Jos kuulisit että kuolet 2 viikon päästä mitä tekisit

Ryyppäisin itseni hengiltä viikossa

Zinc

Söisin kaikkea välittämättä siitä että lihottaa.

Olisin iloinen koska vihaan elämää

Pitäisin 2 viikoa hauskaa, kiertelisin lapsuudenmaisemia. Perheeni kanssa olen ollut tarpeeksi.

Kävisin moikkaamassa ystävät, tutut ja sukulaiset. Kiittäisin seurasta.

Olisin läheisteni kanssa ja järjestäisin raha-asiat, irtisanoisin kaikki ylimääräiset tilaukset yms.

Kun menetin läheiseni tajusin arvostaa sitä, että oli viimeisinä kuukausinaan jaksanut miettiä käytännön asioita järjestykseen. Kuulostaa raadolliselta, mutta meillä läheisillä oli helpompi surra, kun ei tarvinnut ensimmäisenä alkaa selvittelemään missäs pankissa tilejä onkaan tai mitä kaikkia dokumentteja tarvitaan, jotta kuolleen puolesta voi lopettaa jonkin Tekniikan Maailman tilauksen.

Pomppisin riemusta...

Ottaisin kaikki mahdolliset luotot ja lainat ja asuisin Kämpin sviitissä kaksi viikkoa.

Olisihan siinä hyvätkin puolensa.

Menisin hypnootikolle ja sais hypnotisoida pois minun päästä sen että kuolen 2 viikon päästä. En haluais tietää.

Kertoisin avoimesti tunteeni ihastukselle.

Luopuisin laihduttamisesta ja absolutismista. En menisi töihin.

Ottaisin niin paljon lainaa niskaan kun pystyy, kiertäisin maailmaa niin paljon kun kerkee ja nussisin kaikkia ketkä antaa.

Viimeisenä päivänä tulisin perheeni keskelle ja sanoisin et rakastan.

Hyvästelisin rakkaat läheiset (mutta vain ne), murhaisin mulkkuja, irstailisin vapaamielisten naisten kanssa miettimättä ehkäisyä, tyhjentäisin yritykseni tilit ja antaisin lapsilleni käteisenä (ja käskisin pitää suunsa kiinni), lopun aikaa sitten ihan vaan juopottelisin ja ilakoisin.

Laittaisin viestiä sille jota olen salaa kaivannut puoli vuosikymmentä avioliittoni ulkopuolella yrittäen unohtaa.

Söisin ihan hitosti hiilareita.

Matkustaisin itseeni. Kävellen, villiä elon hetkiä, lemmen hetkiä rakkaani kanssa, musiikkia, rauhaa, luontoa, eläimiä, kirjoja ja syötäviä ja juotavia ajatuksella aikaa on ne ihanat 2 viikkoa. Hallelujah.

2 viikkoa on aika monta tuntia ja suuri mahdollisuus, tosin vähän pysäyttävä raja saada kunnolla tajuntaan.

Söisin hesen kanahamppareita mielinmäärin ja irtokarkkia. Makaisin sängyssä ja kattelisin tabletilta mukavia ohjelmia, joisin viiniä, soittaisin heipat ystäville. Olisin viimeset päivät perheen kesken. Siis söisin, joisin ja mielellään vielä panisin jonku ihanan miehen kanssa.

Sinkku N40

Matkustaisin perheenjäsenteni luokse. Kävisin metsässä kävelemässä. Rukoilisin, lukisin Raamattua, kertoisin evankeliumia ihmisille. Yrittäisin syödä lempiruokiani, mutten usko että minulla olisi ruokahalua liiemmin tuollaisessa tilanteessa.

-Söisin mitä huvittaa ja paljon

-Kävisin parhaan ystäväni kanssa viettämässä iltaa viimeisen kerran, ja unohdettaisiin että kuolen pian

-Olisin perheen kanssa

-Tunnistaisin läheisille että olen vähän sössinyt raha-asioita... Ei tulisi sitten yllätyksenä ja voisin selittää

-Ja vaikein... miettisin mikä on kolmen koirani ja kahden kissani kohtalo. Toivoisin että saavat hyvän/hyvät kodit sukulaisiltani.

No eka tuli mieleen että kiertäisin kaupunkia ja ostaisin nälkäisille ruokaa. Todellisuudessa varmaan makaisin vaan olohuoneen lattialla enkä tekis mitään jotta jokainen sekunti jonka vielä elän tuntuis mahdollisimman pitkältä.