Mitä mieltä olette 7 vuoden ikäerosta sisaruksilla?
Mitä mieltä olette 7 vuoden ikäerosta sisaruksilla?
Kommentit (9)
Erinomainen ikäero vanhempien jaksamisen kannalta!
Mitäpä siitä... Olisihan sen lapsen toivonut aikasemmin mutta kun ei vaan tullut, parempi 7 vuotta kun ei koskaan<3
Meidän lapsilla juuri 7v ikäeroa. Ei valittamista, tulevat hyvin toimeen myös keskenään.
Meillä on esikoisen ja kakkosen välillä 6v ja kolmosen ja nelosen välillä 8v. Meidän perheessä nuo ikäerot on ihan toimivat.
Meillä 5,5 vuotta ja hyvin tulevat toimeen. Joskus vanhempi hikeentyy pienempään, mutta ovat silti kovasti kavereita. Nuorempi tietysti jumaloi isosiskoaan. Näin tuli ikäeroa meille, kun kakkosta tehtiin pitkään ja hartaasti, lopulta labran kautta. Ihan hyvä ikäero, jaksaa hyvin, eikä tarvi miehen kanssa tapella.:)
Meillä on kahden ekan ikäeroa reilu vuosi, toisen ja kolmannen reilu 6v. Ihan hyvin toimivat molemmat ikäerot. Pelkkää positiivista sanottavaa sekä lyhyestä että pitkästä ikäerosta. Puolensa molemmissa.
Meillä pojilla tasan 7 vuotta ikäeroa. Meille se on sopinut.
-Molemmat lapset on saaneet varhaislapsuudessa huomiota eikä oo tarvinnut stressata mustasukkaisista sisaruksista.
-Kun esikoinen aloitti koulun, olin äitiyslomalla. Minulla oli aikaa tehdä hänen kanssaan läksyjä, kuskailin häntä kouluun (pitkä ja vaarallinen koulumatka), hänen ei tarvinnut mennä koskaan ltapäiväkerhoon (olin kotona, kunnes nuorimmainen oli 2.5v)
-minuun on tarvinnut kuskailla vain yhtä lasta kerrallaan harrastuksiiin.
-lapseni ovat samaa sukupuolta - ikäerosta huolimatta he ovat hyvin läheisiä toisilleen
-pienempi lapsi on oppinut tulemaan toimeen isomman lapsen isojen kaverien kanssa toimeen; kukaan ei jyrää häntä...
-isompi lapsi on saanut ihan luvan kanssa leikkiä pidempään muka leikkiessään pikkuveljen kanssa
-isompi osaa autta pienempää ja nykyään hoitaakin tarvittaessa
-nyt isompi lapseni on jo 18v; 11-vuotias on nyt se lapsi joka on meidän vanhempien kanssa kotona...hänelle on nyt aikaa...
-en oikeen keksi mitään negatiivista, paitsi, että kun nuorimmainen syntyi, se oli aika shokki tajuta pitkän tauon jälkeen, kuinka kiinni pikkuvauvassa onkaan:)
Meillä esikoisen ja kuopuksen ikäero on 7v. Kuopus on nyt vuoden ja onhan tämä kovin helppoa, kuin ainokaisen kanssa olisi. Voi keskittyä aina vauvaan kun on tarve. Helpompaakin, koska isoveli voi myös katsoa hetken perään jos on tarve, ja vauvan nukkuessa vahtia ihan oikeastikin niin, että voin poistua hiukan kauemmas. Jos vauva herää isoveli viihdyttää, ei nosta vauvaa ilman lupaa yksin ollessaan, vaikk hyvin osaa ja jaksaakin kun on ikäisekseen vielä aika isokin.
Keskimmäinen on esikoista reilun vuoden nuorempi ja ikäeroa kuopukseen siis vajaa 6 vuotta. Samat sanat tästä ikäerosta, melkein 6-vuotiaskin on jo sen verran omatoiminen että vauvaan on helppo keskittyä.
Isompien lasten ollessa pieniä meno olikin vähän toisenlaista. :D Toisaalta leikkivät kyllä etenkin nyt paljon yhdessä, pienempinä lähinnä tappelivat. Mutta nyt molemmilla on myös omat kaverit niin ettei leikkikaveri kotona olisi edes mikään välttämättömyys.
Mutta siis tiivistetysti sanoisimn, että 7 vuoden ikäerolla vauvan kanssa oleminen on äidille jopa helpompaa kuin esikoisvauvan kanssa yksin. Ja ainakin meillä isommat lapset myls tykkäävät vauvasta hurjasti ja vauva on aina ollut heidän touhuistaan kovin kiinnostunut. MINKÄÄNLAISTA mustasukkaisuutta ei ole ollut ollenkaan, ei tavaroista sen enempää kuin vanhemmista tai ajankäytöstäkään.
Just hyvä