Lue keskustelun säännöt.
Miten olet oppinut hyväksymään jonkun ulkonäöllisen piirteesi, josta et pidä?
26.08.2020 |
Oma ongelmani on nenäni. Nenäni on iso (pitkä ja leveä) ja en tykkää nenänpään muodosta, on vähän ns. roikkuva kärki, miten sen nyt selittäisi, alaspäin viettävä. Leikkauksesta olen joskus haaveillut, mutta olen lukenut kokemuksia, että Suomessa aika ”vähän” nenäleikkauksia tehdään, joten suomalaisilla kirurgeille ei välttämättä ole parasta mahdollista taitoa nenän muokkaamiseen. Jos nenässä olisi ongelmana vaikka kyömy, niin ilmeisesti sen korjaaminen olisi helpompaa. Omalla kohdallani nenän muotoa pitäisi muokata dramaattisemmin. Ulkomaille lähteminen leikkaukseen taas tuntuu ylipäätään epämukavalta ajatukselta.
Joten lähinnä ainoa keino on hyväksyä asia, mutta miten hitossa? Kaikenlaisia kokemuksia olisi mukava lukea.
Kommentit (6)
Minullakin ongelmakohta on nenäni. Leikkaukseen ei nyt ole varaa vaan pitäisi säästää, ja se on kallis. Kuten itsekin sanoit, niin Suomessa ei välttämättä löydy tarpeeksi osaavaa kirurgia.
Minne kannattaisi sitten suunnistaa leikkauttamaan se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on Kippari-Kallen käsivarret, mies. Eli kyynärpään ja ranteen välinen etäisyys on normaalia lyhyempi. Sitä en oikein vieläkään hyväksy itsessäni. Kyynärpään ja olkapään välinen etäisyys on normaali, jopa pidempi, mutta sitten itse käsivarret ovat tällaiset hölmön näköiset tyngät.
Suuri osa ihmisistä ei pidä nenästään, ja silti elävät sen kanssa. Lisäksi nenä näyttää usein ulkopuolisille ihan tavalliselta eli todennäköisesti suurentelet ongelmaa mielessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Kippari-Kallen käsivarret, mies. Eli kyynärpään ja ranteen välinen etäisyys on normaalia lyhyempi. Sitä en oikein vieläkään hyväksy itsessäni. Kyynärpään ja olkapään välinen etäisyys on normaali, jopa pidempi, mutta sitten itse käsivarret ovat tällaiset hölmön näköiset tyngät.
😂
Sori mutta kukaan tuskin huomaa!
Olisipa itselläkin noin pieniä ulkonäkömurheita.
T.aidosti ruma
Minulla tummat silmänaluset.
Totuin niihin pikku hiljaa opiskeluaikana, kun aloin tietoisesti vähentämään meikkaamista. Viimeisenä luovuin peiteväristä, jota laitoin aina silmien alle. Nykyään en meikkaa töihin lainkaan. Silmänaluset ovat siis aina tummat, joten näytän aina arkena väsyneeltä.
Muutkin ovat tottuneet meikittömään ulkonäkööni, eivätkä ihmettele miksi näytän väsyneeltä. Tätä tapahtui usein nuorempana; kun normaalisti meikkasin joka päivä kouluun ja jos joku päivä en sitten ehtinyt, niin heti kyseltiin olenko kipeä tai nukkunut huonosti.
Minulla on myös lievä akne ja ihottumaan taipuvainen kasvojen iho niiden tummien silmänalusten lisäksi. Mutta ihan siedätyshoidolla olen oppinut hyväksymään ulkonäköni.
Nykyään meikkaan vain juhliin, illalliselle tms. Kulmakarvoja värjään kuitenkin myös arkena, se ehkä vie huomiota vähän pois ihon virheistä kun on nätit kulmakarvat, jotka korostaa silmiä! Ripsenpidennyksiä en voisi ottaa, koska ne näyttävät huonon ihon kanssa vain suttuisilta.
En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta vaikka minulla on varmaan ihan normaalinpituinen nenä, niin nenän ja suun välissä on pitkä väli, joka saa kasvojen mittasuhteet hassuiksi. Näyttäisi paremmalta, jos nenä olisi pitempi/alempana.