Millainen ihminen ajattelee esim. rahapulassa sen olevan

Voi olla mitä vaan. Mutta voi olla oikeasti vähän naiivikin optimisti, kuten olen itse aina ollut.

Voi olla niinkin, ettei se tilanne siitä murehtimalla miksikään muutu. Silloin voi löytää onnellisuutta tai ainakin hyviä asioita toisaalta.

Voi olla. Itse eikä lapseni ole ollut kuolemansairas. Mutta muita murheita on ollut enemmän kuin riittämiin ja noita ap:n mainitsemia juuri. Ja aina olen ollut onnellinen. Tosin olen tehnyt sen eteen paljon töitäkin, muuttanut sen minkä olen voinut ja muihin asioihin muuttanut näkökulmia.

Ihminen, joka löytää elämässä sen hyvän sillä hetkellä.

Tuohan on tilanne mihin jokaisen meidän tulisi pyrkiä. Ihminen voi elää vaikka koko elämänsä niin että hänen onnellisuutensa on riippuvainen jostakin ulkopuolisesta, esim. ihmissuhde, työ, raha jne. Nämä seikat ovat yleensä aina kuitenkin väliaikaisia. Ihminen voi myös elää niin että löytää sen onnen itsestään, sisältään. Silloin ei ole juurikaan väliä sillä mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Mehän näemme tämän maailman juurikin niiden omien silmiemme läpi. Sama maisema voi olla kaunis tai ruma, riippen siitä mikä on meidän oma mielialamme. Minusta on aika ikävä ajatus, että oma onneni olisi riippuvainen jostain ulkopuolisesta, jostain mihin en itse voi vaikuttaa. Siinä tapauksessahan jokin muu ohjaa elämääni, en minä. :) 

Toi on tavallaan se ihanteellinen tilanne. En tiedä voiko oikeasti sitten niin kokea. Taloudelliset huolethan tai terveyshuolet on stressaava asioita ja varmasti ihminen on onnellisempi jos niitä ei ole. Voihan senkin myöntää että nyt on vähän hankalaa mutta kyllä se tästä.

Luulen, että monilla sellaisilla ihmisillä on ollut joko turvattu tilanne aiemmin tai kokemuksia vastaavan tilanteen järjestymisestä hyvällä tavalla. Silloin on helpompi luottaa siihen, että jotain hyvää on vaikeuksien jälkeen taas edessä. Ikävääkin tilannetta jaksaa paremmin jos kykenee ajattelemaan sen vain väliaikaisena asioista luopumisena, ei lopullisena.

Noissa mainitsemissasi tilanteissa voi mahdollisestikokea muiden ihmisen hyvyyttä ja anteliasiuutta: esim. rahapula- sukulaiset auttavat, työttömyys-tukien avulla päästää ylitse, vapaa-ajalla voi tehdä itseä kiinnostavia asoita ja vaikka vapaaehtoistöitä, stressi- pakottaa punnitsemaan elämänarvot tavat uusiksi, parisuhdeongelmat-tukea läheisiltä, terapia auttaa ymmärtämään myös itseä paremmin, sairaus-läheisten tuki, tätä myötä kiitollisuus näistä läheisistä jne.

Tuossahan ei loppujenlopuksi ole mainittu kauheimpia ihmisen kokemia kokemuksia esim. sodat, lapsisotilaaksi joutuminen, raiskaukset, kidutukset, perheväkivalta, insesti, pedofilia, kidnappaus, lapsikaappaus, murha, tappo, seksiorjuus jne.

Tuollaiset kevyemmät onnettomuudet voi kääntää voitoksi, varsinkin, jos ihmisen kokema perusturvallisuus on jo suuri.

Tuskin se rahapula itsessään on voimia antava tilanne. Voimia voi antaa esim. rahapulassa ystävien ja sukulaisten auttaminen, oma taito venyttää senttiä esim. edullisetn ruokien, vaatteiden kirpputorilta ostamisen, säilömisen ym. avulla. tämä läheisten tuki ja oman maalaisjärjen käyttö antaa usko elämään ja voimauttaa ihmistä. Tällöin jälleen kerran usko siihen, että pärjää huonommissakin tilanteissa kohottaa onnellisuuden tasoa.

Eikö muuten jossain tutkimuksessa todettu, että ihmisen "perusonnellisuus" ole jonkinlainen vakio? Jos onnellinen/tyytyväinen ihminen kohtaa vastoinkäymisen, niin tietyn ajan kuluttua onnellisuustaso on noussut samaan pisteeseen kuin ennen vastoinkäymistä. Tätä onnellisuustasoa toki saattoi nostaa esim. terapialla.