Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kieltäytyy vanhempainilloista - ja puhuu epäloogisesti
17.09.2013 |
Meillä kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja sanoin miehelle, että mene sinä tänä vuonna päiväkodin vanhempain iltaan kun minä olen ollut aiemmin. Mies sanoi, että hän ei tule sellaisiin menemään, minä saan jatkossakin aina käydä nuo tuollaiset päiväkodin ja koulun jutut. Häntä alkaa ahdistaa niin paljon jos pitää puhua jotain, tulee heikotusta ja pyörryttää, esiintymispelko niin kova jos pitää esittäytyä. Totesi, että näitä tällaisia tulee olemajaan paljon meidän perheessä lasten myötä, tärkeää että hänkin osallistuu ja alkaa harjoitella tuollaisia tilanteita. Suuttui, että esiintymisjännitystä ei pysty poistamaan, sä et tiedä asiasta yhtään mitään, se jos on luonteessa niin on ja älä tule mua neuvomaan siinä! Jankutti pitkään että sitä ei voi poistaa. Jatkoin vielä vaan asiasta ja hyvin rauhallisesti, että kyllä esiintymisjännitystä voi harjoitella, mutta vaatii paljon työtä ja halua, mies sitten suuttuneena että "no ei ole mulla ollut mahdollisuuksia kehittää sitä, missäs olisin kehittäny, ei mun työssäni tarvita mitään sellaista!". Niin. Nyt sitten käänsi kelkan ja alkoi perustella, että hän kun ei ole joutunut kehittämään - hetki sitten vielä kielsi, että sitä edes pystyisi kehittämään. Sanoin, että niin nimen omaan, et ole laittanut itseäsi niihin tilanteisiin etkä harjoitellut, tätähän juuri sanoin. Mies jo ehti haukkua että olen ihme jankuttaja kun en ymmärrä asioita.
Mua uuvuttaa tuon miehen epäloogisuus ja ailahtelevuus. Kiihtoutuu, vaikka itse puhuu ensin toista ja sitten hyppää asiassa eri kantaan, eikä itse tajua puhuneensa mitenkään oudosti. Ja minä saan syyt niskoille. Suututtaa tässä myös, että ottaa kaikessa asenteen ettei pysty kehittämään omaa toimintaansa. Kuten nyt sitten päättänyt, ettie lasten vanhempainilloissa käy, kun ei vaan ole hänen juttunsa. Pitäisihän sitä aikuisen kantaa vastuuta ja huolehtia näistäkin, eikä vaan luovuttaa. Siinähän saisi sitä harjoitusa, eipä nuo vanhempainillat kovin isoja esiintymistilanteita ole. Mutta nyt sitten nekin kokonaan minun kontollani.
Kommentit (29)
Sinä voit käydä, ei niitä niin usein ole, että teidän kannattaisi niiden takia alkaa riitelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin pelkoni oli joskus Se, että otan niin luuserin kuin miehesi, joten otin itselleni toimitusjohtajan, jolla on vähintään normaalit kansalaistaidot. Oliko miehesi humalassa kun tapasitte?
Mies vie lapsia harrastuksiin, ulkoilee, kyläillään - ja kaikissa tällaisissa tilanteissa käyttäytyy mukavasti, juttelee toisten kanssa, huomioi muitakin lapsia. Muttaj os kaupassa pitäisi kysyä myyjältä jotain ei uskalla tai jos pitäisi puhua jossakin tuollaisessa tilanteessa missä paljon porukkaa, iskee paniikki.
ap
Jännittäminen on ymmärrettävä piirre ihmisessä, mutta jos ei pysty sanomaan nimeään ja lapsensa nimeä pienehkölle ihmisjoukolle ilman isoja fyysisiä oireita, kannattaa hankkia apua. Enkä sano tätä vittuillakseni "hakeudu hoitoon", vaan ihan oikeasti tuollainen oireilu rajoittaa elämää ihan liikaa. Ihmettelen kyllä, miten miehesi on saanut hankittua töitä, luulisi tuon työhaastatteluakin haittaavan.
Voisitteko mennä vanhempainiltoihin yhdessä, niin mies saisi niistä kokemusta? Sitten lasten ollessa koulussa voisitte alkaa vuorotella.
Mua vielä tuota asiaa enemmän ärsyttää tuo miehen suunnaton epäloogisuus puheissa (ajattelussa), on vaikeaa keskustella kun toinen ei ymmärrä asian ydintä ja poukkoilee miten sattuu. Ja suuttuu sitten minulle. Ja tuo kiihkoilu, hermostuu. Johtunee juuri tuosta ymmärtämättömyydestä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, vahingossa alapeukutin viesti 5, ei ollut tarkoitus.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 21:15"]
Mies vie lapsia harrastuksiin, ulkoilee, kyläillään - ja kaikissa tällaisissa tilanteissa käyttäytyy mukavasti, juttelee toisten kanssa, huomioi muitakin lapsia. Muttaj os kaupassa pitäisi kysyä myyjältä jotain ei uskalla tai jos pitäisi puhua jossakin tuollaisessa tilanteessa missä paljon porukkaa, iskee paniikki.
ap
[/quote]
Itselläni ollut nuorempana samanlaisia ongelmia ja kohtaamalla tilanteet ne ovat lieventyneet tai kokonaan kadonneet. Itseäni auttoi kun etukäteen kyselin ja selvitin tulevasta tilanteesta kaiken mahdollisen. Ihan sitä myöten, mihin katson, mitä sanon, mihin suuntaan kävelen. Sitten takoo omaan päähän sen, että siihen omaan käytökseen vaan ei muut kiinnitä oikeasti niin paljon huomiota. Joihinkin tilanteisiin otin tutun mukaan ensimmäisellä kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin tuon epäloogisuuden ärsyttävyyden ja sen oman puheen löylyä lyövän vaikutuksen, entinen poikaystävä oli sellainen. Kuten sanottua, kyseessä on _entinen_ _poika_ystävä eli en ehtinyt miettiä, miten tuosta asiasta päästäisiin eteenpäin.
Kerrot miehesi olevan muuten mukava. Kuinka usein tuo piirre tulee esiin? Osaatko sanoa, liittyvätkö ne esim. miehen epävarmuuksiin, kuten tässä tapauksessa, vai tuleeko niitä randomina? Olisiko sinun mahdollista puhua tuosta piirteestä ärsyttämättä / ärsyyntymättä, jolloin oikea keskustelu ja asian uppoaminen olisi mahdollista? Kun tuo mylly lähtee käyntiin, ei mikään asia taida mennä perille.
Toivottavasti jaksat tukeutua noihin hyviin piirteisiin ja / tai löydätte ratkaisun tuohon. Pakko myöntää, että meillä tuo piirre oli yksi eron syistä. Itse kun olinkin täydellinen...
Kieltämättä mä ärsyynnyn ja olisi fiksumpi vaan minun lopettaa puhumiset kun näen että toinen hikeentyy eikä edes pysyä asiassa. Mutta tunnen niin suuttumusta, kun en puolison ja toisen aikuisen kanssa pysty keskustelemaan mielestäni järkevästi. Hän on monella tapaa mukava ja kuten sanoin, vie lapsia ulos ja harrastamaan - käyttäytyy niissä oikein mukavasti toisia kohtaan. Ei siis luimuile kotona maailmaa paossa ;) Mutta jotenkin todella epävarma on pohjimmiltaan, heikko itsetunto, ailahtelevuus mikä kyllä aiheuttaa hankaluuksia heti jos mies kokee tilanteessa epävarmuutta tai että häntä ajetaan ahtaalle. Minkä minä valitettavasti osaan liian hyvin - siksi sota-asetelma on herkästi valmis. Myös lapsille ärisee jos on väsyksissä, ei muista pysyä aikuisena itse vaan on kuin lapsi-lapsi-asetelma. Ja virkeänä on todella ihana hellä ja jutteleva isä. Mutta eihän lapset ailahtavuutta tarvitsisi vanhemmalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä mä ärsyynnyn ja olisi fiksumpi vaan minun lopettaa puhumiset kun näen että toinen hikeentyy eikä edes pysyä asiassa. Mutta tunnen niin suuttumusta, kun en puolison ja toisen aikuisen kanssa pysty keskustelemaan mielestäni järkevästi. Hän on monella tapaa mukava ja kuten sanoin, vie lapsia ulos ja harrastamaan - käyttäytyy niissä oikein mukavasti toisia kohtaan. Ei siis luimuile kotona maailmaa paossa ;) Mutta jotenkin todella epävarma on pohjimmiltaan, heikko itsetunto, ailahtelevuus mikä kyllä aiheuttaa hankaluuksia heti jos mies kokee tilanteessa epävarmuutta tai että häntä ajetaan ahtaalle. Minkä minä valitettavasti osaan liian hyvin - siksi sota-asetelma on herkästi valmis. Myös lapsille ärisee jos on väsyksissä, ei muista pysyä aikuisena itse vaan on kuin lapsi-lapsi-asetelma. Ja virkeänä on todella ihana hellä ja jutteleva isä. Mutta eihän lapset ailahtavuutta tarvitsisi vanhemmalta.
ap
Ärsyyntyneenä lopettaminen... Helpommin sanottu kuin tehty. Sitä paitsi siihen vaikuttaa toisenkin käytös. Jos toinen jo lisää kierroksiaan ja kenties syyttää sua (en muista, sanoitko itse niin, vaan herääkö vain muistoja), ei tilanteesta poistuminen tunnu välttämättä hyvältä ratkaisulta vaan pikemminkin luovuttamiselta. Itseään ei tarvii / saa alentaa, mutta joskus kannattaa miettiä, missä menee lisälietsonnan raja.
tuo ex-poikaystävä kommentoija
Ps. Sain ratkaisukeskeisyyden koulutuksessa hyvän vinkin, mikä voisi toimia tähänkinm. Tee jotain eri tavalla. Kuulostaa urpolta ja liian yksinkertaiselta, mutta voisi tepsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pitääkö vanhempainilloissa esiintyä? Taitaa jäädä multakin väliin.
Vast. 12, ihanaa että joku ymmärtää minuakin tässä! Kun mieheltä saan vaan syyttelyä, että olen niin tyhmä ja en tajua lopettaa. Hieman ottaa naiseen kuulla noita, kun tiedän itse, että toimin rauhallisesti ja loogisesti - mutta tosiaan kyllä, koen luovuttamisena jos aina vaan vetäydyn tuollaisessa. Ja jos siinä lapset kuuntelemassa puheluamme, niin koen näyttäväni myös vetäytymisellä, että isin puheet olivat oikein ja minäpä tässä hiljenen ja hyväksyn hänen sanomansa. En vaan pysty siihen.
En taida olla tarpeeksi motivoitunut muuttamaan omaa käyttäytymistä, vaikka varmasti perhesovun nimessä pitäisi. Mies kun ei tuon fiksummaksi tule.
Mikä tässä sitten se ratkaisu..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa voi olla paljon pahempiakin asioita kuin toisen jänitys esim. niitä vanhempainiltoja kohtaan.
Jos päätät rakastaa miestäsi jälleen kerran, niin menet niihin iltoihin. Ehkä mies tekee sitten jotain muuta vuorostaan.
Vanhempainillat ovat ihan turhia. Kyllä sieltä koulusta otetaan yhteyttä jos on asiaa. Vastuuttakaa niitä mukuloitanne hoitamaan näitä viestejä, ei ne muuten ikinä opi hoitamaan omia asioitaan.
Miten olisi tiukka: "En keskustele kanssasi, kun käyttäydyt noin." Yrittäisi olla provoisoitumatta / provosoimatta. Ja jos vaikka sanoisi ns. hyvällä hetkellä, että tulet jatkossa toimimaan näin, kun miehesi myllytyspiirre tulee esiin. Tuolloin pystyisit ehkä säilyttämään kasvosi omassakin mielessäsi ja opettaisit lapsille, että kaikkea ei tarvitse vuorovaikutuksessa sietää.
Tuo piirre on kyllä niin syvältä. Vieläkin puistattaa, vaikka erostamme on jo kai 15 vuotta...
Vielä muuten toteaisin, että kun seuraavan kerran mylly lähtee käyntiin, kuvittele mut henkiseksi tueksi taustallesi. Kertomasi perusteella en koe sun menettävän kasvojasi noilla hetkillä. Josko tämä tuki auttaisi tilanteen keskeyttämisessä.
t. 10/12
12, sinä ymmärsit olla hankkimatta lapsia. Minä mietin nykyään ennen kaikkea lapsia näissä tilanteissa ja isän kautta: minkälaisen mallin ja vanhemmuuden mies antaa heille ja miten se vaikutta meidän lapsiimme?
Mä en ymmärrä sua. Jos sulle ei ole ongelma mennä vanhempainiltaan mikset itse mene ?
Mun mieheni on kuin kaka vedessä asiakkaiden kesken, pitää koulutuksia jne mutta inhoaa harrastusten vanhempien iltoja ja tarhassa kokouksia. Koska olemme aikuisia, päätimme minä menen näihin. Esiintymiskokemus ei tule ihan noin vaan, vaan sitä täytyy harjoitella. Se että menee joskus. silloin tällöin, sillä ei ole mitään tekemistä kokonaisuuden kannalta.
Lakkaa kiusaamasta !
Älä ole turhan ankara itsellesikään. Hyvä, että mietit asiaa lastesi kannalta, mutta älä hae syyllistä vain itsestäsi.
Minunkin kohtaamassani tapauksessa piirre liittyi varmaan syvään epävarmuuteen. Jälkikäteen olen miettinyt, olisiko taustalla voinut olla myös jonkinlaisia, miten sen nyt sanoisi, no, jonkinlaisia narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä. En osaa sanoa, kulkevatko epävarmuus ja em. persoonallisuushäiriö käsi kädessä, mutta siltä minusta tuntui / tuntuu. Mietin kuitenkin melko pian eromme jälkeen, että jos ko. mieheen tutustuisi ja häntä tapaisi vain hetkittäin, hänestä saisi todennäköisimmin miellyttävän, mukavan ja leppoisankin kuvan. Kotona tilanne oli kuitenkin toinen.
En millään muotoa halua maalata piruja parisuhteeseenne ja tehdä mahdollisesta "kevyestä" ongelmasta sen syvempää eli en todellakaan tarkoita, että miehelläsi olisi mitään persoonallisuushäiriötä. Jos sinä kärist tilanteesta ja mietit, miten lapsesi tilanteen näkevät, olisiko sinun mahdollista hakea keskusteluapua jostain? Saisit kuuntelevan korvan ja mahdollisesti ulkopuolista, puolueetonta näkemystä. Olisiko esim. perheneuvolan palveluita saatavilla? Jos miehesi ongelma kumpuaakin epävarmuudesta ja sattuisit saamaan hänet joskus mukaasi (voit hyvin mennä lähtökohtaisesti yksin), voisi hänkin havahtua ongelmaansa, joka vaikuttaa ilmeisesti melko syvästi sinun hyvinvointiisi ja parisuhteeseenne.
Mielestäni olet rohkea, kun jaksat pohdiskella asiaa. Tuollainen käytös puolisolta nakertaa itseluottamusta! Tuollaista käytöstä ei tarvitse mielestäni kuitenkaan hyväksyä. Uskon ja toivon, että rohkeutesi avulla löydät rakentavan ratkaisun eteenpäin!
10 jne
Alue: Aihe vapaa
Saisitteko lapsille jonkun hoitajan vanhempainillan ajaksi, menisitte molemmat?