Pitääkö minun uhrata oma elämäni miehen ja lasten takia?

jopa sitä pienistä pannaan lasten elämä pilalle. Kun mies ei lähde viettämään kaupunkiviikonloppuja...hohoijaa

Sitte on kiva, kun on yh ja välillä käy panemassalähipubin Pera ja seuraavana viikonloppuna kiva Jorma, johon tutustui eilisenä iltana

Ja lapsikin nauttii,kun äiti on onnellinen

Joo, ihan samanlainen möllöttäjä löytyy minultakin. Mies ei saanut aikaiseksi edes hääpäivänämme (vietimme eri aikaan kuin vihkimisen) varata ravintolaa, olla ja möllötti vaan- tyytyväisenä. Minulta pääsi itku. Korvasi tämän kaiken kyllä toiste viemällä minut kaupungille, mutta jotenkin siitäkin jäi sellainen olo että ei ollut omaa tahtoa kauheasti mukana.

Mieheni ei muuten ole masentunut, rakastaa minua intohimoisesti (on kimpussani päivittäin, kehuu kauniiksi, flirttailee jne.) mutta on vaan niin tallukka, ettei tajua mitään "normaalia": Syyksi sanoo että "kun ei tullut mieleen". Minä olen hänen vastakohtansa, räiskyvä ja intohimoinen kaikessa mitä teen, monesti olen satuttanut itseäni kun olen yrittänyt viedä miestä mukanani puoliväkisin (mies lähtenyt mielikseni) jonnekin josta olisin kuvitellut hänen nauttivan. Mieluiten vaan olla möllöttää kotona; jatkossa menen yksin lomalle, kaupungille, minne vaan. Onhan se vitun ankeaa ja surullista ettei omaa kumppaniaan voi ottaa mukaan minnekään, mutta...

Kaikki pitäisi mennä naisen mielen mukaan.Sitten itketään, kun mies löytää uuden ja lähtee.

Ei kai tuollaisia itkupillikiukuttelijoita kukaan jaksakaan

Intohimoisia...pah, lellittyjä päällepäsmäreitä

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 20:59"]

Kuka pakottaa aseella uhaten naiset tollasiin suhteisiin ja sit vielä tekemään lapsia, tätä en tajua.

[/quote]

Voi kuule, eihän ne alussa ole tommoisia. Totuus paljastuu vasta yli viiden vuoden jälkeen.

Kokemuksen viisastuttamana sanon: eroa ennen kuin löydät uuden rakkauden. Tuollaisessa rakkauden autiomaa -liitossa se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Eron jälkeen ei vituta enää mikään muu kuin katkera, liian myöhään herännyt mies sekä se, ettet eronnut aikaisemmin.

Näin nimittäin kävi mulle juurikin tuollaisen vässykän kanssa. Masentunutkin oli/on. Kattelin kuusi vuotta että miksei tee asialle mitään (mene esim. lääkäriin tai mitä tahansa muuta). Löysin ihalua ja intohimoa muualta. 

Lapset eivät välttämättä kärsi erosta. Mitä mä tekisin: puhuisin miehelle vielä kerran ystävällisesti ja avoimesti, ajan kanssa, ettet kestä elää ilman intohimoa ja sitä, että sinua halutaan. Että ymmärrät, ettei se voi olla samanlaista kuin alkuvaiheessa jne. mutta nykytilanne ei ole sinulle mahdollinen kestää, että jotain on nyt tehtävä.

Jos tuo ei saa miestä millään tavalla reagoimaan, niin jos en haluaisi erota niin alkaisin elää avioliitossa mutta itsenäistä elämää. Jättäisin miehen omaan arvoonsa ja katsoisin, jos suhteen ulkopuolelta löytyisi kaipaamaani intohimoa.

Ja joo, nuorena olisin tuominnut tuon jyrkästi, mutta nyt en enää. Meillä oli samankaltainen tilanne (teimme edelleen kaikkea muuta yhdessä, ja suhde oli muuten hyvä, mutta intohimoa ei ollut eikä miehen puolelta aloitteita). Mä aloin ihastua muihin ja tilanne meinasi lähteä käsistä, mutta puhuin miehelleni ja hän ymmärsi, ei suuttunut, meni lääkäriin ja taustalta paljastui fysiologinen syy joka korjattiin ja nyt tilanne on täysin muuttunut parempaan. Onneksi en ehtinyt tehdä mitään peruuttamatonta.

Ero on hyvä ratkaisu. Minä en ainakaan seksittömässä suhteessa  haluaisi loppuikääni elää

Hei

Tulipa mieleen tuo kun miehesi vain nukkuisi ja nukkuisi ja mitään ei jaksa eikä kiinnosta. Tämän väsymyksen lisäksi juoko hän paljon vettä tms. Eli onko kokoajan janoinen ja sitä myöten tietysti ramppaako vessassa ??

Mun miehellä oli noita oireita ja diabetes sieltä paljastui. Onneksi vaihtoi työpaikkaa ja työhöntulotarkastuksessa se selvisi. Oikeen itseänikin harmitti ettein ollut tajunnut oireita. Ajattelin vain että työ on niin väsyttävää ja rankaa..

No nyt mulla on vähän enenmmän jaksava mies kun lääkitys on kohdillaan.. eihän sitä peruslaiskaa miestä mihinkään muuta kotitöiden osalta mutta tekee edes mun ja lapsien kanssa välillä jotain. Kyläillään tai käydään pelaamassa fudista tai uimassa lasten kanssa, kirppiksiä kierrellään yms.

Anna miehellsi vaihtoehdot: joko erotaan tai sitten lähdetään pariterapiaan ja koitetaan saada suhde paremmaksi. Anna pari kuukautta aikaa miettiä kumman valitsee. Ala kuitenkin hommaamaan jo sitä aikaa, sinne on usein pitkät jonot. Jos ei valitse mitään, niin laitat eron vireille. Terapia-ajan voi perua, jos sitä ei sitten tarvitakaan. Miehet toimii vasta pakon alla. Minunkaan mieheni ei tajunnut kuinka onneton ja tyytymätön olen. Ei ottanut tosissaan ennenkuin ilmoitin ihastuneeni toiseen. 

Meillä menee paljon paremmin kuin teillä, mutta heitän tähän nyt kuitenkin idean, mitä mun mies on ehdottanut (ja mihin mä olen tainnut suhtautua hiukan liian passiivisesti - vaikka tutustuin sentään jo vaihtoehtoihin näin vuosi ehdottamisen jälkeen): Menkää johonkin urheiluopistolle / hyvinvointikeskukseen viettämään sellaista ohjelmallista viikonloppua. Niitä on hyvin paljon erilaisia. Ei mitään terapiaa vaan joko hemmottelua tai sitten ihan pelkkää liikuntaa (uinti / juoksu / googa / peli / vaikka mitä). Näissä on myös sellaisia, missä on mukana kuntotestejä ja sellainen vois jelpata miestä. 

Monissa työpaikoissa on mahdollista päästä ns. Aslak-kuntoutukseen, mikä olis varmaan miehellesi tosi hyvä aktivoitumispaikka.

Olen pitkän elämäni aikana huomannut, että itsekkäät miehet (joskus naisetkin) mielellään elävät elämänsä kuten haluavat.  Heille sopii hyvin, että puoliso huolehtii lapsista, kodista, ruoasta jne.

Itsekkäät tekevät vain niitä asioita, joista pitävät tai eivät välillä niitäkään - kunhan vain ovat sohvan pohjalla tai pelaavat tietsikalla tms., mutta sitten jos puoliso ehdottaa eroa, niin jo alkaa tulla lupauksia ja liikettä tyyppiin, tekee pari päivää kotihommia ja huolehtii lapsistakin, mutta pian on taas tilanne entisellään.

Usein itsekkäät miehet tai naiset eivät jaksa myöskään panostaa seksiin parisuhteessa - tumputtavat itse, tai jotkut käyvät vieraissa, kun uutta naista/miestä on helpompi uutuudenviehätyksessä haluta - himottaa ihan luonnostaan joku vähän tuntemattomampi, kun oman kanssa joutuu ehkä joskus näkemään vähän vaivaa - lapset nukkumaan ensin tai hoitoon jne.

Neuvoksi kelle tahansa elämään:

1. Voitte joka tilanteessa lopulta itse valita sen, miten asioihin suhtaudutte! Asenne ja se, miten mihinkin tilanteeseen päätätte suhtautua, usein ratkaisee, millainen on olonne milläkin hetkellä.

2. Jos teillä on toiveita ja päämääriä elämässänne, niin miettikää tarkasti, onko suhtautumisenne asioihin sekä tekonne ja valintanne, (myös esim. valinta haluatteko olla kumppaninne kanssa) sellaisia, että ne tukevat pääsyänne päämääräänne ja tukevat toiveidenne toteutumista?

Jos ette ole ilkeitä ettekä välinpitämättömiä luonteeltanne, niin ette jätä lapsianne pulaan, vaikka valitsisitte toimia niin, että teillä on parempi elämä. Siihen parempaan elämään voi kuulua lasten toinen vanhempi saman katon alle tai ei. 

Olennaista on, että jokainen omalla elämällään tekee mitä itse haluaa, mutta jos on hommannut lapsia tai kumppanin, niin pitää tuntea vastuunsa ja huomioida, miten ne omat valinnat vaikuttavat heihin. Silti voi tehdä muutoksia, mutta sillä tavalla, että mahdollisimman vähän muut valinnoistasi joutuvat kärsimään, vaikkei kärsimystä kokonaan ihan aina voikaan välttää.

Mitä onnellisempi äiti tai isä on, niin sitä paremmin lapsetkin voivat. Joskus lasten isä tai äiti ei soisi toiselle vanhemmalle onnea, mutta silloin onni on vain otettava ja etsittävä itse. Ei meidän tarvitse uhrata elämäämme muiden vuoksi, mutta pitää vastata teoistamme ja huolehtia lapsistamme, kunnes he oppivat huolehtimaan itsestään n. 16 - 22 -vuotiaina.

Mie voisin väittää, että eipä teille kelpaa muunkaanlainen mies. Tältä maapallolta kun ei virheetöntä ihmistä löydy, jokaisella on omat ongelmansa. Ykskin nainen sanoi minun olevan hälle täydellinen mies, mutta silti ei hyväksyny miun heikkouksia ja ero tuli.

M39

Testosteronin puute voi myös aiheuttaa tuollaista, mies pitää saada testeihin.

Jos muu ei auta niin minä aloittaisin ihan aluksi sivusuhteen toisen miehen kanssa. Se nostaisi itsetuntoa ja auttaisi kestämään tuota elämää. Antaisin miehelke deadlinet jolloin pitää hänenkin miettiä, mitä elämästään haluaa. Nyt vain kaikki ajalehtivat ilman suuntaa ja päämäärää, en kestäisi sellaista ollenkaan. Tarvitaan suunnitelma ja toimintaa, aluksi vaikka yksipuolisesti vain vaimon taholta.

Jokaisessa on joku vika. Väkivaltaisuutta ja riippuvuuksiakin on niin paljon. On narsismia ja a-sosiaalisuutta.

Minusta tuo joku intohimon puute on kovin pieni vika. Ja onhan se luonnollista, että intohimo vähenee, kun puoliso ei enää ole nuoruuden hehkussa. Jokainen rapistuu. Ei se puolison syy ole.

Jokaisessa on joku vika. Väkivaltaisuutta ja riippuvuuksiakin on niin paljon. On narsismia ja a-sosiaalisuutta.

Minusta tuo joku intohimon puute on kovin pieni vika. Ja onhan se luonnollista, että intohimo vähenee, kun puoliso ei enää ole nuoruuden hehkussa. Jokainen rapistuu. Ei se puolison syy ole.

Vielä lisäperustelua tähän omaan väitteeseeni: 

"Olennaista on, että jokainen omalla elämällään tekee mitä itse haluaa, mutta jos on hommannut lapsia tai kumppanin, niin pitää tuntea vastuunsa ja huomioida, miten ne omat valinnat vaikuttavat heihin". 

Itsekkäät tekevät omalla elämällään mitä haluavat, eivätkä huomio toisia, eivätkä ole vastuullisia suhteessa puolisoon tai lapsiinsa, jotka on elämäänsä hankkinut ja tehnyt heidät samalla itsestään riipuvaiseksi - joskus jopa puoliso voi olla riippuvainen esim. taloudellisesti.

Terve ihminen huolehtii itsestään ja tekee elämällään mitä haluaa, mutta muut huomioiden ja vastuullisesti ja hän myös kykenee tekemään kompromisseja, jotta perheessä muutkin saisivat elää elämänsä, kuten toivovat.

Kaikilla on kuitenkin elämässä tilanteita, ettei voi elää, kuten toivoo, sillä hänen hankkimansa lapset, puoliso tai työ tms. vaatii veronsa. Jos muksut ovat kipeänä, et välttis pääse lenkille tai elokuviin tms.

Jos tiedät olevasi itsekäs tyyppi, etkä halua tehdä kompromissejä, etkä halua kärsiä unettomista öistä, venyttää henkisiä rajojasi, niin se on ihan ok, MUTTA ole vastuullinen ja älä hanki lapsia, älä välttämättä kumppaniakaan, älä edes lemmikkejä, jos siis haluat vain elää joka päivä siten, kuten sinulle sopii.

Toivon kullekin mahdollisuutta hankkia toivomansa elämä, mutta huomoiden se, että lopulta elämä on kuitenkin arvaamatonta ja vaatii meiltä venymistä ja sopeutumista - joiltain enemmän, joiltain vähemmän. Tsemppia ja iloa kaikille! 

Kuulostaa ihan mun kirjoittamalta! Mies on rauhallinen kotihiiri, mitään yhteistä tekemistä ei keksinyt koskaan ja hänet sai repiä asioihin mukaan väkisin. Tuli kyllä, mutta ei ideoinut itse muita kuin omia menoja. Alkoi lopulta ärsyttää niin paljon ettei kiinnostanut enää hänen kanssaan edes sänkyhommat. Vuoden selibaatin jälkeen päätettiin yhdessä, ettei meistä vaan ole pariskunnaksi ja jatkettiin eri teille. Lapset hoidetaan jatkossa yhdessä, muutin parin sadan metrin päähän omaan asuntoon ja ollaan oltu ystäviä siitä lähtien. Molemmille paras ratkaisu ja ennen kaikkea lapsille, saivat onnelliset ja iloiset vanhemmat takaisin eikä kotona ole enää painostava tunnelma.

Jätä se sika!

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 16:42"]En esimerkiksi osaa edes kuvitella, että kiihottaisin ketään muutakaan miestä enää.[/quote]

Onkohan yksi ongelma huono itsetuntosi? Seksuaalinen halu on sitä mitä on, ja teillä halut eivät kohtaa. Usein se on nainen, joka ei halua varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä. Sinulla on se lisäksi vielä tuo, että et koe olevasi "oikea" nainen kun et kiihota miestä.

Kun kaikki kuitenkin vaikuttaa muuten olevan kunnossa, ehdottaisin että ottaisit nyt päivän kerrallaan. Ehkä tulee taas aikoja, jolloin seksiä on tarjolla yli oman tarpeen.

Ei se pelkkä seksi kuitenkaan autuaaksi tee, vaikka olisi hyvääkin. Jos muuten ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset, se liitto tulee loppumaan joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin.

Voi toki kysyä mieheltä, että haluatko, että haen seksiseuraa muualta, vai tehdäänkö jotain asialle yhdessä, joko seksiä tai etsitään ratkaisua ammattiauttajalta.

Todellakin naisen, kuten miehenkin itsetunto menee alas, jos puoliso ei halua sextailla hänen kanssaan, mutta joskus syy voi olla ihan inhimillinen, esim. kova stressi töissä, väsymys, sairaus tai esim. hormonaaliset syyt.

Ei kantsi niin paljon "valittaa", vaan enemmänkin keksiä ratkaisuja! Aina löytyy joku ratkaisu elämänlaadun parantamiselle, ellei ihan kuolemansairas ole.