Lue keskustelun säännöt.
Erosta 7 vuotta ja edelleen ikävöin....Auttakaa !
09.09.2013 |
Erittäin rankasta avioerosta tosiaan aikaa 7 vuotta, monen ihanan yhteisen vuoden jälkeen mies vaan kyllästyi, löysi toisen ja lähti hänen matkaansa. (oli raskasta: molemmat lapset sairasti paljon ja olimme juuri ostaneet uuden omakotitalon josta oli PALJON lainaa)
Ensimmäiset pari vuotta meni täysin shokissa ja toipuessa. Sitten elämä hiljalleen palasi uomiinsa ja lääkityksen ja terapian ansiosta koin selviytyneeni.
Seurustelin jossain vaiheessa muutaman vuoden ajan ihanan miehen kanssa mutta hän oli minua aika paljon vanhempi eikä enää halunnut perhe-elämää joten päätin suhteen.
Olen harrastanut myös yhden illan suhteita muutaman, sen verran että olen pönkittänyt jollain tavalla omaa naiseuttani :) Niitäkään en enää halua.
Olen onnellinen lasten kanssa. Meillä arki sujuu hyvin, meillä on paljon ystäviä, me harrastamme, puuhailemme ja touhuamme. Minulla on hyvä työpaikka, ihana työkaverit. Kun lapset ovat isällään, käyn ystävien kanssa teatterissa, leffassa, joskus tanssimassa jne.
Kaikesta huolimatta meillä on exän kanssa ollut aina hyvät välit, lasten asiat olemme pystyneet aina hoitamaan asiallisesti ja pystymme juuri esim. lasten asioista keskustelemaan joskus pitkästikin, esim. puhelimessa.
Hänkin on tällä hetkellä yksin tai siis sinkku ja huomaan että yhä enemmän olemme tekemisissä: lähetämme viestejä ja sähköposteja (lähinnä lapsista mutta muustakin asiasta) ja huomaan että mitä enemmän olemme tekemisissä, sen enemmän kaipaan häntä.
Jossain määrin olen varmaan kaivannut koko ajan mutta nyt huomaan että tunteet nousee pintaan, tulee ikävä nimenomaan niitä hyviä asioita ja kauhukseni tajuan, että en varmaan edes pysty huolimaan enää koskaan ketään muuta :/
Roikunko tässä nyt sitten lopun ikääni? Miten aika on jotenkin kullannut kaikki ne hänen teot ja satuttamiset? Voiko tosiaan käydä niin että hän oli elämäni rakkaus, muuhun en edes pysty enää? Enkä ole varma siitäkään että haluaisinko hänet edes takaisin. Pystyisinkö koskaan ja epäilen ettei hän kuitenkaan halua minua enää.
Olen välillä niin ahdistunut kun tajuan roikkuvani 7 vuoden takaisissa tuntemuksissa ja ikävässä ja luopumisen tuskassa edelleen vaikka elämä muuten on vienyt eteenpäin ja olen hyvinkin onnellinen.
Loppuukohan tää koskaan? Kokemuksia?
Kommentit (3)
itse erosin 4 vuotta sitten ja ensin noita takaisin palaamisen tunteita oli enemmän miehellä...nyt mulla...exällä kyllä jo uusi. ei kannata haikailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä tiedän tapauksia, joissa eronnut pari on lopulta palannut yhteen ja hyvin on mennyt. Ap, ota selvää miehesi tunteista. Älä ainakaan tuhlaa elämääsi haikailuun, tee jotain asian eteen! Aatteles, mikä ois hirveempää kuin se, että sitten joskus ysikymppisinä yhdessä mietitte, että kumpikin olisi halunnut palata yhteen jo kymmeniä vuosia mutta ei koskaan kehdannut avata asiaa.
Minulla ei ole kokemusta, oman eroni jälkeen en ole kaivannut takaisin exän luo. Mutta nykyisen miesystäväni exä elää vielä kuvitelmassa, että mies menee takaisin hänen luokseen. Niin ei tule koskaan käymään. Tuossa on nyt sellainen vaara, että joudut käymään erosurun uudelleen läpi. Ehkä et vielä ollut päästänyt kuitenkaan irti kokonaan. Kukaan muu kuin exäsi ei voi tietää onko hänellä vielä tunteita sinua kohtaan, siksi jokainen tapaus on erilainen. Rakentavin keino olisi ehkä puhua asiasta suoraan hänen kanssaan, ennekuin sinuun sattuu enemmän.