Huolissani kaveristani

Kuulostaa ihan mun elämältä neljä-viis vuotta sitten. Silloin olisi ollut ihanaa että mulla olisi ollut ystävä jolle kertoa miten vaikeaa mulla oli. Mutta tietenkin rakastin miestäni ja olisi ollut megatärkeää että tämä kuvitteellinen ystäväni ei olisi kyseenalaistanut haluani elää tän miehen kanssa. Ennen kaikkea mies tarvitsee apua, ja sitä apua olis saatava muualta kuin tältä sun kaverilta. Pystyisitkö olemaan koko perheen tukena? Hyväksymään sekä kaverisi että hänen miehensä lapsineen? Kaverillasi on nyt tietty kuvio elämässään ja olisi tärkeää että voisit olla mukana juuri siinä kuviossa eikä erillisenä kuviona sen ulkopuolella.

Mut siis niin, mulla ei ollut silloin kavereita tukemassa. Nykyään perheellämme menee hienosti, vaikka rankkaa on välillä ollut ja varmaan tulee välillä olemaan jatkossakin. Ja on vaatinut valtavasti työtä niin minulta kuin mieheltänikin. Että voi sieltä suosta noustakin.

Tärkeää olisi, että sun kaverilla on joku kenelle jutella. Pysy kaverin tukena päätti hän sitten yrittää miehen kanssa yhdessä tai erota - ja mielellään koitat olla vaikuttamatta päätökseen. Hienoa tietysti olisi jos mieskin löytäisi tukea jostain.

Sinuna koittaisin huolehtia siitä, että kaverisi muistaa muunkin elämän sen kodin ulkopuolella - varsinkin jos parisuhteeseen liittyy ongelmia. Eli pääsisi välillä "tuulettumaan" niin jaksaisi sitten paremmin kotonakin. Raskaus ja varsinkin tuleva vauva-aika voivat olla todella rankkoja. Silloin ystävästä on paljon apua jos on joku, kenelle jutella ja toki jos pystyt niin konkreettinen apu vauvan kanssa voi olla tärkeää.

ups