pius

Aluksi meni ihan ok hyvin koirien kanssa. Toinen mustasukkaisempaa sorttia, mutta tottu vauvaan pian, tosin molemmat olivat jo entuudestaan tottunut vauvoihin ja lapsiin. Vauva nukku alkuun tosi paljon, joten minulla oli aikaa koirillekin ekat pari kuukautta.
Mulla oli siis itselläni päinvastainen kuva itsestäni vauvan ja koirien kanssa. Näin itseni tehokkaana ja pirteänä vaunulenkillä koirien kanssa. No, nyt olen täsmälleen sun kauhukuva kun vauva ei enää nuku niin paljon ja vaatii koko ajan enemmän seurustelua hänkin. Todellakin siis juuri tänään raahustin yöhousut jalassa postilaatikolle ylienergisten koirien vetämänä ja kotona tunnen selässäni jatkuvasti odottavan tuijotuksen. Suoraan sanottuna olen vähä pulassa jos ei kukaan ala auttaa niiden lenkittämisessä ja leikittämisessä.. huoh.. :/ Nyt justiin mietin että mitähän nuille koirille tekisi kun ei niille kiva. Isoja ja energisiä kun ovat nuokin.

Faktat on pakko ottaa huomioon, eikä niitä voi kieltää ja kyllähän kaikki tietävät ettei tupakointi ainakaan hyväksi ole ja kyllä se vaikuttaa enemmän tai vähemmän koko raskauden ajan riippuen varmasti tupakoinnin määrästä ja muusta elämänlaadusta. Tupakoinnin haitoista istukkaan ja sikiöön on paljon luettavissa internetin ihmeellisestä maailmasta.

Mutta.. ei kaikki myöskään ole täysin mustavalkoista. Ei se, että poltat yhden tai kaksi tupakkaa päivässä lopeteltaessasi tupakointia tai vaikka polttaisit satunnaisesti koko raskauden ajan tarkoita sitä että juuri sun istukka irtoaa ennenaikaisesti tai että juuri sun lapsesta tulee adhd tms.ja jos muka irtoaa yhden tupakan takia viikossa, niin se irtoaisi varmaankin seuraavana päivänä jostain muusta syystä, vaikka normaalia kovemmasta stressistä. Ja voihan olla että juuri sulla on muuten niin paljon terveemmät elämäntavat ja yleiskunto kuin vaikka naapurin savuttomalla Ellulla, että sinun istukka normaalistikin toimii paremmin kuin Ellulla. Sitten voisit stressata jos polttaisit enemmänkin joka päivä eikä sulla olisi aikomustakaan vähentää tai lopettaa. Siinä vaiheessa sun pitäisi todella sisäistää mitä riskejä otat valitsemalla normaalin tai runsaan tupakoinnin raskausaikana.

Raskausaikana moni on kova neuvomaan ja tuomitsemaan vähästäki jyrkästi, mutta sitten kun lapsi jo maailmassa niin moni ravaa jossain mäkkärissä syöttämässä lapsiaan vaikka kaikki tietävät myös aterian ravintoarvot, aijai, kyllä lapselle kuuluu monipuolinen ateria joka päivä ja se pari tuntia ulkoilua. Ainiin ja niissä makeisissa yms. on sellaset valtavat määrät sokeria ja lisäaineita, joista on paljon tutkittua tietoa haittavaikutuksista. Ei varmaan tule toteutettua kaikkea suositusten mukaan aina kenelläkään.

Itse poltin silloin tällöin raskaana, siis koko raskausajan. Raskausaika oli rankkaa aikaa minulle muista syistä ja tupakka on aina ollu mulle keino rauhoittua jos olen tunnekuohuissa. Lopulta valitsin ja annoin itselleni luvan polttaa sitten vaikka sen koko raskausajan joskus jonkun tupakan, jos todella tunsin tarvitsevani sitä. Ja niinä hetkinä kun tupakan poltin, katsoin kyllä terveellisemmäksi lähteäkin omiin oloihin hetkeksi rauhoittumaan tupakalle. Ei hirveä tunnekuohukaan ole sikiölle varmaan sen parempi juttu. Ja oikeastaan jo se että annoin itselleni luvan, niin auttoi minua lopettamaan jokapäiväisen polttamisen.

No, syntyi silti terve pullea täysien pisteiden vauva, vaikka välillä tuli poltettuakin. Tiedän myös monia jotka ovat polttaneet kuten normaalistikin ja lapset ovat silti normaaleja. Suosittelen silti lopettamaan tai ainakin vähentämään niin jos joitakin riskejä juuri sun raskauden kohdalle sattuisi niin ainakaan tupakka ei selvästi lisäisi riskejä, kuten esim. se istukan irtoaminen.

Ei ole kokemusta pennusta, mutta aikuinen koira oli valmiiksi kotona kun vauva tuli. Lievää mustasukkaisuutta on, joka ilmenee vauvan tavaroiden pihistämisenä ja eilen kun laskin tyhjän vaunukopan lattialle niin 30 kiloinen koira tunki itsensä koppaan makaamaan. oireillut myös vatsallaan uuteen elämäntilanteeseen.  Itse vauvaa kohtaan koira on tosin välinpitämätön, eikä ole yrittänyt lähestyä vihaisesti tai juuri muutenkaan. Mietinkin että suurin syy oireiluun löytyy vain yhtäkkisestä päivärytmin muuttumisesta (ts. rytmittömyydestä) ja siitä ettei koira olekaan enää mamman mussukka numero 1, vaikka huomiota ja aktiviteetteja toki saa päivittäin joka tapauksessa.

Minun mielipide siis..ottaisin pennun vasta kun vauva syntynyt, koska koiran sosiaalistumiskausi ajoittuu noin 1-4 kuukauden ikään, eli luovutusikä ajoittuu siihen välille ja se on paras ja tärkein aika koiralle tottua kaikkeen ja kaikkiin, eli omaksua myös vauva osaksi perhettä ja tottua heti elämään sellaisena kuin se teillä vauvan syntymän jälkeen tulee olemaan. Jos pentukin vielä pieni ja otettu ennen vauvan syntymää niin sillä voi tulla turhankin tiheästi elämänmuutoksia, eli ensin kasvattikodista vauvattomaan kotiin ja kohta taas suuri muutos kun vauva saapuu kotiin ja siitä väistämättä seuraa muutoksia. Koiralle suuret muutokset ovat aina jonkinlainen stressi.

Haluan vielä lisätä tuoreena äitinä.. vaikka eläinrakas olenkin ja myös työskentelen eläinten parissa, niin miettisin kahdesti ennenkuin ottaisin pennun yhtä aikaa vauvan kanssa. Vauva-aika on ihanaa ja vauva huomion keskipiste ja äidin tunteet herkässä. Silloin kaikki ylimääräinen härdelli ja huolehtiminen tuntuu rasittavalta ja jopa turhalta, ainakin itselläni. Koiranpentukin kuitenkin vaatii oman huomionsa ja täysipainoisen kasvatuksen, joka sitoo paljon. Tosin kuten kerroit, teitä on kaksi ja ette koe pennusta tulevan haittaa, mutta minä en vaan kestäisi ;)

Lapsen/vauvan atooppisen ihon hoidosta minulla ei ole kokemusta, mutta pitkään oman ihottumani kanssa taistelleena osaan kertoa joitakin luonnonmukaisia hoitokeinoja, jotka toimineet hyvin joko ennaltaehkäisevänä hoitona, lievittänyt oireita tai parantanut kokonaan.

Kortisoni pitemmän päälle kauan läträtessä vain pahentaa ja hankaloittaa hoitoa.. nimim. kokemusta on ja paljon. Voin siis kuvitella millaista hallaa kortisoni tekee pienen lapsen valmiiksi herkälle ja  ohuelle iholle. Ehkä parasta olisi siis aloittaa kortisonikuuri pahimpaan ihotulehdukseen ja kokeilla jatkaa hoitoa sen jälkeen muilla keinoin.

Paras mikä itellä toiminut on suolakylpy tai suolahauteet. Ihan normaalia merisuolaa lämpimään kylpyveteen tai sitten voi tilata vaikka La Curen suolakylpy. Kannattaa etsiä tietoa tästä lisää.

Ihon ravitseminen ja kosteuttaminen on kuitenkin kaikista tärkeintä aloittaa sisäisesti. Mulla on toiminut D-vitamiini yliannostuksena ja tuote nimeltä Iho omega joka sisältää mustaherukansiemenöljyä. Aloin syömään sitä raskaana ja nyt jatkan imetyksen aikana, koska sen on tutkittu ehkäisevän lapsenkin allergioita ja ihottumia. Ja kyllä, totesin että paras kaikista pillereistä ja liemistä on justiin tämä. Oma ihoni tykkäsi ja vauvan iho on tosi hyvä, vaikka hänen molemmat vanhemmat ovat atoopikkoja. Tosin ikää on vasta 6 viikkoa, mutta kuitenkin.

Eli jos imettää, niin omien kokemuksieni pohjalta kannattaa lisätä omaan ruokavalioon mustaherukkaa tai sitten tuota iho omega-tuotetta tai jos ei imetä niin lisätä sitten suoraan lapsen ruokavalioon. Ja muistakkee se D-vitamiini!

Muita ihovoiteita en osaa hirveästi suositella erikseen, koska mulla on iho joka tavallaan tottuu äkkiä yhteen ja samaan voiteeseen ja teho lakkaa, vaika aluksi toimisi erinomaisesti.. joten kaapista löytyy vaikka mitä purkkia ja putelia miljoona kappaletta. On myös tuotteita jotka ei passaa tai pahentaa.. atooppisen ihottuman kanssa kannattaa toimia niin, että pyytää mahdollisimman paljon näytteitä apteekeista ja luonnontuotekaupoista. Yleensä voiteista on paljon näytteitä saatavilla joten rohkeasti kysymään, siten löytää omalle tai lapsen iholle sopivimman edullisemmin..

No ehkä nyt sittenki suosittelen lämpimästi kokeilemaan apteekin voiteista Acon canodermiä. Paransi multa aikanaan ihottuman täysin ja teho kesti kauan, iho ei heti tottunu. Sopii myös lapsille. Joissakin apteekeissa ei hyllystä löydy ku minidermiä, mut oman kokemuksen mukaan se ei ollu yhtään niin hyvä.

Aloe verasta myös kohtuu hyviä kokemuksia.

Tällaista.. toivottavasti näistä vinkeistä olisi jotain apua.

Mulla nyt raskaus 4+2 ja oli ihan samallaiset fiilikset kuin yleensäkin noin viikko ennen kuukautisia eli

-rinnat kipeät

-äkänen olo

-vatsaa kouri vähän



mutta mikä erosi ja mikä sai epäilemään ja testaamaan

-palelu.. ihan hirveän kylmä koko ajan niin että oikein alko itkettämään kerran kun ei se palelu tahdo loppua!

-kuukautisten oletettuun aikaan, eli nyt alkoi kirkasta limaa valua jonkin verran

-äkäisyys noin miljoona kertaa kovempaa kuin yleensä

-vatsaan tuli yhtäkkiä erilainen tunne. sellainen "jännä"-tunne. sellaista kutittelua