Lue keskustelun säännöt.
Voiko sosiaali- ja terveysalan ammattilainen hakea apua mielenterveysongelmiin?
26.08.2020 |
Vai toteaako lääkäri työkyvyttömäksi tai pilaako mahdollinen diagnoosi kaikki tulevat työhöntulotarkastukset ja se työ/ura oli sitten siinä. Jos siis ei mitään kaksisuuntaista tai skitsofreniaa vaan esim. lievää masennusta, ahdistusta ja vanhoja traumoja, jotka eivät näy töissä mitenkään, mutta haittaavat muuta elämää (esim. parisuhde ihan mahdoton ajatus).
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti pitää hakea apua, jos siihen on tarve. Sairaus kun ei katso ammattia.
Lisäksi erityisesti noissa hommissa on tärkeää, että ammattilainen on itse terve. Onhan se nyt ristiriitaista, jos ammattilainen itse kehottaa muita hakeaan rohkeasti apua ja sanoo, ettei sitä tarvitse hävetä, mutta itse sitten toimii aivan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai voi hakea, ei vaikuta uraan. Käyvät psykologitkin psykologilla.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi hakea, ei vaikuta uraan. Käyvät psykologitkin psykologilla.
Pitäisi vaikuttaa uraan. Mielisairas skitsofreenikko ei voi toimia diagnosoimassa tai terapoimassa muita.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi hakea, ei vaikuta uraan. Käyvät psykologitkin psykologilla.
Käyvätkö psykologit psykologeilla vain kevyesti reflektoimassa omaa työtään vai puhumassa isommistakin elämän ongelmista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi hakea, ei vaikuta uraan. Käyvät psykologitkin psykologilla.
Käyvätkö psykologit psykologeilla vain kevyesti reflektoimassa omaa työtään vai puhumassa isommistakin elämän ongelmista?
Tuskin mistään isoista. Eihän sitä työtä voi tehdä, jos on omia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi ja pitää ja kannattaa! Itse olen sh ja kärsinyt ajoittain aika voimakkaastakin ahdistuksesta. Olen hakenut ja saanut apua, minkä ansiosta olen pysynyt työkykyisenä.
Kannattaa käydä yksityisellä, eikä kertoa työterveydessä, vaikka tuskin haittaa vaikka kertookin. Jos selviää töistä vaikka lääkkeitten avulla, ei haittaa. Paljon on varsinkin luonnevikaisia alalla, jotka eivät ymmärrä omaa myrkyllisyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen työttömänä, kun en kykene psykiatristen ongelmien vuoksi tekemään hoitotyötä. Eläkkeelle en pääse, sairauspäivärahat käytetty. Kelan lääkärien mukaan olen kykenevä hoitamaan esim. vanhuksia, vaikka kärsin pakko-oireista, masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Saan välillä raivokohtauksia. Näin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi ja pitää ja kannattaa! Itse olen sh ja kärsinyt ajoittain aika voimakkaastakin ahdistuksesta. Olen hakenut ja saanut apua, minkä ansiosta olen pysynyt työkykyisenä.
Eikö tuossa tilanteessa kannattaisi vaihtaa vähemmän ahdistavalle alalle, kuulostaa pidemmän päälle raskaalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi ja pitää ja kannattaa! Itse olen sh ja kärsinyt ajoittain aika voimakkaastakin ahdistuksesta. Olen hakenut ja saanut apua, minkä ansiosta olen pysynyt työkykyisenä.
Eikö tuossa tilanteessa kannattaisi vaihtaa vähemmän ahdistavalle alalle, kuulostaa pidemmän päälle raskaalta
Miksi? Ai koska olen pitkän työurani aikana välillä voinut huonosti? Ahdistukseni ei ole työhön liittyvää ja saamani avun ansiosta oireeni pysyvät pääsääntöisesti hyvin kurissa. Pidän työstäni ja koen olevani siinä ihan hyväkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työttömänä, kun en kykene psykiatristen ongelmien vuoksi tekemään hoitotyötä. Eläkkeelle en pääse, sairauspäivärahat käytetty. Kelan lääkärien mukaan olen kykenevä hoitamaan esim. vanhuksia, vaikka kärsin pakko-oireista, masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Saan välillä raivokohtauksia. Näin Suomessa.
Miten te-toimisto suhtautuu tällaiseen tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen työttömänä, kun en kykene psykiatristen ongelmien vuoksi tekemään hoitotyötä. Eläkkeelle en pääse, sairauspäivärahat käytetty. Kelan lääkärien mukaan olen kykenevä hoitamaan esim. vanhuksia, vaikka kärsin pakko-oireista, masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Saan välillä raivokohtauksia. Näin Suomessa.
Miten te-toimisto suhtautuu tällaiseen tilanteeseen?
Lähettää työpaikkahakemuksia. Olen työnhakijana, koska en pääse eläkkeelle, enkä saa sairauslomaa.
Ei tietenkään.
Lääkäritkään ei koskaan käy lääkärissä
Vielä vähemmän psykiatrit psykiatrilla.
Saati psykologit psykologilla.
Ehdottomasti pitää hakea apua, jos siihen on tarve. Sairaus kun ei katso ammattia.