vauva ja pentukoira

Ei ole kokemusta pennusta, mutta aikuinen koira oli valmiiksi kotona kun vauva tuli. Lievää mustasukkaisuutta on, joka ilmenee vauvan tavaroiden pihistämisenä ja eilen kun laskin tyhjän vaunukopan lattialle niin 30 kiloinen koira tunki itsensä koppaan makaamaan. oireillut myös vatsallaan uuteen elämäntilanteeseen.  Itse vauvaa kohtaan koira on tosin välinpitämätön, eikä ole yrittänyt lähestyä vihaisesti tai juuri muutenkaan. Mietinkin että suurin syy oireiluun löytyy vain yhtäkkisestä päivärytmin muuttumisesta (ts. rytmittömyydestä) ja siitä ettei koira olekaan enää mamman mussukka numero 1, vaikka huomiota ja aktiviteetteja toki saa päivittäin joka tapauksessa.

Minun mielipide siis..ottaisin pennun vasta kun vauva syntynyt, koska koiran sosiaalistumiskausi ajoittuu noin 1-4 kuukauden ikään, eli luovutusikä ajoittuu siihen välille ja se on paras ja tärkein aika koiralle tottua kaikkeen ja kaikkiin, eli omaksua myös vauva osaksi perhettä ja tottua heti elämään sellaisena kuin se teillä vauvan syntymän jälkeen tulee olemaan. Jos pentukin vielä pieni ja otettu ennen vauvan syntymää niin sillä voi tulla turhankin tiheästi elämänmuutoksia, eli ensin kasvattikodista vauvattomaan kotiin ja kohta taas suuri muutos kun vauva saapuu kotiin ja siitä väistämättä seuraa muutoksia. Koiralle suuret muutokset ovat aina jonkinlainen stressi.

Haluan vielä lisätä tuoreena äitinä.. vaikka eläinrakas olenkin ja myös työskentelen eläinten parissa, niin miettisin kahdesti ennenkuin ottaisin pennun yhtä aikaa vauvan kanssa. Vauva-aika on ihanaa ja vauva huomion keskipiste ja äidin tunteet herkässä. Silloin kaikki ylimääräinen härdelli ja huolehtiminen tuntuu rasittavalta ja jopa turhalta, ainakin itselläni. Koiranpentukin kuitenkin vaatii oman huomionsa ja täysipainoisen kasvatuksen, joka sitoo paljon. Tosin kuten kerroit, teitä on kaksi ja ette koe pennusta tulevan haittaa, mutta minä en vaan kestäisi ;)