Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi äidilleni?
20.09.2013 |
Veljeni sairastui vakavasti vuosi sitten. Asia oli kova kolaus koko perheellemme ja äitini otti asian tosi raskaasti. Äiti on pysynyt tämän vuoden yltiöoptimistisen toiveikkaana (kuten kai me kaikki) mutta nyt veli onkin sitten tosi huonossa kunnossa ja sanoo, että lääkäreiden mukaan mitään ei enää voida tehdä :,(
Siskoni, isämme ja minä olemme hirveän huolissamme veljeni voinnista ja hänen perheestään mutta olen järkytyksellä seurannut äitiäni tässä sivussa. Hänen käyttäytymisensä on hirveän ailahtelevaista ja ristiriitaista. Veljeni jonain päivänä valitti minulle, että äiti soittelee ja lähettelee tekstiviestejä lähes tauotta ja kyselee ja ehdottelee niin outoja asioita (en tarkemmin tiedä mitä mutta ilmeisesti hoitoon liittyviä) ettei hän jaksaisi enää vastailla puheluihin. Sitten saattaa mennä päiviä, ettei äiti sanallakaan edes mainitse veljeäni eikä ole häneen yhteydessä, tai kehenkään muuhunkaan meistä. Tiedän äitini nukkuvan öisin huonosti ja touhottelevan sitten iltaisin ja öisin kaikkea ihan typerää saamatta mitään aikaiseksi.
Pari viikkoa sitten äitini soitti minulle ihan hysteerisen puhelun ja sai raivokohtauksen puhelimessa mulle. Yritin rauhoitella, sanoin, että mielestäni hänen tulisi yrittää rauhoittua, ottaa vaikka sairauslomaa tai käydä jossain juttelemassa surustaan. Siitäkös äitini vasta kimpaantuikin. Noin viikko sitten sain samantyylisen puhelun, jossa äitini puhkesi syyttelemään itseään ja lähes kieriskelemään itsesäälissä.
Musta tuntuu ihan hirveältä, kuin en enää ollenkaan tuntisi äitiäni. Hän ei osaa tukea eikä auttaa nyt veljeni perhettä ollenkaan, saattaa luvata tehdä jotain mutta tekeekin sitten oharit. Ei ymmärrä tarvitsevansa apua. Tuntuu, kuin hän kerta toisensa jälkeen järkyttyisi samoista asioista uudestaan, vaikka veljeni olisi hänelle jo aikaisemmin kertonut tietyn asian niin sen toistaminen on ihan kuin äitini kuulisi asiasta ensimmäistä kertaa.
Äitini on vielä työikäinen ja ihan jalat maassa -tyyppi. Musta tuntuu, että mulla on tässä kaksi läheistä ihmistä joiden tilanne surettaa ja ahdistaa. Veljeäni en oikeastaan voi paljon auttaa, mutta voinko auttaa äitiäni?
Kommentit (12)
Tuntuu siltä, että äitisi tarvitsee ulkopuolista keskusteluapua. Yritä puhua hänelle, että käy työterveydessä tai muulla lääkärillä. Noi on todella rankkoja asioita. Voimia koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna äitisi olla heikko ja muutu itse aikuiseksi. Hyppää niin sanotusti puikkoihin. Jeesaa veljesi perhettä, kuuntele äitiäsi, anna hänen puhua. Ohjaa äitisi tk-lääkärille, jos ei saa millään nukuttua aikoihin tai työkyky menee. Suru on normaalia, mutta hetkellisesti voi ottaa avuksi myös lääkkeitä tai kriisiterapiaa (muutama käynti psykiatrisella sairaanhoitajalla mielenterveystomistossa)
Ole vain kuulolla ja läsnä, työnnä omat tarpeesi vähän syrjään.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 21:28"]
Anna äitisi olla heikko ja muutu itse aikuiseksi. Hyppää niin sanotusti puikkoihin. Jeesaa veljesi perhettä, kuuntele äitiäsi, anna hänen puhua. Ohjaa äitisi tk-lääkärille, jos ei saa millään nukuttua aikoihin tai työkyky menee. Suru on normaalia, mutta hetkellisesti voi ottaa avuksi myös lääkkeitä tai kriisiterapiaa (muutama käynti psykiatrisella sairaanhoitajalla mielenterveystomistossa)
Ole vain kuulolla ja läsnä, työnnä omat tarpeesi vähän syrjään.
[/quote]
Näin mä tavallaan olen tehnytkin, minkä olen pystynyt. Vaikeus onkin siinä, ettei äitini tunnista omaa avuntarvettaan lainkaan, suuttuu kun yrittää edes vihjata siihen suuntaan. Kokee oman toimintansa ihan rationaalieksi ja normaaliksi. Kun huomautin, että hän on laihtunut, sanoi vain että pyh. Jos rikon välini äitini kanssa yrittäessäni pakottaa hänet lääkäriin tms, menee vähätkin mahdollisuuteni olla hänelle avuksi kokonaan.
Ei äitisi tarvitse kyetä rationaaliseen ajatteluun, kun hänen lapsensa on hengenvaarassa ja suru vie jalat alta. Kysy häneltä 1v tai 2v päästä miten silloin ajattelee. Sinun täytyy niellä asioita, tehdä niuitä äitisi puolesta ja olla hiljaa. Jos et itse jaksa taakkaasi aikuisena tyttärenä, puhu ystävillesi. Äitisi nyt kuitenkaan ei ole se, joka kannattelee katrastaan. Herää aikuisen lapsen elämään.
BTDT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 21:46"]
Ei äitisi tarvitse kyetä rationaaliseen ajatteluun, kun hänen lapsensa on hengenvaarassa ja suru vie jalat alta. Kysy häneltä 1v tai 2v päästä miten silloin ajattelee. Sinun täytyy niellä asioita, tehdä niuitä äitisi puolesta ja olla hiljaa. Jos et itse jaksa taakkaasi aikuisena tyttärenä, puhu ystävillesi. Äitisi nyt kuitenkaan ei ole se, joka kannattelee katrastaan. Herää aikuisen lapsen elämään.
BTDT
[/quote]
Missasitko pointin? En odota äitini tekevän mitään järkevää, mutta pelkään hänen sekoavan! Haluaisin auttaa äitiäni, en odota, että hän auttaisi ketään. Hän itse kokee toimintansa järkeväksi, kaikki muut näkevät, että se on kaukana siitä, mutta hän ei sitä tajua. Hän itse luulee olevansa avuksi, mutta tosiasiassa vain kuormittaa veljeäni.
Haluan auttaa äitiäni, mitä väärää siinä on?
Saisikohan teidän isä puhuttua äidin lääkärin juttusille? Tai mitä jos veli puhuisi omalla lääkärilleen asiasta ja kysyisi mitä voisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä tuli mieleeni, että äidillesi olisi puhkeamassa jokin dementinen sairaus; Alzheimer tai vastaava? Olisiko se mahdollista, onko esim. hänen suvussaan sitä? Tai sitten psykiatrinen sairaus. Ei äitisi tilanne välttämättä johdu ollenkaan veljesi sairaudesta, vaikka onhan se tietenkin mahdollista.
Lääkäriin hänet olisi saatava välttämättä! Miten hän pärjää työssään eli olisiko sitä kautta mahdollista "passittaa" työterveyslääkärille tai ensin vaikka -hoitajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 21:57"]
Ensimmäisenä tuli mieleeni, että äidillesi olisi puhkeamassa jokin dementinen sairaus; Alzheimer tai vastaava? Olisiko se mahdollista, onko esim. hänen suvussaan sitä? Tai sitten psykiatrinen sairaus. Ei äitisi tilanne välttämättä johdu ollenkaan veljesi sairaudesta, vaikka onhan se tietenkin mahdollista.
Lääkäriin hänet olisi saatava välttämättä! Miten hän pärjää työssään eli olisiko sitä kautta mahdollista "passittaa" työterveyslääkärille tai ensin vaikka -hoitajalle.
[/quot
siis hä.....dementiaa vai jotain, voi ei.
Ap., tuo on kai aivan normi käyttäytymistä suru/shokki tilanteessa. Kysymyksessähän on hänen lapsensa, eli siis hänen kaikkensa......riippumatta siitä minkä ikäinen lapsi on, on hän aina lapsi. Veikkaisin, että kyseessä on shokkitila.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 21:57"]
Ensimmäisenä tuli mieleeni, että äidillesi olisi puhkeamassa jokin dementinen sairaus; Alzheimer tai vastaava? Olisiko se mahdollista, onko esim. hänen suvussaan sitä? Tai sitten psykiatrinen sairaus. Ei äitisi tilanne välttämättä johdu ollenkaan veljesi sairaudesta, vaikka onhan se tietenkin mahdollista.
Lääkäriin hänet olisi saatava välttämättä! Miten hän pärjää työssään eli olisiko sitä kautta mahdollista "passittaa" työterveyslääkärille tai ensin vaikka -hoitajalle.
[/quote]
Äitini suvussa on jonkin verran jotain dementiaa, mutta aika vaikealta silti tuntuisi uskoa että siitä olisi kysymys (vaikka nin se dementia-asia varmaan aina tulee vähän yllärinä eikä sitä kukaan haluaisi uskoa). Niin tai näin, mielestäni hänen elämänhallintansa on vähän kadoksissa. Tekee pahaa katsoa sivusta äitini touhuiluja. Onneksi hän ei juo.
9 on kyllä oikeassa, isän kanssa tässä pitää puhua. Toivon, että isä osaisi jotenkin hienovaraisesti ohjata äitä. Kai tässä sokissa vaan kaikki on jääneet jotenkin poteroihinsa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ehkä et voi auttaa veljeäsi, tai äitiäsi - mutta riittää että olet läsnä. Äitisi käytöksen kohdalla riittää, että tiedät mistä se jotuu. Koitahan jaksaa:)