Aika raakaa tajuta vihdoin ettei ykskikään ihminen ympärillä välitä oikeasti

Henkiset ihmiset ovat syvällisempiä, muttei puhuta nyt uskonlahkoista /uskoista eikä ahdasmielisistä. Jokainen on yksilö ja erilainen silti mielipiteiltään. Riippuu maasta, joissakin on muut hyväksyviä ihmisiä enemmän. Minkälaisia sinuntyyppiset ihmiset ovat, yhdistääkö esimerkiksi joku sama kiinnostus.

Kerropas nyt ihan konkreettisesti mitä sä kaipaat?

Hyvä että ymmärsit.

Anna ihmisille tilaisuus, sinun pitää saada sosiaalista elämää, jotta voit huomata että moni ihminen on aidosti kiinnostunut muiden elämästä, myös some on hyvä apu etsiä ystäviä.

Kukaan ei auttanut vaikeassa tilanteessa. Tarkkailivat vain etäältä. Inhottaa.

suomessa yhteisöllisyys ja tunteiden avoin ilmaisu puuttuu, se on vaan meidän kulttuuri. Itsekkin olen miettinyt muuttamista maahan jossa ihmiset juttelevat avoimemmin :) 

Pitää tavata oikeat yksilöt ei saa yleistää

Taas joku luuseri kitisee kun muut eivät hoida hänen mokiaan. 

Ajauduin pahoihin vaikeuksiin 1990-luvun puolivälissä. En itse enää edes välittänyt mistään ja olin valmis kuolemaan. Yllätyksekseni ihmiset tulivat avukseni ilman että edes vihjaisin haluavani apua. Myöhemmin kyselin että miksi minua tultiin auttamaan ja vastaukseksi sain että koska olen hyvä tyyppi ja olen aina auttanut muita. 

Eli vain mulkut onnistuvat syrjäytymään.

Ihminenhän on itsekäs. Meillä suurimmalla osalla on kyllä empatian, ja säälin tunteita, mutta nekin ovat periaatteessa vain omaa selviytymistä varten. Joskus kun tarvittiin sitä koko kylän voimaa ja muiden apua.

Kehitin mielessäni joskus ns itsekkyysteorian. En sano keksineeni sitä, mutta en sitä muualtakaan lukenut. Eli jos näet köyhän kerjäävän lapsen, annat hänelle leivän omastasi. Tuleeko sinulle hyvä mieli kun autoit? Olisiko tullut paha mieli jos olisit kulkenut vain ohi? Eli pohjimmiltaan autoit, jotta itselläsi olisi hyvä olo, eikä paha. Tuskin auttaisit jos saisit siitä pahan olon. Rakastan vaimoani. Rakastan häntä, koska hän saa oloni tuntumaan hyvältä. Eli olen itsekäs. Uhrautuisin jopa hänen puolestaan. En siksi, että haluaisin kuolla, vaan en pystyisi elämään, jos laittaisin toisen kuolemaan.

En ole varma onko tämä itsekästä, vai välitänkö oikeasti?

Jossain onnellisuutta käsittelevässä dokkarissa sanottiin, että onnellisimpia ja tyytyväisimpiä elämäänsä ovat ne, jotka auttaa muita.

Mitä sä olet tehnyt muille?

Olen vihainen sinulle.

Olen niin vihainen sinulle. 

Minä voisin välittää oikeasti :) Kunhan kanssakäyminen ei ole pelkkää sinun auttamistasi tavalla tai toisella.

Mille planeetalle haluaisit?

Oletko varma ettei kukaan välitä? Voi olla ettei he vain osaa auttaa. Itsellänikin on eräs syrjäytynyt sukulainen ja kyllä minä hänestä välitän, mutta en ihan oikeasti tiedä mitä voin tehdä auttaakseni häntä? Olen antanut rahaa hänelle välillä, mutta ei se voi olla mikään lopullinen ratkaisu.

Minkälaista tukea syrjäytyneet haluaisivat meiltä? Ei hänen kanssaan voi oikein keskustellakaan kun ei hän halua avautua.

Ap, viisikyppisenä purppaisen sen verran, etteivät suomalaiset ennen olleet empatiakyvyttömiä. Se on nyt tämä aika. Suomalaiset olivat Kekkosen aikaan toisenlaisia kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Olen vihainen sinulle.

Ymmärrän kyllä. Ihmiset tekevät tyhmyyksissään asioita ajattelematta sen pidemmälle. Ja sitten kun huomaa, on liian häpeissään.

Vierailija kirjoitti:

Jossain onnellisuutta käsittelevässä dokkarissa sanottiin, että onnellisimpia ja tyytyväisimpiä elämäänsä ovat ne, jotka auttaa muita.

Mitä sä olet tehnyt muille?

Hyvä kysymys. Muistan itsekin lukeneeni jostain (en muista oliko tutkimus vai jonkun psykiatrin tms mielipide) että ihmiset saavat enemmän nautintoa antamisesta kuin saamisesta. Sen asian tajuaminen oli minulle masentuneena hyvin avaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminenhän on itsekäs. Meillä suurimmalla osalla on kyllä empatian, ja säälin tunteita, mutta nekin ovat periaatteessa vain omaa selviytymistä varten. Joskus kun tarvittiin sitä koko kylän voimaa ja muiden apua.

Kehitin mielessäni joskus ns itsekkyysteorian. En sano keksineeni sitä, mutta en sitä muualtakaan lukenut. Eli jos näet köyhän kerjäävän lapsen, annat hänelle leivän omastasi. Tuleeko sinulle hyvä mieli kun autoit? Olisiko tullut paha mieli jos olisit kulkenut vain ohi? Eli pohjimmiltaan autoit, jotta itselläsi olisi hyvä olo, eikä paha. Tuskin auttaisit jos saisit siitä pahan olon. Rakastan vaimoani. Rakastan häntä, koska hän saa oloni tuntumaan hyvältä. Eli olen itsekäs. Uhrautuisin jopa hänen puolestaan. En siksi, että haluaisin kuolla, vaan en pystyisi elämään, jos laittaisin toisen kuolemaan.

En ole varma onko tämä itsekästä, vai välitänkö oikeasti?

Ajattelen tästä vähän eritavalla. En pysähdy auttamaan ojaan kaatunutta siksi, että itselleni ei tulisi tai tulisi jonkinlainen olo tai seuraamus tästä. Teen sen siksi, että jonkun pitää ja itse satuin olemaan ensiksi paikalla.

Näen välittämisen ensisijaisesti (kollektiivisena) vastuuna, silloinkin kun en ole itse valinnut ihmisiä.