Mitä ne päiväkodin virikkeet on?

Vapaa leikki on lapselle tärkeätä, ei vain pelkkä ohjattu toiminta. Virikettä saa myös vuorovaikutuksesta suhteessa muihin lapsiin ja aikuisiin. Näetkö myös mitä tapahtuu sisällä? Loruja, leikkejä, satutunteja, askartelua, pöytäteatteria jne. siis myös ohjattua toimintaa.

Meillä on vapaan leikin aika ulkona, sisällä on niin paljon ohjattua toimintaa,että sille todella tärkeälle keskinäiselle leikille ei juurikaan ole aikaa.Pienryhmätoiminta vie kolme päivää viikosta,muina päivinä on esim.lauluhetkiä....

.. no sä et kuitenkaan siellä joka päivä ole näkemässä mutta onhan se totta että arki rullaa päiväkodissa niinkuin se rullaa työpaikoillakin eikä joka päivä voi olla jotain erikoista, mutta virikkeistä suurin on mun mielestä kaverit ja se että opitaan sosiaalista käyttäytymistä ja ihmissuhteita.

Ainakin poikani päväkodissa extraa päivään tuovat kirjastoreissut, metsäretket, vierailut toisen päväkodin pihalla ja tietysti kaikki sisäleikit mitä kotona ei tulisi leikittyä, laulut, tanssit, askartelut.. yms. Mä ainakin olen sen verran laiska että askartelut jäisivät.. vesivärit ja värikynät ja muovailuvahat kotoa löytyy mutta ei muuta..

No itse olen joskus ollut päiväkodissa töissä ja ulkona lapsilla on vapaata leikkiä. Mikä on lapsille tärkeää ja saavat purkaa siellä ulkona energiaa keskenään. Se virike tapahtuu sitten sisällä, koska ei pienissä tiloissa voi juosta ja riehua. Sisällä askarrellaan, leikitään laulu-/loruleikkejä jne. jne.

Kyllä ainakin minun 2,5 vuotiaalle on tärkeää päästä päiväkotiin leikkimään ikäistensä kanssa. Yhtä iloinen hän on kun mennään naapuriin leikkimään naapurin pojan kanssa. Aivan kuten äiti on yhtä iloinen päästessään aikuisen seuraan. Ja lapsi ei ole virikehoidossa, hoitopäiviä on noin 3-4 viikossa koska olen vuorotyössä ja vapaita saattaa olla paljonkin peräkkäin.

Meidän pk:ssa ei ohjatta ulkotoimintaa kuin poikkeustilanteissa,esim. mennään toiselle pihalle,järkätään potkupalloa tai muista pelejä...

Minusta jos puhutaan lapsen oikeuksista, pienen lapsen..jokaisella lapsella tulisi olla oikeus rauhalliseen ja kiireettömään ja turvalliseen lapsuuteen, kotona.

Komppaan aloittajaa, olen nähnyt aivan samanlaista toimintaa.

Ei se mitään kasvattamista ole kun lapset leikkii yksinään tai jotkut vain seisovat pienet tumput ojossa..siihen ei taitoa tarvita ja onnistuu kyllä kotonakin ja laadukkaamminkin, ainakin meillä, kun ei ole sellaista sekalaista laumaa vahdittavana. Herätkää hyvät ihmiset todellisuuteen.

Ohjattua toimintaa on yleensä pari kertaa päivässä aamulla ja päivällä. Sitten on lapsilla vapaata leikkiaikaa.

Virikkeitä: kaverit, retket, ulkoilu, erilaisia leluja ja pelejä.

Olen tutustunut aika hyvin meidän lapsen ryhmiksen kuvioihin, ja hommat on suurin piirtein näin: lapset ulkoilevat vieressä olevassa yleisessä leikkipuistossa, joka on tosi kiva. Paikalla myös alueen perhepäivähoitajat lapsineen. Ulkoleikkejä on kyllä ihan säännöllisesti kun menen hakemaan esim. vähän aikaisemmin, niin he saattavat olla esim. tervapataa tai hyppiä ruutua. Tai joku tädeistä leikkii muutaman lapsen kanssa rosvoa ja poliisia jne.

Sisällä on omat leikit: ensiksi on aamupala, sitten vapaata leikkiä ja loruhetki. Sit ulos ja takas sisälle syömään ja päikkäreille, jonka aikana vanhemmat lapset voivat esim. vain levätä ja vaikka katsella kirjaa. 

Sit on "päivän toiminta" (vähän huvittaa tää keinotekoinen nimi ohjatulle leikille) mutta se on siis askartelua, piirtämistä, mitä milloinkin. Välipala ja sit taas ulos ja sit kotiin.

Mun mielestä tosi hyvin on kaikenlaista ohjelmaa ja leikkiä niin ulkona kuin sisälläkin. Sisällä on tietysti hyvä olla ohjattua tekemistä vapaan leikin lisäksi mut ulkona on hyväkin päästä tekemään mitä huvittaa: keinumaan, hiekkalaatikolle, hippaa, mitä milloinkin. 

Minua ei mitenkään yllätä että tällaisia puolustuspuheita pitävät tämän kaltaiset ihmiset ja ap jotka seuraavat päiväkodin elämää ulkona. Ei kai ne lapset nyt hyvänen aika siellä ulkona 10 tuntia päivässä ole! Menkää joskus tutustumaan ihan vaikka viikottaiseen toimintaan.

Enkä yhtään vähkesy lapsen oikeutta olla kotona rauhallisessa ympäristössä. Mutta kun kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta, eikä kaikki ole niin kuin sinä tai ap. On niin monia muitakin tapoja olla sen lapsen kanssa kuin se 13-vuotta kotona.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 13:54"]

Minusta jos puhutaan lapsen oikeuksista, pienen lapsen..jokaisella lapsella tulisi olla oikeus rauhalliseen ja kiireettömään ja turvalliseen lapsuuteen, kotona.

Komppaan aloittajaa, olen nähnyt aivan samanlaista toimintaa.

Ei se mitään kasvattamista ole kun lapset leikkii yksinään tai jotkut vain seisovat pienet tumput ojossa..siihen ei taitoa tarvita ja onnistuu kyllä kotonakin ja laadukkaamminkin, ainakin meillä, kun ei ole sellaista sekalaista laumaa vahdittavana. Herätkää hyvät ihmiset todellisuuteen.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 13:39"]

Olen tätä vuosia itsekseni miettinyt. Asun omakotitalossa päiväkodin vieressä, siis molempien pihat on kokonaan vierekkäin, aita välissä. Olen tehnyt kotona töitä ja ollut myös työttämänä, joten olen seurannut väkisinkin päiväkodin elämää. Ikkunoistakin näkyy suoraan pihalla. Tässä paikassa lapset ovat todella paljon ulkona, siis suurimman osan päivästä säällä kuin säällä. Sehän on hyvä. Mutta ainoastaan yhden kerran näiden vuosien aikana olen nähnyt, että hoitajat leikkivät tai organisoivat jotain leikkiä lasten kanssa. Naisten ryhmä kököttää yleensä oven edustalla juttelemassa. En sano aina, koska välillä joku lapsi kiljuu tai itkee ja silloin joku käy katsomassa. Monesti on tehnyt mieli mennä puuttumaan pihan tapahtumiin, se kiusaaminenkin näkyy niin selvästi ja ne yksinäiset puihin nojailijat, mutta naapurisovun takia en ole puuttunut. Kerran tosin kun pojat kiipeili aidan yli, olin jo menossa, mutta tulivat takaisin. Tämä saattaa tietysti olla ihan poikkeuksellinen päiväkoti, en tunne muita.

[/quote]

Olin opiskelijana 6 viikon työharjoittelujaksolla päiväkodissa. En ymmärtänyt sitä ringissä seisomista. Menin leikkimään lasten kanssa ja kolasin mäen ja laskettiin siinä.

Loppuarvioinnissa sain moitteita lasten villitsemisestä ja suunnittelemattomasta leikkimisestä. Oikeat leikit olisivat olleet sormileikit ja rump rump rullaa, reka reka rellaa-leikit.

Muutenkin työharjoittelussa näin sellaisia seikkoja, että omat lapseni sitten hoisin kotona mahdollisimman pitkään.

Virikkeitä on meidän pk:ssa paljon. Metsäretkiä, askartelua, jumppatunteja, muskaria, englannin oppimista. Ja tietysti vapaata leikkiä pienissä ryhmissä. Paljon sellaista mitä en voisi ikinä kotona järjestää, ainakaan päivittäin.

Meidän 4v. tykkää ja on oppinut paljon.

No minä taas olen nähnyt jotain muuta. Hoitajat leikkivät pihalla lasten kanssa, keinuttavat heitä, pitävät ohjattuja leikkejä jne. On varmasti ihan päiväkotikohtaista tuo.

Mitä huomasin lapseni päiväkodissa kun olin mukana sopeuttamassa, niin juuri ulkona hoitajat olivat tosi passiivisia. Sen sijaan sisätiloissa puuhastelivat tosi paljon kaikkea lasten kanssa.

Niin vähän olen ajatellut, että on päiväkotikohtaista ja kun nyt mainitsin paljon ulkona olemisen niin tarkoitin sitä, voin tarkastaa maanantaina kellon kanssa:) mutta vähintään 6 tuntia ovat pihalla päivittäin, joku pari kovaa pakkaspäivää ovat sisällä. Lähinnä ajattelin, ettei siinä ruokailujen ja päikkäreiden lisäksi hirveästi sisälläkään ehdi puuhata. Lapsiani on hoidettu sekä kotona että päiväkodissa, että siinä mielessä en ota kantaa kummankaan puolesta tai vastaan. Sen verran olen huomannut, mikä voi johtua ihan mistä vaan, että nämä kotihoidetut eivät ole niin herkkiä yhdenmukaisuuden paineelle kuin tämä päiväkotilapsi, en ikinä kuullut heidän suustaan, että "kun muutkin" edes kouluaikana. Tälle yhdelle se samanlaisuus on paljon tärkeämpään, mutta kuten sanoin, voi olla ihan luonnekysymys. -ap-

No itse hoidin esikoiseni kotona 2,5-vuotiaaksi, ja nimenomaan se mitä arvostin kun hän aloitti päiväkodissa, oli se vapaa ulkoilu muiden lasten kesken. Säässä kuin säässä.  Askarrella voi kotona, perhekerhoista löytyy musiikkituokioita, kirjoja voi lukea kotona, ulkoilla voi puistossa ja omalla pihalla, mutta harvassa paikassa lapset voivat keskenään vapaasti leikkiä ulkona. Ehkä sitten jollain uudella asuinalueella, jonne on muuttanut pelkästään lapsiperheitä, mutta kerrostalojen pihat ammottavat tyhjyyttään ja leikkipuistot ovat joko tyhjiä tai siellä käy enemmän tai vähemmän ennestään tuntemattomia lapsia. Ei se riitä, että paikalle sattuu joku toinen lapsi, eiväthän aikuisetkaan ala automaattisesti kaveeraamaan kenen tahansa muun aikuisen kanssa. Päiväkodissa on ne samat kaverit. Perhekerhoissa ei juuri ulkoiltu. Ja muutenkin - vaikka kivoja ne kerhot olivatkin - hyvin pitkälti niissä meni toiminta niin, että lapset olivat äideissään kiinni. Myös minun lapseni, jos minä olen paikalla, hän on minussa kiinni. Päiväkodissa hän on sosiaalisempi.

Lapseni päiväkodissa tehdän myös paljon retkiä: retkiä uimahalliin, metsäretkiä, retkiä urheilukentälle jne.

Tällä viikolla päiväkodissa oli harjoiteltu käsitteitä. Ei minulle ikimaailmassa olisi tullut mieleen itse opettaa käsitteiden käsitettä lapselleni.

Kyllä ne päiväkodit on vähän isommille hyviä paikkoja, vaikka olenkin iloinen että sain hoitaa lapseni kotona ekat 2,5 vuotta. Ei se ole niin mustavalkoista hei!

Kysytkö nyt ihan tosissaan? Päiväkodissa noudatetataan lastentarhanopen johdolla laadittua toimintasuunnitelmaa, joka pitää sisällään erilaisten taitojen opettelua: motorisista harjoitteista ryhmässä toimimiseen. On taidekasvatusta ja liikuntaa, alkeismatematiikkaa ja kirjainten harjoittelua.