Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö minun uhrata oma elämäni miehen ja lasten takia?
16.09.2013 |
Kyseessä on niinkin pinnallinen asia kuin toisen halu tehdä kanssani asioita, ja toisen erilaiset seksihalut. Mies ei tee mitään aloitteita minkään suhteen, ei edes kaupassakäynnin, saati sitten minkään leffaillan ja vielä vähemmä seksin kanssa. Olen yrittänyt puhua, olla puhumatta, kysyä, olla kysymättä...
Olen tässä elänyt enemmän ja vähemmän puutteessa (ja menettänyt siinä samalla itsetuntoni sen suhteen, että olisin haluttava tai muutenkaan kovin kiinnostava miehen tai kenenkään miehen silmissä). Ja enemmän ja vähemmän surkeana siksi, ettei mies mielellään tee juuri mitään. Ei siksi, että kaikki maksaa (rahaa meillä on ihan normaalisti, luksukseen ei ole varaa mutta ravintolailtaan olisi) ja siksi ei, kun tykkää olla kotona. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, ja lopulta vain väsynyt siihen että ihan KAIKKI on minun vastuulla, siitä kaupassa käymisestä aina siihen että käytäisiinkö vaikka kaksin kylpylässä joskus. Mies tulee mukana, mutta ei aina tunnu nauttivan. Väittää rakastavansa ja haluavansa minua mutta se ei näy juuri muuten kuin kaverillisena pusuna joskus. Olemme kuin kämppiksiä joilla on lapsia.
Ja kun aloitan puhumaan erosta, mies suuttuu. Se onkin melkein ainoa asia, jossa hän suuttuu. Mutta kun olen yrittänyt ehdottaa että kävisi nukkumaan aikaisemmin ettei olisi aina niin väsynyt, yrittänyt tehdä terveellisiä ruokia jotta hänkin voisi paremmin, yrittänyt antaa aikaa että hän voisi harrastaa, yrittänyt puhua että ehkä meidän pitäisi käydä jossain terapiassa, niin mies vastaa aina joo niin pitäisi tehdä, mutta ei tee koskaan.
Pitääkö minun jättää hyvä isä ja rauhallinen puoliso siksi, ettei hän suoraan sanoen pane minua eikä meillä ole mitään yhteisiä haaveita eikä mitään?
Kommentit (41)
No, jollei kaverisuhde riitä sinulle niin pitää jättää :( Tunnistan joitakin asioita entisestä suhteestani (aloitteettomuus, fyysisen läheisyyden poisjääminen ja oman viehättävyyden kyseenalaistaminen), mutta onneksi meillä ei ollut lapsia.
Oliko miehesi suhteen alussa erilainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sun asenne on sellainen että ehkä sun pitää sitten ajatella ensin itseäsi ja sitten vasta muita. Ei se mies sinua ajattele ja lapset tulevat siinä mukana. Itse aikanani sellaisen päätöksen tehnyt ja onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 16:36"]
Onkohan miehes masentunut?
[/quote]
Olen miettinyt tätä monta yötä, ja sanonut suoraan miehelle epäilyni. Hän on eri mieltä, sanoo että unirytminsä on pielessä kyllä ja että siitä johtuu moni asia, mutta on sanonut niin jo vuoden, ja edellee aamuisin tulee kiire ja jos ei ole työpäivä niin vain nukkuisi ja nukkuisi.
Ennen hän ehkä liikkui enemmän, se on totta. Mutta seksi hiipui nopeasti kun tulin raskaaksi, ja on jäänyt vähälle sen jälkeen. Koskaan tuo ei ole innostunut mistään vihjailuista eikä seksikkäistä alusvaatteista eikä oikeastaan mistään, jos minä olen yrittänyt. Paitsi joskus jos olen mennyt suoraan asiaan ja ottanut suihin, niin sitten.
ap
Minulla onkin salainen raksattajatar :)
Vaimoni ei tiedä mitään ja olen hyvin saanut salattua koko aisian.
Seksitön ei tarvitse liiton olla, mielikuvitusta pitää tosin olla kun pitää keksiä sopivat alibit menoille. Vaimo on tyytyväinen kun en vongu sitä seksiä.
m.34
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 16:40"]
No sun asenne on sellainen että ehkä sun pitää sitten ajatella ensin itseäsi ja sitten vasta muita. Ei se mies sinua ajattele ja lapset tulevat siinä mukana. Itse aikanani sellaisen päätöksen tehnyt ja onnellinen.
[/quote]
Minä olen alkanut harrastaa taas ja yritän elää elämääni, mutta läheisyyden kaipuu kalvaa, ja kateellisuus kun muut lapsellisetkin pariskunnat tekee yhdessä asioita. Ja se, ettei ole seksiä, loukkaa ja hävettää vaikka kuinka yritän niellä pettymykseni ja olla normaali. En esimerkiksi osaa edes kuvitella, että kiihottaisin ketään muutakaan miestä enää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkö tämän kirjoitin hetki sitten?
Kuulostaa valitettavan tutulta. Meillä mies ei tee aloitetta mihinkään. Hän elää sitku-elämää: sit ku meillä on rahaa, sit ku lapset on isoja ja muuttaneet pois kotoa, sit ku ollaan eläkkeellä....
Ei sellasta aikaa tule koskaan. Ihan oikeesti.
Miehelle riittää se arki, että minä huolehdin koska mennään kauppaan ja koska lapset pitää viedä minnekin.
Jos minä en suunnittele jotain, sitä ei tässä perheessä tapahdu. Joskus olisi kiva kun saisi vaikka äitienpäivänä kukkasen ilman, että pitää sanoa miehelle, koska se kukkanen pitää ostaa ettei se kuihdu ennen merkkipäivää.
Ei vaan jaksa.
Mitäs jos sinä varaisit nyt sen terapian ja raahaisit ukkos sinne? Muuten tuosta ei mitään tule. Eikä nuo asiat minusta niin pahoja ole, etteikö ne olisi selvitettävissä. Aika vähästä syystä olet tosiaankin eroa ottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mun kirjoittamani. paitsi että kun yritin tehdä aloitteen seksiin vk-loppuna niin ärsytin kuulemma miestä ja tein sen väärällä tavalla??? Ei kertonut miten se pitää tehdä.
Meillä seksiä tosi harvoin ja olen aivan riutunut ja itsetunto mennyt. Ei tunnu siltä että kukaan muu voisi saada minua rakastumaan itseensä tai että kukaan muu huolisi minua mihinkään. Ihan hirveetä. Me sentään nykyään harrastetaan yhdessä mutta ei siitä ole apua seksin määrään. Kun sitä haluaisin enemmän. Tuntuu vaan että mies odottaa kun vanhenen ja etsii paremman sitten. Eli siis pahimman luokan heitteille jättö!!! Kaikilla muilla tuntuu olevan niin ihanaa ja seksiä paljon. Mietin mikä minussa vikana. Olen laihtunut ainakin 10kg (miehen aloitteesta) 170cm/65kg ja blondit puolipitkät hiukset. Pukeudun ja meikkaan ihan tavallisesti. Yritän olla nalkuttamatta koska sitäkin on tullut tehtyä. Lopputulema on että mies nukkuu arkipäivät ja vk-loput miten haluaa. Minulle jäänyt siivous ja perheen huolto vaikka käyn myös töissä. Olisi niin helppo varmaan lähteä jos ei rakastaisi tai ei olisi lapsia. Meillä oli siis alussa paljonkin seksiä ja mies halusi minua eikä mitään ongelmia.
No kun olette niin suunnitelmallisi, niin varatkaa se parisuhdekurssi, terapia tms. ja puhukaa asia siellä läpi. Jos mikään ei muutu, niin sitten pakkaatte miehen kamat, vuokraatte sille asunnon, maksatte takuuvuokran sen tililtä ja siirrätte sen tavarat sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:00"]
No kun olette niin suunnitelmallisi, niin varatkaa se parisuhdekurssi, terapia tms. ja puhukaa asia siellä läpi. Jos mikään ei muutu, niin sitten pakkaatte miehen kamat, vuokraatte sille asunnon, maksatte takuuvuokran sen tililtä ja siirrätte sen tavarat sinne.
[/quote]
meillä mies ei lähde terapioihin. Itse joutuisin pelkästään käymään ja mikä hyöty siitä olisi?
Miten unohtaa tuosta vaan rakkaus? Miten sen saa kuoletettua ja yhteisten lasten kanssa tapaamiset? Itse en haluaisi miestä ja tämän uutta enää nähdä eron sattuessa ollenkaan. Niin se sattuisi.
t:10
Sama tilanne täälläkin, ja myös minä ratkaissut tilanteen salasuhteella.
Meillä ongelmana on läheisyyden totaalinen puute ja miehen äksy olemus, hermostuu usein täysin turhasta.
Olen monia kertoja ehdottanut eroa-mies ei halua.
Joten riudun tässä paskassa suhteessa ja haen läheisyyden muualta.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti ajatellut että jättäisin eron sattuessa lapset miehelle. Hän luulee olevansa niin hyvä isä. Ei sitten olisikaan niin paljon yhteistä aikaa uuden vaimokkeen kanssa ja vaimokekin voisi lähteä lätkimään. Miettisi ehkä mitä on menettänyt joskus. Miksi jotkut miehet on niin sokeita?? Sitä mietin. Miksei ne näe että sekin olisi hyvä asia jos vaimo haluaa sitä seksiä? Kertoo että olet haluttava ja rakastettava. Vaan kait se on miesluonnolle tyypillistä haluta aina jotain muuta...
t:10
Miettikää lapsenne/lastenne reaktiota, kun kerrotte tulevasta erosta. Miettikää kunnolla. Käskekää miehenkin miettiä sitä ja kysykää haluaisiko hän välttyä siltä? Haluatko sinä välttyä siltä? Jos kyllä, niin sitten TÄYTYY TEHDÄ JOTAIN, molempien! Ei siinä pelkkä kitinä ja voivottelu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:25"]
Miettikää lapsenne/lastenne reaktiota, kun kerrotte tulevasta erosta. Miettikää kunnolla. Käskekää miehenkin miettiä sitä ja kysykää haluaisiko hän välttyä siltä? Haluatko sinä välttyä siltä? Jos kyllä, niin sitten TÄYTYY TEHDÄ JOTAIN, molempien! Ei siinä pelkkä kitinä ja voivottelu auta.
[/quote]
En enää tiedä, mitä tehdä toisin :(
Ap
Hei
Pariterapiaan voi aluksi mennä ihan yksinkin. Saat ainakin itse keskustella jonkun kanssa.
Kuka pakottaa aseella uhaten naiset tollasiin suhteisiin ja sit vielä tekemään lapsia, tätä en tajua.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 16:42"]
Minäkö tämän kirjoitin hetki sitten?
Kuulostaa valitettavan tutulta. Meillä mies ei tee aloitetta mihinkään. Hän elää sitku-elämää: sit ku meillä on rahaa, sit ku lapset on isoja ja muuttaneet pois kotoa, sit ku ollaan eläkkeellä....
Ei sellasta aikaa tule koskaan. Ihan oikeesti.
Miehelle riittää se arki, että minä huolehdin koska mennään kauppaan ja koska lapset pitää viedä minnekin.
Jos minä en suunnittele jotain, sitä ei tässä perheessä tapahdu. Joskus olisi kiva kun saisi vaikka äitienpäivänä kukkasen ilman, että pitää sanoa miehelle, koska se kukkanen pitää ostaa ettei se kuihdu ennen merkkipäivää.
Ei vaan jaksa.
[/quote]
Normaali arki on sitä vaan että ollaan. Se että ollaan töissä, tullaan kotiin, syödään ja mennään nukkumaan. Se on normaalia elämää.
Miehesi on oikeassa että jos sitä rahaa ei oikeasti ole ylimääräistä niin sitä ei kannata kuluttaa. Tavallisen duunarin Ei pidä matkustella, mennä kylpylöihin jne, koska hänellä ei siihen oikeasti ole varaa.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 17:09"]
Sama tilanne täälläkin, ja myös minä ratkaissut tilanteen salasuhteella.
Meillä ongelmana on läheisyyden totaalinen puute ja miehen äksy olemus, hermostuu usein täysin turhasta.
Olen monia kertoja ehdottanut eroa-mies ei halua.
Joten riudun tässä paskassa suhteessa ja haen läheisyyden muualta.
N33
[/quote]
Ei mies sitä voi päättää. Senkun lähdet
Meillä vähän samanmoinen tilanne, tosin lasten suhteen mies aktivoitunut hieman, mm. voi antaa iltapalaa ja pestä hampaat pyytämättä.
Olen toki jo lasten suhteen aktiivisuudesta tyytyväinen, mutta kaipaisin parisuhdetta. Olen sanonut sen miehelle ja asiasta on keskusteltu pidempää kuin vuosi. Olen itse ehdottanut reissuja ja joo, mies lähtee, jos sanon, että mennään, mutta viime keväänä tuli stoppi. Kun jälleen olin ehdottanut kaupunki vk-loppua ja mies ei innostunut, pyysin tyttökaveriani ja varasimme hotellihuoneen vk-lopuksi. Mies tästä vähän hölmistyneenä, että näinkö tämä meni. Sanoin asiani ja se siinä. No, osasipa se mies sitten saada lapset mummolaan ko vk-loppuna ja kyllä kavereiden kanssa sitten oli ohjelmaa. Minua ei haittaa, että menee kavereiden kanssa, mutta myös parisuhdetta täyty hoitaa. Mies on usein luvannut, että järkkää jotain meille kaksin, mutta yli vuoden olen tässä odottanut ja muutamia kertoja muistuttanutkin. Nyt en useampaan kuukauteen. Kesällä ehdotin syömään menoa, mutta oli taas niin epämääräinen vastaus, että menin jälleen tyttökaverin kanssa ja mies oli taas ihan äimillään.
Ja en todellakaan pyydä tyttökaveria tehdäkseni mieheni vihaiseksi tai loukatuksi, mutta en minä jaksa roudata rekeä perässä tai pysyä kotona, koska mies ei halua lähteä mihkään...
Minä olen toisinaan eron kannalla, mies ei. Sanoo rakastavansa jne, mutta ei se siltä tunnu. Muutoin luotettava, rehti ja työssäkäyvä, ulkonäöllisesti ihan normi. Eroa en todellisuudessa halua itsekään ainakaan nyt pienten lasten vuoksi, mutta mietin kyllä viikoittain, että milloinka tämä riittää ja voisin vielä saada tilaisuuden löytää puoliso, jonka kanssa saisi vastavuoroisen parisuhteen...
Alue: Aihe vapaa
Onkohan miehes masentunut?