Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toiset naiset (tyytyväiset)
10.09.2013 |
Mulla vuoden kestänyt suhde varattuun mieheen. Mies on mua reippaasti vanhempi. Tässä vuoden aikana olen kokenut tunteita laidasta laitaan. Olen yrittänyt jättää, tapaillut sinkkuja, käynyt treffeillä, käynyt psykologilla. Mutta mies on mulle todella rakas.
Me ollaan keksitty säännöt rakkaudelle. Tavataan usein (3-5 kertaa viikossa) ja tehdään paljon kaikenlaista mitä nyt parit muutenkin tekevät. Käydään ulkona, katellaan telkkua, tehdään ruokaa ym.
Tottakai tiedän syyn sille miksi mies ei eroa. Hän ei halua luopua kaikesta mitä hänellä on. Ei enää noin vanhana, ei kaikkien vuosien jälkeen. Hän myös uskoo, että jossain vaiheessa lähivuosina kuitenkin rupean kaipaamaan ikäistäni miesseuraa. Hänen on järkevämpää silloin asua oman ikäisensä naisen kanssa.
En tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa, en voi luvata mitään. Nyt tuntuisi, että rakastaisin häntä loppuun asti ehdoitta mutta kun järjellä miettii niin tämä on varmasti paras vaihtoehto. Mulla on aikaa kyllä sitoutua ja löytää sinkkumieskin, miksi olisi kiire?
Kommentit (7)
Ap vastailee
Ei ole yhtään noloa koska en mä ainakaan ole "salainen sivupano." Kyllä me tehdään paljon muutakin kun pannaan vaikka se paneminen on kyllä parasta mitä tähän astisessa elämässä on koskaan ollut.
5, kyllä mä hänet ottaisin "kokonaan itselleni" jos saisin mutta en kyllä silti saman katon alle. Mikään ei tapa parisuhdetta niin todennäköisesti kuin yhdessä asuminen. Päivän parin tauot näkemisessä pitävät suhteen kivasti tuoreena. Koska ei asuta yhdessä voi kumpikin tehdä muuten mitä haluaa. Mä saan sisustaa mun kotini oman mielen mukaan, ottaa lemmikiksi just mitä tahdon, kukaan ei märmätä mistään. Silti mun elämästä ei puutu hellyyttä eikä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa, paitsi että tässä on vierähtänyt jo viisi vuotta. Olen tullut niin mukavuudenhaluisekai, etten enää jaksa käydä missään treffeillä enkä ulkona. Mahdollisuudet vapaan kumppanin löytämiseen vähenevät koko ajan. Tätäkö tää nyt sitten on? Olen vähän pettynyt itseeni, olisi pitänyt lopettaa suhde aikaa sitten. Päivä päivältä se on vaikeampaa, nyt lähes mahdotonta.
Kannattaa miettiä tarkoin mihin ryhtyy.
Olet vähän surullinen tapaus. Sitten, kun vuosien kuluttua katsot taaksesi, mietit, miten olit niin sokea, ettet nähnyt, mistä siinä oli kyse... Mutta et usko sitä kenenkään muun sanomana, jonain päivänä vain tajuat sen sitten itse.
Niin, voi olla, että jonain päivänä mulle riittää ja saan tarpeekseni. Mutta ei vielä. Miksi se kakkosvastaajalle on mahdotonta?
Ap
Miten te ette halua miestä kokonaan, itsellenne? Minusta ei ikinä olisi elämään noin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole sairaan noloa olla jonkun salainen sivupano? Missä on itsekunnioituksenne?
Alue: Aihe vapaa
Ap vastailee
Ei ole yhtään noloa koska en mä ainakaan ole "salainen sivupano." Kyllä me tehdään paljon muutakin kun pannaan vaikka se paneminen on kyllä parasta mitä tähän astisessa elämässä on koskaan ollut.
5, kyllä mä hänet ottaisin "kokonaan itselleni" jos saisin mutta en kyllä silti saman katon alle. Mikään ei tapa parisuhdetta niin todennäköisesti kuin yhdessä asuminen. Päivän parin tauot näkemisessä pitävät suhteen kivasti tuoreena. Koska ei asuta yhdessä voi kumpikin tehdä muuten mitä haluaa. Mä saan sisustaa mun kotini oman mielen mukaan, ottaa lemmikiksi just mitä tahdon, kukaan ei märmätä mistään. Silti mun elämästä ei puutu hellyyttä eikä rakkautta.