En jaksa enää tätä paskaa..

Eli tilanne on se, olimme seurustelleet entisen mieheni kanssa 11 vuotta, meillä on kaksi lasta ja miehellä aikaisemmasta nuoruuden suhteesta yksi lapsi. Ostimme neljä vuotta sitten omakotitalon arvostetulta asuinalueelta ja kaiken piti olla hyvin, sittemmin tavoitin mieheni toisen naisen luota, naisen jonka kanssa epäilin jo aikaisemmin miehellä olevan jotain peliä. Tämän jälkeen mies päätti muuttaa tämän uuden naisen luokse ja jätti minut tylysti selittämättä yhtään mitään, aikaa tästä tulee kuluneeksi vuosi ja en edelleenkään kestä nähdä heitä yhdessä. Tämä nainen on miehen mukana joka paikassa ja he vaihtavat helliä katseita ja koskevat toisiaan jopa lasten harrastuksissa, kävelevät käsikädessä ja tiedän että mies on onnellinen, eivät kai he muuten naimisissa olisi. Vituttaa vaan niin paljon että en pystynyt itse huomaamaan tai paremminkin huomioimaan suhdettamme, jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän täysin miksi mies ei ollut onnellinen. Mutta miksi tämä tuntuu niin pahalle? edelleen.. Olin itse suhteessa erään miehen kanssa joka sittemmin loppu miehen päätöksestä, suhdetta kesti vajaan puolivuotta. Rakastan entistä miestäni edelleen ja toivon jatkuvasti että hän päätyy eroon uuden naisensa kanssa, vaikka se tuntuukin niin turhalle. Myöhemmin olen kuullut että miehellä oli suhde jo tähän naiseen silloin kun ostimme talon muttei hän silloin ollut valmis minua jättämään. Lasten kanssa mies on edelleen tekemisissä ja tapaa säännöllisesti eikä minulla ole sen suhteen mitään valittamista. Se tunne mikä tulee aina kun tiedän että hän tai hänen vaimonsa hakee lapset saa minut todella ahdistuneeksi ja oksettaa ajatus että uusi nainen rakastelee miehen kanssa niin kuin minun kanssani. Loppuuko tämä tunne koskaan?