin päivä vasant panchami on kansanjuhla. Kadut täyttyvät jumalpatsaita kantavista kulkueista, soitto ja tanssi jatkuvat läpi yön.
Entä jos meillä Suomessakin olisi yhä voimissaan vanha, monijumalainen kansanuskonto kuten hindulaisilla?
Kaikilla olisi lempijumalansa: viljelijät palvoisivat Sampsa Pellervoista, lappilaiset ja kainuulaiset karhua, rantaruotsalaiset Vellamoa. Minulla olisi pihallani pieni Pellonpekon – oluen jumalan – alttari. Aamuisin valelisin sitä kaljalla.
Senaatintorilla seisoisi Aleksanterin asemesta Ukon seitakivi. Aleksanterinkadun, tai siis Ukonkadun, pankkien auloissa olisi muovisia, kullanvärisiä Sampo-jäljitelmiä, joihin sujauteltaisiin viisieuroisia ohi kulkiessa, jotta bisnekset sujuisivat.
Intiassa tärkeitä päätöksiä konsultoivat aina astrologit. Suomessa hallitus pyytäisi kehysriiheensä neuvoja kärpässieniä napostelleilta, noitarumpua paukuttavilta myrrysmiehiltä. Tosin tämä ei juuri eroaisi nykytilanteesta, jossa Etelärannan harhaisimmat visiot kirjataan suoraan hallitusohjelmaan.
Ajatusleikki sikseen. Suomi ei kai olisi Suomi ilman Raamatun ja lakikirjan varaan rakennettua pohjoismaista yhteiskuntaa. Mutta silti: olemme olleet kristillisiä vasta muutamia satoja vuosia, olimmehan Euroopan viimeisiä pakanakolkkia.
Kun Intiassa katselee ikivanhoja rituaaleja osana arkea, tulee miettineeksi Suomessa vallitsevaa ilottomuutta ja henkistä tyhjyyttä – vaikka meillä pitäisi olla vähemmän murheita kuin juuri kellään tässä maailmassa.
Mietin myös sitä seremoniallista viinan kittaamista, mikä aina liittyy pakanallisperäisiin juhlapyhiimme. Aivan kuin yrittäisimme takertua muinaisen peijaiskulttuurin rippeisiin, šamanistiseen humalaan. Samaa olen havainnut muuallakin, missä alkuperäiskansoja on kiskottu traumaattisesti juuriltaan: Siperiassa, Papua-Uudessa-Guineassa, Amazonjoella.
Ehkä meillä olisi hauskempaa, jos kansamme oopiumia olisi ollut väkipakolla iskostetun kristillisyyden sijaan kalevalainen usko.
Kommentit (3)
Suomi olisi suomi ilman että ruotsalaiset olisivat käyneet miekkakäännyttämässä meitä... Venäjästähän me sodimme itsemme irti. Ja sitten vielä ihmetellään suomalaisten ruotsi-vihaa, niin kieltä kun sitä puhujia kohtaan jotka vaativat suomalaisia pitämään yllä heidän kulttuuriaan. Venäläisten kanssa saimme tilit tasattua, ruotsalaisten kanssa ei.
Itse kaipaisin taskukalenteriksi pakanakalenteria, seinäkalenteria kun en osaa käyttää.
Ja kyllähän se ahdistaa kun omat pyhäpäivät menevät töissä eikä illalla enää jaksa mitenkään juhlistaa. Ja sitten on nuo epämääräiset kirkkovuoteen kuuluvat vapaat jotka sotkevat oman työviikkoni, minun puolesta voivat siirtää ne viikonlopuksi tai poistaa kokonaan, juhlikoot ne jotka siihen uskontoon kuuluvat, työpäivänsä jälkeen.
Suomalainen uskonto ja jumalat tunkevat itseään yhä läpi, emme ole pystyneet heitä unohtamaan. Perkele on ehkä voimallisin jumalistamme, niin usein kun sitä tapakristitytkin huutavat avukseen vaikka Jeesusta heidän pitäisi rukoilla. Vaan selitäpä sitten lapsesi opettajalle kun lapsi omien vanhempiensa uskonnin mukaisesti rukoilee Perkelettä avukseen eikä suinkaan kiroile. Uskonnonvapaus kun tuntuu olevan kaikilla muilla paitsi suomalaisia uskontoja harjoittavilla.
Tulipa taas purakuduttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen monijumalinen pakanavaihe ei ollut miellyttävää aikaa. Orjuutta, tyttölasten suollevientiä, monenlaista väkivaltaa ja veritekoja. Uskonto tekee yhteiskunnan. Mikään yhteiskunta ei ole niin hyvä kuin protestanttisen kristinuskon synnyttämä. Sääli että se aika Suomessa on ohi.
Rikulla on hyvät jutut.