Lue keskustelun säännöt.
Erityiskohtelua ja tuijotusta
25.08.2020 |
Aina näin käy kun olen kylässä isovanhemmilla. Toinen yrittää tehdä tikusta asiaa väen vängällä vaikka ei huvittaisi keskustella yhtään.
Mummoni kohtelee mua kuin erityislasta ja erityistoimenpiteet heillä minun kyläillessä. Jos en jaksa keskustella jonninjoutavasta majavan pesästä joka tulee telkasta, niin on ihan pakko tuijottaa. Näen kyllä sivusilmällä sen tuijotuksen kun esim pelaan kännykällä.
Onneks on pitkät hiukset niin pääsee vähän piiloon. Eikä nämä kyläilyt ole jokapäiväisiä mulla hajoaisi pää.
Kommentit (41)
Isovanhemmat elävät eri maailmassa ja ajattelevat eri tavoin kuin sinä. Olet lapsenlapsi, heidän silmissään pieni. On myös niin että voi toivoa unelma perheenjäseniä mutta todellisuudessa he ovat sellaisia kuin ovat ja se täytyy vain kestää. Pidä etäisyyttä jos voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Hyvä saada keskustelu aikaan kun ei omat aivoni saa tätä kuviota täysin ratkaistua. Jos vielä tulee jotain millä voisin muuttaa tilanteen "voitoksi" niin vinkkejä otetaan vastaan. Koska meidän on pakko käydä kylässä olis suotavaa tulla toimeen edes se puoltoista tuntia kerta viikkoon. - AP
Voit avata suusi ja sanoa, että tiedät missä vessa on ja osaat ottaa itse ruokaa, koska kohtaat samat haasteet koulussa ja kotona joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Hyvä saada keskustelu aikaan kun ei omat aivoni saa tätä kuviota täysin ratkaistua. Jos vielä tulee jotain millä voisin muuttaa tilanteen "voitoksi" niin vinkkejä otetaan vastaan. Koska meidän on pakko käydä kylässä olis suotavaa tulla toimeen edes se puoltoista tuntia kerta viikkoon. - AP
Et ole vieläkään kertonut ikääsi. Se on epäilyttävää.
Arvaa monestiko oon sanonu että osaan toimia ihan itse. Tulee pikkutyttömäinen olo ku pitää jankuttaa MINÄ ITTE MINÄ ITTE!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tää vaa osoittaa sen etteivät he halua edes mitään vieraita varsinkaan mua
Kylässä tai muuten ihmisiä tavatessa on epäkohteliasta tuijottaa puhelinta ja murista. Siksi vaikutat erityislapselta. Avaa itse keskustelu heidän kanssaan ja puhu jostain sellaisesta mikä sinua kiinnostaa, jos et jaksa aina keskustella heidän keksimistään aiheista.
Isovanhemmat eivät tajua välttämättä aluksi mitään jos vaikka selität heille kännykkäpelistä tai harrastuksistasi, mutta koeta ymmärtää että he ovat eläneet erilaisen nuoruuden. Koeta miettiä miten selittäisit jollekin sellaiselle, joka ei ole koskaan kokenut niitä asioita kuin sinä. Voit myös kysellä heidän nuoruudestaan ja voitte ihmetellä ja vertailla, minkälaista on ollut.
Tätä on sosiaalisuus, jota kannattaa harjoitella jotta pärjää elämässä. Olen itse introvertti enkä jaksaisi keskustella epäkiinnostavista asioista enkä tavata ihmisiä useasti, mutta olen opetellut sen verran kiinnostumaan, että en vaikuta aivan törpöltä joka paikassa. Joskus ihmisistä keskustellessa voi löytyä uusia puolia kun opettelee keksimään kysymyksiä joilla näitä saa irti, ja sitten on itsellekin kiinnostavampaa jutella ja kaikille jää hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa olla sosiaalinen kun mua ei hyväksytä mihkään porukkaan ja ei ole kavereita. Tämän siitä saa kun suljetaan yhteisön ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut moneen x etten tarvitse yhtään mitään erityiskohtelua vaan normaalin ihmisen kohtelua. Mulle sellasta ei suoda koska en ole normaali heidän mielestään.
No onhan sinulla joku diagnoosi aivan selvästi. Tai jos ei vielä ole, niin jossain vaiheessa tulee. Ei normaali ihminen käyttäydy noin. Et näytä omaavan minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Luvassa todella "kiva" elämä. Onnea vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut moneen x etten tarvitse yhtään mitään erityiskohtelua vaan normaalin ihmisen kohtelua. Mulle sellasta ei suoda koska en ole normaali heidän mielestään.
No onhan sinulla joku diagnoosi aivan selvästi. Tai jos ei vielä ole, niin jossain vaiheessa tulee. Ei normaali ihminen käyttäydy noin. Et näytä omaavan minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Luvassa todella "kiva" elämä. Onnea vaan.
Ohiksena vain kommentoin, niin eihän tuo nyt mitään diagnoosia tarkoita, että nuori avautuu arkensa asioista. Eikös se ole ihan normaalia, että ihan kaikkien kanssa välttämättä kaikki ei mene putkeen ja vaikka tulisikin toimeen, niin joskus voi olla stressaavia tilanteita? Eikös kaikilla ihmisillä ole kuitenkin sellaista vai eikö ihminen saisi stressata mistään? Aiheeton normaalin elämän ylidiagnosointikin on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Kylässä tai muuten ihmisiä tavatessa on epäkohteliasta tuijottaa puhelinta ja murista. Siksi vaikutat erityislapselta. Avaa itse keskustelu heidän kanssaan ja puhu jostain sellaisesta mikä sinua kiinnostaa, jos et jaksa aina keskustella heidän keksimistään aiheista.
Isovanhemmat eivät tajua välttämättä aluksi mitään jos vaikka selität heille kännykkäpelistä tai harrastuksistasi, mutta koeta ymmärtää että he ovat eläneet erilaisen nuoruuden. Koeta miettiä miten selittäisit jollekin sellaiselle, joka ei ole koskaan kokenut niitä asioita kuin sinä. Voit myös kysellä heidän nuoruudestaan ja voitte ihmetellä ja vertailla, minkälaista on ollut.
Tätä on sosiaalisuus, jota kannattaa harjoitella jotta pärjää elämässä. Olen itse introvertti enkä jaksaisi keskustella epäkiinnostavista asioista enkä tavata ihmisiä useasti, mutta olen opetellut sen verran kiinnostumaan, että en vaikuta aivan törpöltä joka paikassa. Joskus ihmisistä keskustellessa voi löytyä uusia puolia kun opettelee keksimään kysymyksiä joilla näitä saa irti, ja sitten on itsellekin kiinnostavampaa jutella ja kaikille jää hyvä mieli.
Tuo tosin kuulostaa aivan normaalilta teinin elämältä ja sukupolvien yhteentörmäykseltä. Teineillä on oikeus vähän jurottaa ja ujostella, kun siis se kuuluu melkeinpä siihen ikäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla sosiaalinen kun mua ei hyväksytä mihkään porukkaan ja ei ole kavereita. Tämän siitä saa kun suljetaan yhteisön ulkopuolelle.
Sukulaisten ja perheen kesken olisi helppoa harjoitella, jotta pärjäät sitten kun se aikuisen ihmisen elämä pitäisi vähitellen aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaako isovanhemmat varmasti vieraita joka viikko vai tuleeko aloite/käsitys heidän lapseltaan? Teini-ikäinen (ja minusta kuka vain tarpeeksi vanha, koska kyllä niitä raijataan) voisi kyllä jäädä kotiinkin, kun ei selvästi kiinnosta olla paikalla. Eikö vanhemmat anna? Aika väkinäistä lienee keskustelu ykeensäkin, kaikkien vuosien jälkeenkin, joten ehkä siitä voisi tehdä oikeat johtopäätökset. Käydäänkö kylässä vain, koska ei haluta loukata / ettei sukulaiset ihmettele? Ei koske välttis teitä.
Vanhuksetkin saattavat olla ujoja ja vierastaa, mutta rooli on vedettävä taas kerran läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ja joo sormitemppuja tehdään ja hauskuutetaan. Haukkumalla ulkomaalaisia ihme nimillä. En viitsi edes kirjottaa niitä tähän kun se, on todella loukkaavaa. Sitten mun pitäis nauraa semmoselle. Mikä mussa saa ihmiset käyttäytymään noin en oikeasti jaksa enää.
Ajatteletko että tässä kaikessa on kysymys vain sinusta? Ehkä vika on siinä.
Ne pitää sua täysin vammaisena käytöksen perusteella.
Vanhuuden höppänöitä tai sitten eivät ole kiinnostuneita tapaamaan ketään.
Olet heidän lapsenlapsensa ja kovin rakas. He haluaisivat mielellään viettää aikaa kanssasi, mutta eivät oikein tiedä mitä tehdä ja mitä sanoa, kun vastaukseksi tulee vain murinaa pitkän tukan takaa. Siispä he yrittävät tehdä tikusta asiaa ihan samoin, kuin ihmiset yleensäkin kiusallisissa sosiaalisissa tilanteissa yrittävät. Aikuiset ylipäätänsä ja vanhukset aivan erityisesti ovat varsin kaukana nuorten maailmasta, he eivät oikein hahmota, millaisista asioista olet nykyään kiinnostunut ellet sitä heille kerro. Vasta ihan äsken kanssasi oli helppo olla, luettiin ja leikittiin. Nyt vain murinaa, erityislapsen käytökseltähän tuo vaikuttaa. Siis laita puhelin pois kun ollaan kylässä, osallistu keskusteluun, vastaa kun kysytään. Kuten ihmiset tapaavat tehdä. Tsemppiä! Se kaikki helpottaa kun aikuistut.