Miksi jotkut osaa maalata ja piirtää?

Vierailija kirjoitti:

Mutta vaikka on intoa ja harjoittelee joka päivä, niin ei välttämättä onnistu. Toinen piirtää satunnaisesti ja saa parilla viivalla aikaseks vaikkapa leijonan. Mä kuulu niihin jotka on vuosia harjoitelleet, mutta tuloksia ei tule. Ei urheilussakaan kaikki ole huippuja :/

Ei se lahjojen puutteesta johdu, vaan opetuksen puutteesta. Yksin harjoittelemalla on vaikea oppia.

Minä en osaa piirtää/maalata omasta päästä sillä lailla vapaalla kädellä, vaan teen juuri niitä kopioita vaan.. Onhan se ollut ihan hyvää tekniikkatreeniä, mutta tuntuu niin vajavaiselta se osaaminen.. Harmi, pidän niin kovasti piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta kun puuttuu se omaperäisyys kokonaan..

Tekevätkö näyttelijätkään luovaa työtä, kun on käsikirjoitukset ja ohjaajat valmiina jotka ennemmin toteuttavat sen luovan puolen näytelmäproduktioissa ja näyttelijä vaan toimii sen mukaan? 🤔

Siksi, että toiset harjottelee kovasti ja puolestaan toisen vinkuu kun ei ekalla kerralla saa fotorealista. Siinä ero.

Minusta on ihanaa, kun en osaa maalata tai piirtää. Se on todella vapauttavaa, olla jossain asiassa ihan osaamaton. Huomaan kyllä yksityiskohdat tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää...

miten jotkut saa laitettua paperille niin elävästi esim. ihmisen. Miks toiset taas ei. Näkeekö ne maailman eri tavalla? Huomaako ne paremmin yksityiskohdat ja osaavat sitten siirtää ne kankaalle tai paperille?

Näkevät maailman sellaisena kuin se todella on vailla koukeroita . Sitä se juuri on siksi se siirtyy myös paperille se tarkka havainnointi ja todellisuuden taju. Tai sitten ei.

Ei sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin miltä se näyttää.

kuva-artesaanina olen huomannut ettei mitään lahjakkuutta ole olemassakaan. jos joku ei ole elämänsä aikana piirtänyt kuin 10 tuntia ja toinen on 2000 tuntia niin se 10 tuntia piirtänyt alkaa jauhamaan lahjakkuudesta. olen antanut piirustustunteja ja kas kummaa kyllä se "lahjatonkin" alkaa olemaan "lahjakas".

Ei ole muuta kuin periksi antamattomuutta ja kovaa työtä. vinkkinä aloittelijoille annan mittasuhteet mittasuhteet ja vielä kerran; mittasuhteet.

Ei kannata kadehtia. Toiset oppivat paljon nopeammin. Mitä siitä? Kaikkea ei tarvi osata.

Piirtäminen ja maalaaminen ovat eri asioita. Piirustus on viiva, maalaaminen on valoa.

Värit ovat valoa. (Tosin pigmenttiä ja sideaineita.)

Kaikessa pystyy kehittymään, jos vain haluaa. Mitä kauemmin teen taidetta, sitä vähemmän osaan sanoa, mikä on oikeaa taidetta. Tavallaan löydän kaikesta taiteen tekemisestä pointin.

Rasittavaa, kun joku koittaa niputtaa pinoon kaiken kuvataiteen ja mikä on hyvää taidetta.

Vierailija kirjoitti:

kuva-artesaanina olen huomannut ettei mitään lahjakkuutta ole olemassakaan. jos joku ei ole elämänsä aikana piirtänyt kuin 10 tuntia ja toinen on 2000 tuntia niin se 10 tuntia piirtänyt alkaa jauhamaan lahjakkuudesta. olen antanut piirustustunteja ja kas kummaa kyllä se "lahjatonkin" alkaa olemaan "lahjakas".

Ei ole muuta kuin periksi antamattomuutta ja kovaa työtä. vinkkinä aloittelijoille annan mittasuhteet mittasuhteet ja vielä kerran; mittasuhteet.

Niin, jos jostain on aloitettava, niin mittasuhteet. Mitä jos joku hahmottaa piirtämistä aivan eri tavalla, kuin perspektiiviin perustuva havaintokäsitys?

Lempitaiteijoitani on Francis Bacon. Siinä mittasuhteet ovat saaneet ihan uuden muodon.

Kuvataide on mielenkiintoista, kun samasta kokemuksesta voi olla hyvin monennäköinen teos.

Otetaan oksalla istuva lintu esimerkiksi. Voi olla piirustus linnusta. Sellainen, kuin olemme vuosisatoja oppineet tunnistamaan lintu-piirustuksen.

Tai voi olla saman kategorian maalaus.

Sitten voi nauhoitettu linnun ääntä teoksena.

Tai voi olla kartta linnun lentoreitistä. Tai voi olla maalaus linnun näkökulmasta. (Miten lintu muka näkee fysiologisesti maailman). Mitä vain.

On vaarallista opettaa meidät piirtämään niin, kuin on aina piirretty. Koska se voi tukahduttaa omaperäisen ja uuden näkökulman asiaan.

Sen opettaminen, että ei oikeastaan opeta mitään, on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuvataide on mielenkiintoista, kun samasta kokemuksesta voi olla hyvin monennäköinen teos.

Otetaan oksalla istuva lintu esimerkiksi. Voi olla piirustus linnusta. Sellainen, kuin olemme vuosisatoja oppineet tunnistamaan lintu-piirustuksen.

Tai voi olla saman kategorian maalaus.

Sitten voi nauhoitettu linnun ääntä teoksena.

Tai voi olla kartta linnun lentoreitistä. Tai voi olla maalaus linnun näkökulmasta. (Miten lintu muka näkee fysiologisesti maailman). Mitä vain.

On vaarallista opettaa meidät piirtämään niin, kuin on aina piirretty. Koska se voi tukahduttaa omaperäisen ja uuden näkökulman asiaan.

Sen opettaminen, että ei oikeastaan opeta mitään, on vaikeaa.

Kuvataide on todella kaukana matematiikan alkeista. Siis, että olisi jokin yhtenevä polku, jota pitkin voisimme edetä. Voiko sellaista edes olla? Silloin on jo määritelty, mikä on oikeaa taidetta, miten tulisi ajatella. Tuo määrittely voi ohjata ajattelua liikaa.

Jäljentäminen vaatii työtä, toistoa ja aikaa. Sitkeyttä ja halua oasta tehdä työtä ja oppia, sitten on muu. Viivan ja värien käyttö. Oma pää luoda omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Jäljentäminen vaatii työtä, toistoa ja aikaa. Sitkeyttä ja halua oasta tehdä työtä ja oppia, sitten on muu. Viivan ja värien käyttö. Oma pää luoda omaansa.

Tarvitseeko nykymaailmassa enää jäljentää, kun on laitteita, jotka tekevät saman asian kuitenkin paremmin ja nopeammin?

Se on sama, kuin opettelisi koodaamaan jotain aikaa vievää ja alkeellista ja sitten löytäisi siihen ohjelman, joka tekee kaiken sata kertaa helpommin.

Taiteen pitäisi koulutasolla olla enemmän ajattelun opettelua. Ei jäljentämisen, koska se on mekaanista.

Ajattelun opettelu ja opettaminen on kyllä haastavaa ja vaikeaa. Paljon helpompi on iskeä keskelle luokkaa kipsipää, jota piirretään. Se on sallittua ja hyväksyttyä, koska niin on tehty satoja vuosia.