Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaverisuhteet ja vanhempien osallisuus
16.09.2013 |
Olen tässä joutunut muutaman vanhemman kanssa tekemisiin kaverisuhteiden takia. On olemassa kolmen koplaa ja sitten taas toisinaan kahden koplaa, jossa kaveri jätetään ulkopuolelle.
Nämä vaihtelevat päivittäin, eikä ainoastaan yhtä ja samaa lasta jätetä ulkopuolelle vaan milloin on Marja ulkona, milloin Petra ja milloin Niina.
Se, miksi tästä kirjoitan, on se, että minua ottaa päähän vanhempien härkkiminen asiaan. Eikö lapset enää nykyään osaa itse suhteita solmia ja pitää yllä? Minä en jaksaisi koko aika tehdä tästä isoa numeroa. Neuvoa ja ohjeistaa voi, mutta jatkuva härkkiminen on mielestäni turhaa. Eihän lapset osaa kohta itse solmia ystävyyssuhteita, kun vanhemmat ovat niissä koko ajan mukana suurella volyymillä.
Näitä juttuja sai myös aina tarhassakin kuunnella. Muistan vanhempainilloista, että tätä asiaa sielläkin vatkattiin: Onhan meidän Pirjolla varmasti kavereita ja .....
Nyt siis gallupkysely: Miten sinä puutut lapsesi kaverisuhteisiin, oletko huolissasi niistä, puututko varhain, vaan annatko lapsellesi tilaa toimia itse, tuntuuko siltä, että sinun pitää puuttua, muuten lapsesi ei pärjää, opetatko lastasi pärjäämään paremmin kaverimarkkinoilla?
Kommentit (7)
No itse entisenä kiusattuna toimin niin, että jos näen tyttöni tai hänen kaveripiirinsä jättävän yhden ulkopuolelle niin sitten puutun asiaan ja sanon että esim. kolmistaankin voi leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä puutun, koska haluan varmistaa että estän kiusaamista kaikin keinoin. Juuri tuollaisessa tilanteessa pitäisin todella tärkeänä puuttua, koska tyypillisesti alakoululaiset virittelevät noita kolmen koplia ja sitten yksi jääkin porukasta veks. vanhempien ei pidä mahdollistaa kiusaamista.
No mä puutun, koska haluan varmistaa että estän kiusaamista kaikin keinoin. Juuri tuollaisessa tilanteessa pitäisin todella tärkeänä puuttua, koska tyypillisesti alakoululaiset virittelevät noita kolmen koplia ja sitten yksi jääkin porukasta veks. vanhempien ei pidä mahdollistaa kiusaamista.
Puutun ja vieläpä niin, että se "johtohahmo" saa kokea, mitä on jatkuvasti jättää A tai B leikkiensä ulkopuolelle. Tämä johtaja ei saanut kutsua A:n (tyttäreni) synttäreille, jotka vietettiin tekemällä kaikkia niitä asioita, joista pienet tytöt uneksivat eli shoppailua, kampaajalle, uudet kivat korut jne. Samalla opetin A:lle ja B:lle, että heillä voi olla ihan kivaa ilman kolmatta komentelijaa.
Puutun, jos näen sitä, että yksi jätetään ulkopuolelle. Musta se on niin uncool, etten tahdo lapseni tekevän sellaista, enkä edes leikkivän sellaisessa porukassa, joka jättää jonkun yksinään ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsella on ikäisekseen surkeat sosiaaliset taidot joten joudun ohjaamaan häntä kaverisuhteiden muodostamisessa ja ylläpidossa useasti. Annan lapsen tietysti myös toimia itse jotta tulevaisuudessa kykenisi toimimaan aina itsenäisesti. Riitoihin, kinoihin tms. puutun jos huomaan että porukalla jotain lasta oli omani tai ei kiusataan tai nälvitään.