Auttaisiko terapia minua?
Olen 39-vuotias nainen. Olen vaivalla saanut paikkailtua nuorena aikuisena välit vanhempaani, jonka kanssa oli myrskyisää ja rikkonaista teini-iässä ja vähän sen jälkeenkin. Nykyään meillä on mukava ja helppo suhde. Olen nuorena aikuisena pyytänyt anteeksi vanhemmaltani pahoja tekojani, katunut ja saanut anteeksi. Nyt alkaa kuitenkin ihan pyytämättä nousta esiin se toinen puoli. Muistan yhtäkkiä tosi kipeästi vanhempani kaikki tuhoisat ja minua rikkoneet teot ja sanat, väärät kasvatusmallit ja kieroutuneet asenteet. En millään pysty enää vaieta näitä kuoliaaksi. Elämäni on arvista huolimatta ihan hyvää, enkä halusisi rikkoa suhdetta vanhempaani. Pitäisikö minun kuitenkin ottaa asia esiin, vaikka tapahtuneille asioille ei voi enää mitään? Vai pitäisikö unohtaa? Pitäisikö ottaa puheeksi vanhemman kanssa/lähettää kirje, vai olisiko terapiasta apua? Millaista apua?