Lue keskustelun säännöt.
Miten saada omistaja tajuamaan, että koiran olisi parempi lopettaa?
13.09.2013 |
Meidän naapuri talossa asuu yksi nainen, jolla on 13,5 vuotias saku narttu. Tänään oltiin kavereiden kanssa kuusi tuntia puistossa ja kyseinen täti meni koiran kanssa ohi ja muut olivat samaa mieltä, kun itsekkin. Eli koiran pitäisi päästä jo parempaan paikkaan.
Ja ne syyt:
Koira kävelee todella vaivalloisen ja kivuliaan näköisesti, joka askelella peppu ja takajalat tuntuvat pettävän alta, se on oikeasti hirveää katseltavaa :(
Ja jos koira nousee makuulta, se meinaa kaatua, koska takajalat eivät pidä yhtään.
Se on oikeasti kamalaa katsottavaa, kun koko ajan tuntuu, että koira kaatuu just nyt maahan. Koira käveli vielä n. kaksi kuukautta sitten normaalisti, toki mummomaisen hitaasti, mutta perä ja jalat eivät kyllä heittäneet ollenkaan. Ja jotenkin tuntuu, että tuo on päivä päivältä huonompaa kävelyä.
Ja aivan varmasti koiralla on kipuja, koira nimittäin järsii tassujaan ja sen takia sillä on kyynärpäissä isot karvattomat kohdat.
Olen muutaman kerran jutellut omistajan kanssa, kun ollaan lenkillä törmätty ja omistaja on jo neljä kertaa viimeisen puolen vuoden aikana sanonut, että on jo jo varannut koiralle lopetusajan X päiväksi, mutta siellä se koira edelleen mennä porskuttaa. Ja yks päivä tuo sanoi mulle, että muutama vieras ihminen oli tullut hänelle vouhkaamaan, että vie se koira oikeasti piikille, ei tuo ole koiran elämää enää (ja omistaja toki vetäisi herneet nenään).
Kommentit (21)
Tee siitä heti eläinsuojeluilmoitus! Kerrot kaiken tuon siinä, sieltä varmasti osataan jutella koiran omistajalle järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuonne elukkasuojeluun ilmoittaa, niin eihän ne sano keltä se ilmo tuli? Siis tyyliin, että se Maija Möttönen sieltä Möttösenkujalta teki tän ilmotuksen tms.
Kaverien kanssa vaan juteltiin, että taitaa omistaja olla sokea omalle koiralleen (samalla tavalla, kun omistajat eivät näe koiran läskisyyttä).
Mutta säälittää oikeasti tuo koira, ei tuo ole enää mitään koiran elämää :(
"sen takia sillä on kyynärpäissä isot karvattomat kohdat."
...öhhh??
Öhhille tiedoksi, jos koiralla on karvattomia kohtia esim. jaloissa, se voi merkitä KIPUA. Koira kalkkuaa kohtia ja ne ovat pian karvattomat.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:27"]
Öhhille tiedoksi, jos koiralla on karvattomia kohtia esim. jaloissa, se voi merkitä KIPUA. Koira kalkkuaa kohtia ja ne ovat pian karvattomat.
[/quote]
Kyynärpäihin tuo vanha koira ei pääse käsiksi...tai siis hampaiksi. Koirilla kun ei nuo jalat niin taivu, varsinkaan vanhalla koiralla.
Karvattomat kyynerpäät on kyllä melkein kaikilla koirille, johtuu lattialla/kovalla alustalla nukkumisesta tai makoilusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se piikille vienti ei vaan ole helppoa :(
Meillä oli koiran kanssa samallainen tilanne 7v sitten, takajalat tahtoivat kävellessä pettää ja kaiken lisäksi koiralta tuli päivittäin pissa tahtomattaan sisälle, ei pystynt pidättämään.
Aivan liian pitkään pidettiin koiraa siinä kunnossa, liki 6kk.
Sen verran oli kuitenkin tällä meidän uroksella sisua, että jaksoi kuitenkin räyhätä ja riehua kaikki vastaan tulevat toiset uroskoirat. Särkylääkkeitä sai pari kertaa päivässä joten mitään suuria kipuja ei ainakaan tuntunut olevan, ei ainakaan ikinä valittanut.
Ikää koiralla oli liki 14v kun lopulta sitten vietiin piikille. Oli se kuitenkin elämäni vaikeimpia asioita, raskaanakin oli ihan loppuvaiheessa.
Vieläkin tulee itku silmään kun koirasta ja lopetustilanteesta tulee puhetta. Niihin eläimiinkin vaan kiintyy todella paljon.
Joo, niin kiintyy. Mutta oikeasti kun se viimeinen palvelus voi olla koiralle se paras, ei se mitä itse ajattelee :( Sitä en tiedä pissaako tuo koira sisälle, muistaakseni omistaja jotain mainitsi asiasta, että joskus saattaa tulla lirut nukkueassa, mutta en muista.
Koira myös kävelee "pää alas päin" ja selkä köyryssä eli se(kin) kielii kivuista.
Itse tein melkein vuosi sitten sen rankimman päätöksen, se ei ollut helppo, mutta en empinyt ollenkaan.
Mulla oli n. 10 vuotias muori koira, jolla todettiin pitkälle edennyt syöpä, joka oli räjähtänyt käsiin. Äitini oli mukana ja hän kysyi leikkauksesta tms. hoidoista, kun itse sanoin heti, että tehdään se viimeinen palvelus (tämä oli perjantaina ja mulla oli jo keskiviikkona sellainen kutina, että nyt ei ole kaikki kunnossa ja jos kyse on syövästä, niin sitten se on siinä. Koiraa ei tuoda enää kotiin).
Ja lääkärikin sanoi, että se olisi ollut eläinrääkkäystä pitää koiraa hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat harvemmin valittavat kipuaan, koska sairas koira heitettäisiin luonnossa laumasta pihalle. Kivut voivat silti olla todella kovat. Moni koira alkaakin räyhätä entistä enemmän, koska kivut tekevät sen olon tukalaksi.
Useimmilla kookkailla vanhemmilla koirilla kyynärpäiden karva kuluu kokonaan pois, ja iho alkaa kovettua ja "pahkuroitua". Johtuu nimenomaan kovalla alustalla makaamisesta.
Ystävästä luopuminen on niin vaikeaa ja tuskaisaa, että sitä mielellään siirtää. Ja kun oman koiran näkee päivittäin, silmä tottuu eläimen yhä vaikeampaan ja raihnaisempaan liikkumiseen. Ei sitä todellakaan tajua, miten huonoon kuntoon oma kaveri onkaan mennyt.
Jos nyt kuitenkin yrittäisit vielä törmätä ihan tarkoituksella tähän koiranomistajaan ja aloittaisit todella myötätuntoisesti ihmettelyn, että miten ikävää miten raihnaiseksi koira onkaan niin kovin lyhyessä ajassa mennyt, vastahan tuo vielä keväällä oli niin reipas ja nyt tuskin tunnistit kun koira liikkuu noin kovin huonosti.
Jos omistaja vielä toteaa jotain että joku on ehdottanut koiran piikille viemistä, sano rehellisesti (mutta kauniisti) että nyt toki sinäkin olet ihan sitä mieltä, että se olisi varmaan se viimeinen palvelus hyvälle ystävälle, vaikka se päätös onkin vaikea tehdä, on se tehtävä eikä kannata enää siirtää.
Jäi kyllä kiinnostamaan, mitä viimeksi kommentoit, kun omistaja kertoi jonkun ulkopuolisen ehdottaneen piikille vientiä? En kyllä itsekään olisi välttämättä heti totuudentorvena älynnyt sanoa, että se olisi kyllä oikea siirto, mutta hetken harkinnan jälkeen älyäisin.
Tuo tuon kommentti vei mut sanattomaksi. Toki, olisin mä silloin voinut avata suuni, mutta en oikeasti tiennyt mitä sanoa, omistaja kun oli niin tuohtunut asiasta.
Mutta täytyypä katsoa jos joku päivä satuttaisi "sattumalta" samaan aikaan lenkille, tiedän kyllä heidän lenkkiaikansa ja jos silloin saisi avattua suunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tuon kommentti vei mut sanattomaksi. Toki, olisin mä silloin voinut avata suuni, mutta en oikeasti tiennyt mitä sanoa, omistaja kun oli niin tuohtunut asiasta.
Mutta täytyypä katsoa jos joku päivä satuttaisi "sattumalta" samaan aikaan lenkille, tiedän kyllä heidän lenkkiaikansa ja jos silloin saisi avattua suunsa.
Ei mitenkään. Se on ihan oikeasti sen omistajan oma asia eikä siihen muiden kuulu puuttua.
Nykyään on vallalla ajattelu, että eläin pitäisi lopettaa heti kun sillä on vähänkin vanhuuden tai sairaudenvaivaa. Jos on lievästä nivelrikostakin kärsivä vanha koira, joka on varsin iloinen ja onnellinen, mutta vähä ontuu, niin johan tulee "hyväätarkoittavaa" neuvoa joka puolelta että piikille se pitää viedä, ja uhkailua eläinsuojeluviranomaisilla.
Itse ajattelen, että toimin eläinteni kanssa kun itseni kanssa haluan toimittavan .Ei, en halua piikkiä perseeseeni jos minulla on krooninen kipusairaus, joka ei vie kuitenkaan elämäniloani, vaikka liikkuminen vähän vaikeutuisikin. Ei, en halua myös piikkiä perseeseeni vaikka syövän alkuvaiheessa, mutta toki jos hoitoa ei ole ja tuskat alkaa olla hirveät, haluaisinkin.
Samoin toimin eläinteni kanssa. Seuraan sitä, milloin ei enää häntä iloisesti heilu eikä silmissä ole elämänhaluista pilkettä. Jos ja kun niin käy, päästetään koira pois. Mutta joskus on niin, että vaikka koira lenkeillä köpöttelee jo aika vaikeasti, se on kotioloissa kuitenkin onnellinen vanhus, joka mielellään katselee lauman puuhia ja varmaan muistelee hyviä vanhoja aikoja ilmeestä päätellen. En minä sitä koiraa siksi lopeta, että lenkit ei enää voi olla pitkiä ja niillä voi vähän kipuakin olla, jos koira pääosan ajasta näyttää tyytyväiseltä. En vaikka AV-raati sanoisi mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13. Siis sun mielestä on ok pitää hengissä koiraa, joka EI kävele enää kunnolla vaan on lähes tulkoon kaatumispisteessä joka askeleella ja joka ei pääse enää kunnolla ylös makuuasennosta?
Eli koiraa pidetään väen vängällä elossa. Ei sillä ole paskankaan väliä käykö mummo- tai pappakoiran kanssa esim. 15 minuutin pissalenkeillä korttelin ympäri, JOS kävely on normaalia mummo- tai pappakoiran köpöttelyä. EI terveen papan tai muorin pidä kävellä niin, että jalat meinaa pettää koko ajan alta! Se EI ole enää koiran elämää!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 20:34"]Ikää koiralla oli liki 14v kun lopulta sitten vietiin piikille. Oli se kuitenkin elämäni vaikeimpia asioita, raskaanakin oli ihan loppuvaiheessa. Vieläkin tulee itku silmään kun koirasta ja lopetustilanteesta tulee puhetta. [/quote]
Voi saatana teitä pösilöitä! Miksi otatte eläimiä jos ette kykene niiden kanssa vastuullisiin päätöksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 22:54"]
13. Siis sun mielestä on ok pitää hengissä koiraa, joka EI kävele enää kunnolla vaan on lähes tulkoon kaatumispisteessä joka askeleella ja joka ei pääse enää kunnolla ylös makuuasennosta?
Eli koiraa pidetään väen vängällä elossa. Ei sillä ole paskankaan väliä käykö mummo- tai pappakoiran kanssa esim. 15 minuutin pissalenkeillä korttelin ympäri, JOS kävely on normaalia mummo- tai pappakoiran köpöttelyä. EI terveen papan tai muorin pidä kävellä niin, että jalat meinaa pettää koko ajan alta! Se EI ole enää koiran elämää!
[/quote]
No en kyllä itse pitäisi enää hengissä eläintä, joka ei pysty sitä vartin pissalenkkiäkään köpöttämään edes jotenkin omin jaloin... Minulla on kerran ollut sellainen koira, jonka aivokasvain sai siihen tilaan ja kyllä päästin tuskattomasti pois eutanasian avulla. Koin myös että koira minua siitä jopa kiitti: se pelkäsi yleensä hysteerisesti eläinlääkäriä, mutta viimeisellä käynnillä ei vastustellut yhtään, ja katsoi minua hyvin viisaan ja ymmärtävän näköisesti, ihan kuin tietäisi, että tuska loppuu nyt ja se on hyvä.
Ehkä olen tässä asiasssa vähän yliherkkä, koska minulla on tällä hetkellä 13-vuotias koira, jolla on lievää nivelrikkoa, mikä ei eläinlääkärinkään mukaan ole lopetusperuste, vaan tarvittaessa carthropen, kortisonia ja/tai kipulääkettä, mutta kuulen lähes päivittäin käninää että tuo koira pitäisi päästää pois kärsimästä, koska se aavistuksen ontuu vasenta takajalkaa. Ja siis pystyy ihan tunnin lenkkeihin esimerkiksi eikä kaatuile.
Jokaiselle, joka pitkittää eläimen kärsimystä vain omien tunteidensa ja kiintymyksensä vuoksi, pitäisi lätkäistä eläintenpitokielto. Eläinrakkautta on osata luopua -ajoissa! Kärsimysten pitkittäminen ei ole enää rakkautta, se on silkkaa itsekkyyttä. Eikö omaatuntoo kolkuta sitten myöhemmin kun viimeinen mielikuva on riutuneesta ja elämänhaluttomasta eläimestä? Kyllä meillä on pyritty siihen, että siinä vaiheessa kun eläin ei kykene elämään täysipainoista elämää, tai joutuu olemaan kipulääkityksen varassa esim. pahan nivelrikon vuoksi, niin on aika päästää paremmille maille.
Joskus suurinta rakkautta on luopuminen.
Eihän sille tarvitse sanoa, että vie koiran piikille, vaan eläinlääkärille saamaan kipulääkitys ja hoitoa. Jos tilanne on kovin paha, niin eiköhän eläinlääkäri ota asian puheeksi koiranomistajan kanssa.
Koiralle on vain tullut vanhuus. Aloittajan vääristyneessä ajatusmaailmassa koira pitäisi tappaa kun se ei ole enää yhtä ketterä liikkeissään kuin nuorena ja vaatii enämmän huolenpitoa. Aloittaja ei ole huolissaan koirasta vaan yrittää naamioida itsekeskeisyytensä siihen.
Järkyttävää, että jotkut rääkkäävät eläimiään tuolla tavalla, että lopetuspäätöstä vitkutellaan viikko/kuukausi tolkulla! Juu, on tosi rakkautta ja välittämistä! ITSEÄNNE te vaan surette, kun "MINÄ joudun luopumaan"!
Ihan aikuisten oikeesti, lopettaminen on se viimeinen palvelus ja se kuuluu lemmikin omistamiseen.
Paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle voisi vihjata, tosin naapuri saattaa tykätä kyttyrää.