Kaverin vauva on ruma

Niinhän se on, että oman vauvan näkee erilailla kuin muitten vauvat. Kaverisi luultavasti ajattelee ihan samanlailla kuin sinäkin.

:) mä en pitänyt esikoistani mitenkään söpönä vauvana, sillä oli tosi voimakkaat kasvonpiirteet vauvasta asti ja vielä nytkin sen kyllä tunnistaa omasta 8kk passikuvasta vaikka onkin jo kohta 10v. Siitä on tullut komea poika, sopusuhtaiset kasvonpiirteet eikä nenä ole enää niin hallitseva kuin vauvana.. Silti se on aina ollut mun oma rakas enkä mä sen ulkonäköä surkutellut ikinä :)

Toiset vauvat ovat kieltämättä erikoisen näköisiä mutta meidän tuttavapiirissä juuri nämä erikoisen näköiset vauvat ovat nyt todella kauniita nuoria naisia.

Eli ne vahvat piirteet jotka eivät oikein sopineet näille tyttövauvoille ovat nyt muuttuneet todelliseksi kauneudeksi.'

Ja söpöt vauvat ovat vieläkin söpöjä nuoria mutta enemmän taviksen näköisiä.

Niin no, onhan niitä eri näköisiä vauvoja, mutta onko sillä mitään merkitystä. Ei kai vauvoja tarvi kauniiksi kehua, minusta "rumakin" vauva voi olla suloinen.Mä olisin voinut vaikka sanoa että "oot sinä ihana mössykkä" tai jotain vastaavaa. Se oma vauva on aina niin rakas ja ihana, ei sillä ole merkitystä onko se yleisen mielipiteen mukaan kaunis vai ei.

Kaikki vauvat eivät ole söpöjä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi olisi myöhemminkin ruma. Kaikki eivät pidä omiakaan lapsiaan kovin herttaisina, eikä siinä välttämättä mitään pahaa ole, jos lapsiaan rakastaa. Jotkut aikuisena hyvännäköiset ihmiset ovat olleet vauvoina tai pikkulapsina melko rumia, ja joistain todella herttaisista lapsista on kasvanut mitäänsanomattomia aikuisia.

Minua taas pelottaa kun minulla on äärimmäisen söpöjä ja kaniita poikia talossa kolme. Heidän kauneuttaan ihastellaan joka paikassa (siis myös tuntemattomat kadulla) eli ei ole vain minun mielikuvituksen tuotosta. Mutta millaisia tulee söpöistä7kaniista pojista isona? Nämä pesevät tällä hetkellä kauneudessa suurimman osan tytöistäkin, mutta se ei varmaankaan ole vanhetessa mikään hyvä asia? 

ystäväni vauva oli (ja on edelleen, kaksivuotiaana) todella ruma. toisaalta tiedän, että hän on täysin äitinsä näköinen, hänestä tulee myöhemmin tyrmäävä kaunotar. äitinsä vauvakuvat ovat yhtä kauheita ja hän myöntää sen itsekin.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 11:23"]

Minua taas pelottaa kun minulla on äärimmäisen söpöjä ja kaniita poikia talossa kolme. Heidän kauneuttaan ihastellaan joka paikassa (siis myös tuntemattomat kadulla) eli ei ole vain minun mielikuvituksen tuotosta. Mutta millaisia tulee söpöistä7kaniista pojista isona? Nämä pesevät tällä hetkellä kauneudessa suurimman osan tytöistäkin, mutta se ei varmaankaan ole vanhetessa mikään hyvä asia? 

[/quote]

Ei ole koskaan ollut minulle hyötyä tai haittaa. En ole koskaan arvostanut itseäni ulkonäön perusteella enkä miehenä ole mitään sillä saavuttanut. Mutta aina kehuttiin lapsena, tuntui minusta lähinnä kiusalliselta. Omalla lapsella sama tilanne, vaikea siihen jotenkin suhtautua ja toivoisi ettei hänelle sitä toitotettaisi.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 11:06"]

Oma vauvamme oli suloinen jo ihan pienenä. Mutta kaikki vauvat ei todellakaan ole suloisia! Onko tosiaan niin, että oman vauvan näkee eri tavalla kuin muiden vauvat? Kaverin pieni vauva on ihan pelottavan ruma ja omituisen näköinen! Kun kävimme katsomassa sitä, en pystynyt sanomaan, että onpa suloinen. En sitten sanonut oikein mitään... Mitä siinä tilanteessa muuta voi tehdä?

[/quote]

On sieviä vauvoja ja rumia vauvoja, totta kai.

Rumien tapauksessa kannattaa kiinnittää huomio vaikka veikeisiin ilmeisiin tai osaamisen kehittymiseen.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 11:23"]

Minua taas pelottaa kun minulla on äärimmäisen söpöjä ja kaniita poikia talossa kolme. Heidän kauneuttaan ihastellaan joka paikassa (siis myös tuntemattomat kadulla) eli ei ole vain minun mielikuvituksen tuotosta. Mutta millaisia tulee söpöistä7kaniista pojista isona? Nämä pesevät tällä hetkellä kauneudessa suurimman osan tytöistäkin, mutta se ei varmaankaan ole vanhetessa mikään hyvä asia? 

[/quote]

Sitä, minkä näköisiksi lapset kasvavat, ei voi tietää etukäteen. Serkkupoikani oli aivan mielettömän kaunis lapsi, mutta aikuisena hän ei enää ole mitenkään erityisen näköinen, vaan sellainen keskiverto. Tuttavalla taas on kolme poikaa, jotka ovat olleet vauvasta lähtien poikkeuksellisen herttaisia tapauksia. Nyt vanhin on teini-iässä ja komistuu vain päivä päivältä, joten voi kuvitella, että näistä pojista tulee todella hyvännäköisiä.

Valtaosa vauvoista on sellaisia geneerisen rumia pullanaamoja :D Omaa silti aina kehutaan kauniiksi...vasta kasvonpiirteiden kehityttyä joskus vuoden, parin kuluttua voi nähdä, tuleeko siitä vauvasta minkään näköinen.

Tämä ystävän lapsi on vaan niin omituisen näköinen, että on jäänyt suorastaan kummittelemaan mieleen, puistattaa. Voi olla, että siitä tulee kaunis isona, mutta juuri nyt... huh. 

ap

anna lahjaksi kirja "ruma ankanpoikanen". Kaikki kaunottaret tuntuvat olleen pienenä rumia.

Mä en oikeen tiedä onko vauvat ylipäätään kovin suloisia.

Rumista vauvoista tulee huippukauniita tai komeita aikuisina. Näin se vaan on. Itse olen kauniin vauvan äiti, mut aika näyttää millaiset kasvot tulee..,

Minusta kaikki vauvat ovat melko rumia.

Mun kokeman perusteella voin sanoa, että vanhempien mielestä ihana pullero, pusuhuuli,  tuijottava nappisilmä menettää nopeasti vanhetessaan sen söpöytensä, ja noi piirteet eivät olekkaan enään aikuisena kauniita, vaan useinmiten niitä, ei haluttuja piirteitä. Ja se vauvaikä kun on hyvin lyhyt muuhun verrattuna, niin kumman sitä valitsisi...  Vastaavasti ne rujot liskon.näköiset ovat muuttuneet oikeiksi kaunokaisiksi ja komistuksiksi, koska eivät ole turboleukaisia taikinanaamoja.

Samaa mieltä vastaajien kanssa. Erään kaverin vauva on ruma. Kierosilmäinen, kalju, tuijottaa vaan yhteen kohtaan suu tiukkana viivana, ei ota kontaktia, ei naura jne. Oma vauva, pari kk vanhempi, sen sijaan tuntuu supersuloiselta ja aivan ihanalta, hällä on pitkät hiukset, ilmeikkäät silmät, ottaa hyvin kontaktia, on oma pieni persoonansa. Kaverin vauva vaan möllöttää yhdessä kohdassa ja haiseekin ihan paskalle. Ikää tällä kuitenkin jo 3kk.

Todennäköisesti kaverini ajattelee ihan päinvastoin, siis että hänen vauvansa on maailman suloisin, ja meidän vauva ruma ja omituinen :) Pääasiahan on, että vanhemmat itse pitävät vauvaansa maailman ihanimpana! Ei muulla ole väliä!

Mulal on kolme lasta, keskimmäinen oli vauvana todella ruma: possun naama ja pienet tihrusilmät.. nyt on tokaluokkalainen ja sisarussarjan parhaimman näköinen: oikeasti kuvauksellinen lapsi. Että niin se muuttuu:)

Ei ne missit ja misteritkään kaikki olleet vauvoina "söpöjä ja kauniita". Ulkonäkö muuttuu kasvaessa. Monesta kaunista lapsestakin sattaa aikuisena tulla melko ruma. Naiset sentään voivat kohentaa ulkonäköään meikkaamalla, miehillä on hankalampaa, sillä meikattu mieshän on pelle.