Lue keskustelun säännöt.
AUTTAKAA!!! myrkyllinen vanhempi
26.08.2020 |
Olen siis elänyt yksinhuoltajaäitini kanssa kahdestaan käytännössä koko 17v. elämäni, kuitenkin pitäen yhteyttä huoltajuuden menettäneeseen isääni. Olen saanut kokea päivittäin äidiltäni henkistä väkivaltaa, kontrollointia, mykkäkouluja jne., mutta en ole vain uskaltanut tai kyennyt siitä juuri kenellekkään puhumaan tai "lähtemään". Asia on painanut minua niin pitkään, että en asiaa enää muiden ongelmien kanssa kestä. Jos sen olen äidilleni yrittänyt kertoa, niin minä olen kohtuuton ja vika on minussa. Mielenterveyteni on siis romahtanut, opiskelu kärsii pahasti ja jokainen minuutti päivästä on tuskallinen. Näin en voi enää jatkaa. Olen hakenut apua ongelmiini lukioni kuraattorilta, jolle menen taas huomenna. En enää pysty pitämään kulisseja yllä, joten minun on siellä kerrottava tästä tilanteesta kotona.
Miten te asian ilmaisisitte niin, että ymmärtävät ottaa minut tarpeeksi vakavasti, mutta niin että tästä ei tule mitään kauheeta rumbaa? Äitini on hyvä manipuloimaan ja saamaan ihmisiä puolelleen, joten jos joudun johonkin minä-äiti-sossu keskusteluun niin luultavasti mut tullaan siellä näkemään vaan hankalana kakarana. Miten toimisitte tässä tilanteessa? Mikä on sinusta paras ratkaisu? Huostaanotto? Vinkkejä ja kysymyksiä otetaan vastaan <33
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko hakea opiskelija-asuntoa tai kunnan tavallista asuntoa alkuun. Näin voisit asua erillään ja tutkia lisää vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Voitko hakea opiskelija-asuntoa tai kunnan tavallista asuntoa alkuun. Näin voisit asua erillään ja tutkia lisää vaihtoehtoja.
Miten homma käytännössä toimii? Ja tällä hetkellä ainakin oon vaan niin loppu, että en pysty huolehtimaan itestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro muutamia konkreettisia esimerkkejä äitisi henkisestä väkivallasta ja pyydä, että saisit apua oman asumisen järjestämiseen. Olet jo sen ikäinen, että voit muuttaa kotoa kunhan saat siihen apua.
kiitos rohkaisusta <3 Vaikeinta tässä on ehkä katkaista tämä ns. viha-rakkaussuhde... En enää uskalla uskoa omia ajatuksiani, vaan siitä mitä kuulen päivittäin on tullut minulle jollakin tasolla "todellisuus". Sisimmässäni tiedän ettei se pidä paikkaansa.
Isällänikin voisin kyllä asua, mutta en pääsisi sieltä aamuisin julkisilla opiskelemaan.
Ap (vitonenkin oli minun viestini, unohtui vaan perästä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meet sinne kuraattorille, sen pitäisi olla just sunlaisia varten. Painotat, ettet halua mitään palavereita, missä äitisi on mukana. Järjestele siis pois muuttoasi kaikessa hiljaisuudessa niin, ettei äitisi pääse väliin. Narsistin kanssa pitää aina toimia vähän ovelasti ja matalalla profiililla. Olet jo 17, monet ikäisesi asuvat jo itsekseen opiskelija-asunnossa. Kuraattori voi selvittää kanssasi asuntoasioita. Kun pääset omaan asuntoon, ota selvä pesäero äitiisi. Mitä vähemmän olet tekemisissä, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap. ❤️
Juttele asiasta suoraan kuraattorille, älä häpeile sanoa suoraan asioita äidistäsi. Puhu myös isällesi, ehkä hän voisi auttaa sinua oman asunnon etsimisessä? Voitko olla siellä enemmän esim viikonloppuisin?
Kirjoita ylös jos ja kun äitisi käyttäytyy manipuloivasti, kontrolloivasti, syyllistävästi ym. Voit palata näihin juttuihin jos alat joskus epäillä omaa arviokykyäsi. Netistä löytyy paljon luettavaa esim narsismin urheista (en tietenkään väitä että äitisi sellainen olisi), mutta kannattaa etsiä vertaistukea esim. netistä.
Kerro sille kuraattorille sama kuin meille. Mukaanlukien se, että äitisi on kova manipuloimaan ja pelkäät että ongelmat tulee lakaistuksi maton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko saada apua muualtakin, esim sossusta, perheneuvolasta, mielenterveystoimistosta? Kertokaa tietäjät!!? Toki kuraattorikin varmaan osaa neuvoa eteenpäin. Mutta olisi varmaan hyvä jos sulla olisi nyt kaikki keinot käytössä. Pystyykö isä siis auttamaan, esim taloudellisesti? Mutta tarvitset pitkäksi aikaa jonkun ”mentoroimaan” sinut elämässä kunnolla alkuun, esim terapeutin.
Tee, kuten sinua on tässä ketjussa neuvottu. Muuten olet äitisi talutusnuorassa vielä vaikka kuinka kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu myös isällesi, ehkä hän voisi auttaa sinua oman asunnon etsimisessä?
Luulen kyllä saavani apua halutessani isältäni, mutta en tiedä voinko luottaa kunnolla häneenkään. En halua täällä siitä puhua miksi on huoltajuuteni menettänyt, mutta siihen on kyllä ihan ihailtava määrä syitä. Raha on molemmissa perheissä aika vähissä ja siksi vanhempani ovat siitä käräjillä asti olleet riitelemässä. Hän voi siis yrittää hyötyä minun kauttani vaikka itse minua kohtaan mukava onkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko saada apua muualtakin, esim sossusta, perheneuvolasta, mielenterveystoimistosta? Kertokaa tietäjät!!? Toki kuraattorikin varmaan osaa neuvoa eteenpäin. Mutta olisi varmaan hyvä jos sulla olisi nyt kaikki keinot käytössä.
Avun hakeminen on mulle ihan älyttömän vaikeaa osittain johtuen varmaan siitä "Jos et nyt käyttäydy kunnolla niin soitan sossuille" pelottelun/kiristämisen takia. En olisi itse varmaan näinkään pitkälle päässyt, jos kaverini eivät olisi nähneet kuinka paha mulla on olla ja käskeneet tonne keskustelemaan.
Ap
Osaako joku vielä neuvoa miten noi asuntoasiat toimii?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku vielä neuvoa miten noi asuntoasiat toimii?
Ap
Sun kannattais olla yhteydessä oman kunnan etsivään nuorisotyöhön. Sitä kautta järjestyy apua asunnon etsintään ja myös kaikkeen kela ym. papereiden täyttämiseen ja ihan kaikkeen.
Jokaisessa kunnassa on etsivä nuorisotyö, googlaa omasi ja laita niille viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku vielä neuvoa miten noi asuntoasiat toimii?
Ap
Sun kannattais olla yhteydessä oman kunnan etsivään nuorisotyöhön. Sitä kautta järjestyy apua asunnon etsintään ja myös kaikkeen kela ym. papereiden täyttämiseen ja ihan kaikkeen.
Jokaisessa kunnassa on etsivä nuorisotyö, googlaa omasi ja laita niille viestiä.
Kiitos! Ap
Olen 40+ mies. Itselläni on ns. haastava äiti, hänessä on aina ollut selkeästi narsistin ja psykopaatin käytöstä. Itse olen nyt lapsen tulon jälkeen aikuisiällä laittanut välit kokonaan poikki, asun toisessa maassa enkä pidä mitään yhteyttä. En halua että hän alkaa manipuloimaan minun lisäkseni lastani. Se on on ollut todella suuri helpotus ja parannus henkiselle hyvinvoinnilleni. Eniten auttoi ymmärrys, jonka sain luettuani alan kirjoja, että hän ei osaa eikä voi eikä tule koskaan muuttumaan, eikä minun tehtävä ole yrittää häntä parantaa saatikka olla hänen maalitaulunaan. Minun ainoa tehtävä on olla vastuussa omasta hyvinvoinnistani. Jaksamista sinne, kaikkea ei elämässä tarvitse sietää!
Puhu sille kuraattorille että epäilet vahvasti äitisi olevan narsisti ja sanoo että tarvitset pikaisesti apua