Lapsi haluaa kontrolloida kotona kaikkea

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niin, että tämä on 0/5?

Ei, tämä on vähän enemmän, 1/5.

Narsisti kasvamassa , onnea.

Tuomitseminen on helppoa niin kauan kunnes olette itse samassa tilanteessa.

-ei ap

Hänellä ei ole minkäänlaista perusturvallisuuden tunnetta. Lopettakaa se, että annatte hänen pompottaa. Te sanotte miten ollaan, miten mennään ja missä on rajat. Lapsihan on täysin sekaisin siitä kuka teillä määrää ja onko turvassa.  Hän ei luota teihin ja yrittää teitä hallitsemalla hallita ahdistustaan siitä, että teillä näköjään eletään ihan pellossa eikä hänellä ole luotettavia aikuisia missään.

Hyvä! Lapsessasi on ainesta pomoksi, kun kasvaa isoksi. Olisit ylpeä hänestä. Kohdelkaa häntä hyvin, niin jonakin päivänä hän pitää teistä hyvää huolta ostamalle teille mitä ikinä haluatte :)

Monia vaihtoehtoja on, esimerkiksi tuo sensorisen integraation häiriö, mutta se näkyisi väistämättä muillakin tavoilla, kuten aistien yli- ja aliherkkyyksinä, motorisina vaikeuksina jne. Asperger voisi olla, mikäli lapsella on lisäksi erityisiä mielenkiinnon kohteita, jumitusta, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa jne. Piirteitä pitää olla useita, jotta voidaan puhua aspergerin oireyhtymästä.

Jos tämä on lapsen ns. ainoa selkeä ongelma, niin ehkä sen tausta on enemmän psyykkinen tai kasvatuksellinen. Myös OCD tulee mieleen.

Kasvatuksella voi toki aikaansaada tuollaista käytöstä, jos lasta ei kielletä riittävästi ja aseteta hänelle ikätasoisia rajoja. Tai jos lasta kohdellaan jatkuvasti vanhempana ja taitavampana kuin onkaan. Tuollainen käytösmalli voi syntyä, kun lapselle tulee pienestä pitäen kokemus, että hän saa itse päättää asioista, joista ei ole oikeasti vielä valmis päättämään. Lapsen ja vanhemman suhde menee tavallaan nurin päin, ja lapsi ihan aidosti uskoo olevansa se joka päättää perheessä ja pitää itseään tasa-arvoisessa asemassa vanhempiinsa nähden. Tällainen asetelma on aina keinotekoinen aikuisen ja lapsen välillä, sillä lapsi ei oikeasti ymmärrä ja tiedä maailmasta riittävästi useimmissa tilanteissa, jotta voisi päättää mikä itselleen on hyväksi. Nykyään esimerkiksi jatkuva lapsen kanssa "neuvottelu" voi tuottaa tietyn luonteisen lapsen kanssa varmasti tällaisen ilmiön.

Oli miten oli, niin vanhempana on aina vaikeaa arvioida realistisesti omaa vanhemmuutta ja lapsen haasteita. Tuo varmasti rasittaa kovasti perhe-elämäänne. Teinä aloittaisin jostain avun hakemisen, esim. perheneuvola, psykologi jne. Onko lapsen päivähoidossa ollut samanlaista käytöstä? Yrittääkö lapsi määrätä siellä aikuisia tai lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tuomitseminen on helppoa niin kauan kunnes olette itse samassa tilanteessa.

-ei ap

Täh? Koskakohan minä olisin samassa tilanteessa? Lapseni ovat fiksuja ihania teinejä, ei heistä tule ikinä tuollaisia kuvitteellisia pellepomoja. :)

Kiitos vastaajalle numero 30, lähes kaikki muut olisivat voineet jättää vastaamatta epäasiallisine kommentteineen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastaajalle numero 30, lähes kaikki muut olisivat voineet jättää vastaamatta epäasiallisine kommentteineen.

Miksi minä en nähnyt mitään epäasiallista kommentointia?

Valitettavasti aloituksesi jäi vähän torsoksi ja ei saanut tulta alleen niin kuin toivoit. Häntä pystyyn kuitenkin ja uutta provoa kehiin!

Vierailija kirjoitti:

Joko on kasvatuksessa vikaa tai olette saaneet narskun.

Mitä tarkoitat, että ovat saaneer narskun?? Narsismin takana on lähes aina vaikea varhainen trauma/traumoja.

Lapsen käytös vaikuttaa turvattoman lapsen käytökseltä. Onko rajat ja onko rakkautta? Entä puhutaanko tunteista, vaikeistakin? Saako lapsi olla oma itsensä ja näyttää tunteensa?

Minun sukulaislapseni käyttäytyy hieman samalla tavalla. Hän jatkuvasti kyselee mitä kukakin tekee, miksi joku teki tuota ja joku toinen tuota. Jos aikuiset puhuvat keskenään, niin tulee jatkuvasti kysymään, mitä, mitä sinä sanoit, mitä tuo tarkoitti. Usein tuntuu, että lapsi yrittää olla yksi aikuisista. Saattaa alkaa komentamaan jotain serkkuaan kun tämän vanhempi komentaa tätä, vaikka ei itse ole yhtään tätä vanhempi. Olen itse lapseton, joten en tiedä mikä on normaalia lapsille ja mikä ei, enkä nyt sillä tavalla mieti että kyseisessä lapsessa olisi mitään vikaa, mutta kyllä se todella häiritsevää ja ärsyttävää käytöstä on. Lapsi myös jatkuvasti "neuvoo" ja määräilee muita, sekä aikuisia että lapsia. Itkee ja kiukkuaa usein jos ei meinaa saada jotain periksi. Tietysti kaikki lapset tekevät tätä, mutta kyllä minulla on muistakin lapsista kokemusta ja tämä on aivan eri luokkaa kuin muut lapset joiden kanssa olen viettänyt aikaa. Lapsella on loputon huomiontarve, hän haluaa että joku aikuinen kokoajan ihailee ja kehuu tätä. Esittää kaikki temput ja huutaa katso mitä osaan, katsopa tätä! Sehän olisi söpöä, jos kahden tunnin tapaamisen aikana ei joutuisi ihailemaan kahtakymmentä temppua. Ja jos lapsi ei saisi raivareita, kun välillä huomataan että vau kylläpä joku toinenkin lapsi osaa hienosti. Sitten jos joku ei katso hänen tekemisiä, niin alkaa huutamaan/tekemään kiellettyjä asioita, puhumaan rumasti, kiusaamaan muita jne. Vanhempansa kyllä aivan jatkuvasti ihailevat lastaan, pitävät häntä muita etevämpänä monissa asioissa ja kyllä, antavat aika paljon periksi asioita ja neuvottelevat kaikissa siirtymätilanteissa. Voikohan sellainen vanhemmuus todella vaikuttaa noin? Luulen kuitenkin, että aika moni vanhempi syyllistyy tällaiseen.

Jos olisi oma lapseni niin puuttuisin kyllä asiaan ensin omin keinoin, ja tarvittaessa ammattilaisten avulla. Väistämättä nimittäin tuollainen käytös alkaa vaikuttamaan ihmissuhteisiin viimeistään kouluiässä kun lapset ovat fiksumpia sosiaalisesti. Et ap selittänyt onko mitään muuta haastavaa käytöstä lisäksi, mutta et varmasti menetä mitään jos haet tilanteeseen vaikka neuvolasta apua.