Lue keskustelun säännöt.
Minä uskon että masennuksen "päätepiste" on sama kuin eristyssellillä
24.08.2020 |
Jotkut vangit jotka ovat olleet pitkään eristyssellissä, yksinäisinä, pelossa, stressaantuneina, ahdistuneina, kuvailevat jälkeenpäin että he tunsivat kuinka elämä heidän sisällään hiipui kunnes he tunsivat kuinka he kuolivat sisältä. Tuon jälkeen ihmisen sisällä ei ole enää mitään positiivista inhimillistä syytä elää, ei minkäänlaista mielihyvää, onnea tms. On vain tyhjä kuori, biologiset perustarpeet, kuten ravinto sekä turvallisuus sekä lisääntyminen, eikä niilläkään enää kauheasti merkitystä ole.
Luulen että masennuksen päätepiste on sama. Siis jos masennus jatkuu riittävän pitkään riittävän kovana. Kun mieli kamppailee pitkään, kamppailee henkensä edestä, ja kun mieli lopulta häviää kamppailun. Tässä artikkelissa kuvaillaan kohtuullisen hyvin miltä tuntuu olla masentunut:
https://tekijalehti.fi/2019/10/17/alkaa-saatako-paatanne-vika-lienee-to…
Siinä joku masentunut pohtii: "Kuinka kauan vielä minussa on elossa se jokin, joka ei anna periksi? En tiedä vastausta ja se saa minut pelkäämään entistä enemmän"
Tuo jokin joka ei anna periksi. Mikälie se sitten onkin. Elämänhalu?
Kun elämänhalusi kuolee, niin se on siinä, elämäsi on ohi. Turha enää jatkaa, voit antaa periksi, voit kuolla.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin vähän googlailla tuota elämänhalua. Paljon sitä sanaa käytetään, mutta eipä sille näköjään minkäänlaista "virallista psykologista" määritelmää löydy, ei mitään luokittelua, ei mitään mainintaa että mistä se sellainen elämänhalu meidän aivoissamme oikein tulee, mihin se liittyy, mihin se perustuu. Ei tietenkään löydy, tyypillistä psykologista määrittelemätöntä tyhjänpäiväistä sanastoa.
Mutta löysin masennusjutun jossa sanotaan jotain outoa
https://www.kaleva.fi/kolme-masennuksen-kokenutta-naista-kertoo-kuinka-…
Siellä lukee "Elämässä on hetkiä, jolloin ilon kipinä on sammunut tai intohimo kaikkeen on kadonnut."
TÄH? Joillain ihmisillä on jokin "ilon kipinä" tai "intohimo"? Niin mikä? Kenellä muka?
Olen ollut eristyssellissä, eikä se ollut ollenkaan pahin kokemani kokemus. Siinä tulee sellainen taistelutahto koska olosuhde on niin tyly, siihen tottuu parin viikon jälkeen ja päivät lentävät telkkaria katsoessa.
Rankempaa on olla pää täysin rikki vapaana, kun ympärillä on vain menestyjiä. Se kontrasti on helvetillinen. Linnassa kaikki ovat vähän niin kuin "samassa veneessä".
Vierailija kirjoitti:
Eristyssellissä TV?
Kyllä, ja tunnin ulkoilu, lakisääteinen. Kanttiiniinkin pääsee.
Minä luulen että jos on jokin akuutti/hetkellinen järkytys tai kipu tms niin se voi vauhdilla sysätä ihmisen johonkin "väliaikaiseen poikkeustilaan" kuten vaikkapa psykoosiin tai hysteriaan. Siitä voi palautua terveeksi.
Mutta jos on krooninen/pitkäkestoinen väsyttävä ahdistus (tai ahdistava väsymys), niin se hitaasti johtaa elämänhalun kuolemaan. Siitä ei voi palautua terveeksi.
--
Varmaan tuollaiselle pitkäkestoiselle väsyttävälle ahdistukselle on useita eri nimityksiä. "Eristyssellitila", masennus, krooninen väsymysoireyhtymä, burnout,...
Mutta kenties ei ole mitään väliä mikä nimitys tuolle tilalle annetaan. Kuitenkin tuo tila aina johtuu siitä että olosuhteet ovat erittäin pitkään erittäin huonot. Olosuhteista merkittävin taitaa olla sosiaalinen ympäristö.
ap