Suostuuko teillä mies maksamaan lasten harrastusmenoja?

Meillä rahat menee näin: Molemmilla on omat käyttätilit joille tulee palkat. Lisäksi on yhteinen taloustili ja yhteinen säästötili. Taloustilille laitetaan tulojen suhteessa rahaa lainaan, vastikkeeseen ym laskuihin ja vähän ylimääräistä yllättäviin kuluihin. Säästötilille laitetaan loppukuusta jos on jäänyt ylimääräistä. Minä käyn enemmän kaupassa joten yleensä se on mies jolta jää säästöön, mutta sillä ei ole väliä koska yhteisiähän ne rahat on sitten. Lomamatkat ym maksetaan sieltä, ei omia humputuksia. Mulla pienemmät tulot joten jos käyttötililtä loppuu rahat, maksan taloustililtä. Kumpikaan ei koskaan riitele rahasta.

Onko tämä totta? Miten käytätte lapsilisät? Niitähän tulee sentään useampi satanen kuussa, tai ainakin kaksi.

Kertoisiko aloittaja ja muut kaltaisensa, miksi ihmeessä te lisäännytte tuollaisten miesten kanssa? Kyllä minä nyt liputan vanhanaikaisen perhemallin puolesta, eli mies on perheen elättäjä ja vaimo saa käyttää pikkurahansa miten parhaaksi katsoo.

Milloin tähän on päädytty, että nainen vastaa kaikista lasten kuluista? Aloittajan kannattaisi vakavasti keskustella miehen kanssa erosta ja siitä, kuinka paljon mies joutuisi maksamaan elatusmaksuja.

Lapsen isä osallistuu harrastusmaksuihin ja isompiin hankintoihin. Kun olimme vielä yhdessä lapsen isän kanssa, hän osallistui hankintoihin, jos ujutin ne kuukausittaisella isommalla kauppareissulla ruokaostosten sekaan. Pari vuotta eron jälkeen lapsen ollessa noin 5-vuotias, ex sai jonkun herätyksen, että hänellähän on lapsi. Sen jälkeen on mukisematta osallistunut maksuihin. Oikeastaan mulle ei jää isommista hankinnoista juuri mitään maksettavaa. Kun lapsi tarvitsee vaikka uuden pyörän, kysyn eksältä, että maksaako hän sen. Yleensä sanoo maksavansa, ja seuraavalla kerralla kun lapsi tulee isältään, hänellä on mukana se mitä olen sanonut lapsen tarvitsevan. Eksän vuositulot on viisinkertaiset mun tuloihin verrattuna, jos sillä nyt mitään merkitystä on tähän asiaan.

Siis miksi on "perheitä", joissa on omat rahat? Kertoo jo sinänsä paljon rakkaudesta ja arvostuksesta tai käytännössä niiden puutteesta. Naurettavaa leikkiä perhettä, mutta käytännössä ollaan kuin epätasa-arvoiset kaverit, jossa toinen maksattaa lapsensa toisella.

Tuntuu, että nyt olen nähnyt kaiken. Minkälainen miehesi oikein on jos ei edes lasten harrastuksia arvosta? 

En ymmärrä näitä "perheitä", jotka eivät puhalla samaan hiileen. 

No niin vetää, sanattomaksi nimittäin.

Eikö hän lastesi/lastenne isä??!!

Ja sinä sallit tuollaisen sika-ja kusipäisyyden???

Sittenhän asialle ei mitään mahda, ei muuta kuin onnea valitsemallesi tielle.

PS. Tuollaista tyyppiä ei kutsut mieheksi, ei isäksi, ei puolisoksi, ei kumppaniksi.

Tuollaisen luuserin kanssa en viettäisi elinpäiviäni.

PPS. Toiv kys selkärangaton kastemato lukee ketjun kommentit.

Oksettavaa!!!!

Oletteko naimisissa? Avioliitossahan puolisolla on elatusvelvollisuus (avio-oikeuden perusteella oikeus puoleen toisen omaisuudesta). 

Minusta miehesi kusipäisyys osuu nyt yli kaiken rajan, ja sinun on aika toimia eikä sietää nössönä asioita. Ei tuossa vaiheessa voida enää ehdotella vuoropäivin kaupassa käyntiä tai muuta sellaista. Nyt vaan kaikki kuitit talteen. Jokainen ostos ja maksu ja selkeät merkinnät, kuka maksaa ja mitä. Tee se vaikkapa jääkaapin oveen riittävän isolla. Kuukauden lopuksi summat yhteen niin näkyy selvästi, kuka on jäänyt velkaa ja kenelle. 

Tämän jälkeen selität ihan kädestä pitäen, että olet maksanut jo pitkään enemmän teidän perheenne kuluista kuin mies ja että olet siihen kyllästynyt. Joko mies tajuaa itse oman pihiytensä ja kusipäisyytensä laadun tai sitten te eroatte ja sinä viet homman oikeuteen ja vaadit miestä tasaamaan tilanteen. Myös avoerossa voit ottaa pesänjakajan ja kuittien ja tiliotteiden avulla pystyt selvittämään, mitä mies on sinulle velkaa ja saat tasattua tilanteen.

Nyt on parasta ihan rauhassa selvittää asia miehelle, ja jos ei mene jakeluun, niin oikeasti potkia tuollainen luuseri pois. 

Ehkä takana voi olla ihan sekin, että miehesi haluaa säästää. Mun eksä oli samanmoinen ja mä aina jouduin puoliväkisin viemään siltä rahaa, kun oma tili oli kaiken jälkeen jo tyhjä. Toisaalta mies sijoitti ylimääräisiä rahoja ja erossa sain kaikesta puolet.

Itseasiassa isäni on samanlainen. Pakottaa äidin "pärjäämään" eläkkeellään. Äiti maksaa ihan kaiken: laskut, ruuat, bensat. Jos menevät kauppaan, äiti maksaa. Jos tankkaavat, äitin kortti vilahtaa automaattiin jne. Joskus äiti källii isältä rahaa verkkopankissa siirtämällä tililleen ja siitäkin isä vähän pilke silmäkulmassa rutisee. Mutta toisaalta mitä tämä aiheuttaa? Isän eläke jää useina kuukausina säästöön kokonaan. Hupsista vaan, yhtäkkiä siellä onkin 20 000- 30 000 Euroa taas. (hyvä eläke) Siinä vaiheessa äiti hyökkää tilille ja tekee sieltä sijoituksia. Eli siellä on sellainen hassu balanssi, jossa isä nuukailee ja toisaalta äiti sitten sijoittaa ne säästöt. Ovat olleet pian 40 vuotta naimisissa ja kaikkihan on yhteistä, joten ei siinä mitään. Sitä paitsi äiti tosiaan ole alistettu vaan saattaa ominpäin käydä asuntonäytössä ja todeta, että teki kirjallisen tarjouksen jostain yksiöstä. Pakko ostaa ja yleensä äiti ostaa sitten yksin omiin nimiinsä, kun isä ei jaksa lähteä kaupantekotilaisuuteen. Sanoo vaan, että hänelle on yksi ja sama, kenen nimissä kaikki on. Jos tulisi ero, niin saisi kaikesta kuitenkin puolet.

Meillä on omat tilit, laskut maksetaan puoliksi (myös ne kolmen lapsen harrastukset). Ollaan naimisissa. Meillä mies on se hövelimpi rahankäyttäjä, joten yhteinen tili ei toimisi meillä. Mitään riitoja rahasta ei tule, vaikka mulla pienemmät tulot (itselläni myös vähemmän velkoja). Minäkään en ymmärrä, miten ap on suosutunut moiseen tai antaa tilanteen vain jatkua. Kannattaa ainakin kokeilla täällä jo annettuja neuvoja.

Vinkki ap:lle.

Rauhallisella hetkellä ehdota miehellesi että voisit ruveta maksamaan puolet lainan lyhennyksestä. Kun mies kysyy millä rahalla muka niin sanot että sillä joka vapautuu kun mieskin rupeaa maksamaan oman puolensa perheen kaikista muista kuluista.

Ehdota että teette listan perheen kuluista tyyliin, ruoka, sähkö, lainakulut, lasten vaatteet, lasten harrastukset jne. Sovitte siis mitkä ovat yhteisiä kuluja. Perustatte yhteisen tilin johon kumpikin siirtää yhtäpaljon rahaa kuukausittain ja sieltä maksetaan sitten nämä yhteiset kulut (myös ruokakauppa).

Omilta tileiltä ostetaan omat vaatteet ym. itselle menevä.

Ap:n miehellä voi toki olla sellainen mielikuva että nykyisellä systeemillä perhe saa rahaa säästöön mutta jos hän antaisi paljon rahaa perheen käyttöön niin ne "tuhlattaisiin" lasten vaatteisiin ym. Siis jos ap käyttäisi ne kaikki rahat. Mutta ei tuollainen säästäminenkään voi olla oikein reilua jos sen päätöksen tekee yksi ihminen ja muut joutuvat kestämään seuraukset.

Minusta aikuiset voisivat ihan hyvin käydä läpi esim. lasten harrastemenot ovatko ne perheen yhteisiä menoja. Ja jos miehen mielestä ei ole niin voi kysyä onko hän tosissaan sitä mieltä että nuo harrastukset pitäisi lopettaa nyt että saadaan enemmän rahaa säästöön ym. Mutta kyllähän sekin on tosiasia että välillä joudutaan myös tinkiä lasten harrastuksista tai miettimään kannattaako lapsen antaa aloittaa kovin kallis harrastus jos muu perhe kärsii sitten rahapulasta.

Tsemppiä ap. Keskustele tilanteesta miehesi kanssa. Nykyinen tilanne ei kuulosta reilulta.

Aika monessa miehessä asuu pieni kusipäisyys rahan suhteen, ehkä johtuen siitä, että usein (vaikka ei aina) se mies on paremmin ansaitseva osapuoli perheessä ja kokee oikeudekseen saada rahaa enemmän säästöön.

Meillä on aina ollut heti siitä alkaen kun yhteen muutettiin yhteiset rahat ja muistan kyllä alkuvaiheessa, että mies valitteli toisinaan "tuhlaamisiani". Sinällään ihan turhaan, kun maksoin kaikki laskut ja ruoan, mies sitten asunnon kulut, kun se oli hänen nimissäänkin. Ansaitsin ihan kivasti, joka kuukausi jäi yhteiselle tilille säästöönkin, joten turhaan valitti asiasta, kunhan nyt kai harmitteli, että enemmän olisi pitänyt jäädä säästöön. 

Ekan lapsen äitiys- ja vanhempainvapaan aikana meillä oli tosi tiukkaa, ja silloin riitelimme rahasta, kun mies siis oli lähinnä se elättäjä, omat rahani eivät riittäneet kuukauden laskuihin ja ruokaan. Onneksi tajusi tuossa vaiheessa ihan itse, että en käyttänyt rahojani kalliisiin vaatteisiin ja meikkeihin vaan ihan perusruokaan ja lapsen tarvikkeisiin. Sen jälkeen loppui rutina eikä meillä ole rahasta tapeltu enää, vaikka toinenkin lapsi tuli ja käytiin silloinkin aika tiukilla hoitovapaan aikana. 

Meillä rahat ovat periaatteessa yhteiset, minä edelleen hoidan suurimman osan laskuista ja ruokamenoista ja lasten harrastuskuluista, mies asumisen, vaikka nyt on asuntokin yhteinen. Oma tilini tyhjenee joka kuukausi, miehellä jää rahaa yli, joskus säästötilillekin. Mies ansaitsee nyt noin 1000 euroa enemmän kuin minä, ja ostaakin aika usein omaan harrastukseensa liittyvää tavaraa. Jos minä tarvitsen itselleni jotain, käytän säästötililtä rahaa eikä mies siitä rutise yhtään. Miehellä on tilillään jotain ylimääräistä rahaa jemmassa, jotta voi ostaa itselleen, mitä haluaa, ja sen hänelle toki suonkin. Viime kädessä kuitenkin rahat ovat yhteiset ja mies säännöllisesti lisäilee rahaa säästötilille, joten kaikki olemme tyytyväisiä. 

Mahdollisuus toiseen oli olemassa. Jos mies ei olisi tajunnut oman rutinansa naurettavuutta, saattaisimme olla lähes samassa tilanteessa kuin ap. Mies ei tosin ole koskaan rutissut lasten menoista vaan päinvastoin ehdotellut lapsille uusia (ja kalliita) harrastuksia, mutta uskoisin, että askel tuohon ap:n miehen suuntaan olisi hyvin voitu ottaa esikoisen vauva-aikana. Onneksi tajusi itse, mihin oli matkalla.