Epäsopivin tilanne, jossa olet revennyt nauramaan?

Kaverin häissä. Hänen isomummo halusi kirkossa laulaa hääparile. Viesi oli pitkä ja pateettinen, vanha ääni raakkuva. Voi hyvä tavaton että häpesin itseäni. Vain tyrskähdys, en tokikaan revennyt mihinkään hillittömään räkätykseen kuitenkaan. Mutta silti. Minä joka oon töissä ikääntyneiden parissa ja ihan varmasti arvostan ja kunnioitan vanhoja ihmisiä. Purin huultani ja katsoin kirkonpenkkiä. Mutta sitten erehdyin katsomaan vieressä istuvaa ja näin hänellä samoja ongelmia. Silloin pääsi tyrskähdys karkaamaan.

Mummo oli kaikessa herttaisuudessaan oikeasti kuin joku sketsihahmo. Väristen, raakkuen, tunteella vedetty 10 säkeistön virsi/hengellinen laulu. Jonka teemana oli lähinnä joku kurja mato matkamies maan (ei ollut se virsi mutta).. Ehkä se oli siitä osioits tussssska, ahdissstuss, avioliitto. (Kummeli Virsikirjan lisälehdillä :D ). Kyllä, oli varmaan dementikko kyseessä. Siitä minä tiedän paljon ja osaan kohdata kyllä muistisairauden. Eikä sillä, kyllä me töissä yhdessä nauretaankin asiakkaiden kanssa koomisille jutuille joita se aiheuttaa. Mutta nyt en ollut töissä. Olin kaverini häissä vapaa-ajalla.  

Ei nyt ehkä sitä mitä hait, mutta kun kuulin hyvän ystäväni kuolemasta. Luulin sen olevan vitsi, olihan hän edellisenä päivänä ollut elämänsä kunnossa, ja kun tajusin näin oikeasti käyneen jatkoin sellaista hysteeristä itkunsekaista naurua.

WTC-tornit oli romahtanut ja koulussa pidettiin hiljainen hetki. En vieläkään ymmärrä miksi nauroin.

Tuli mieleen tilanne riparikirkossa. Siellä alkoi kaverin kanssa naurattamaan jonkun papin puheen aikana. Aika hyvin saatiin pidettyä kikatus kurissa, mutta juuri kun koettiin että tilanne alkoi hellittää, kaveri oli yskäisemässä ja taas joku papin äännähdys alkoi meitä naurattaa yhtä aikaa, ja hänen yskäisynsä tuli ulos aivan jäätävänä rääkymisenä, kun nauruntyrskähdys tuli ulos yskän voimalla. Ei hemmetti luulin että kuolen nauruun ja kusen alleni siinä tilanteessa, kun vaan kuulin mielessäni sen äänen uudestaan ja uudestaan enkä voinut lopettaa. Hävetti.

Mun veljen vihkitilaisuudessa. Siellä oli vain muutama todistaja, minä yksi heistä, ja pitkän opiskelupäivän päälle olin kai yliväsynyt. En voinut pidätellä naurua, kun pappi alkoi puhua. En edes muista, mitä hän puhui, mutta mulla oli suuria vaikeuksia pitää pokerinaamaa ja olla tirskumatta. Hävettää vieläkin, vaikka tästä on aikaa yli 30 vuotta.

Perhevalmennuksessa vai milläs nimellä se ennen synnytystä tapahtuva neuvolan tarjoama valmennus nyt meneekään. Oli hammaslääkärin pitämä luento hammasterveyden ylläpitämisestä jne. ja hammaslääkärin puhetyyli oli jotenkin ihan äärimmäisen koominen. Puhui täysin asiaa naama täysin peruslukemilla, mutta joku puhetyylissä sai jokaisen pariskunnan pidättelemään naurua ja hytkymään tuoleissaan. Karsea tilanne, kun ei pitäisi nauraa, mutta naurattaa ja näet vastapäätä neuvotteluhuoneen pöydän takana istuvan naurua pidättelevän ihmisen. Jossain vaiheessa yksi toisensa jälkeen repesi nauramaan.

Up

Kun uusi työkaverini kertoi olevansa lesbo. Tuli niin puskista että vahingossa nauroin. Kyllä hävetti.