Täytyy sanoa,että omituiset välit sukulaisilla jos eivät tiedä

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 16:39"]

eroamisia,häitä,lasten syntymiä jne.

[/quote]

Joo en todellakaan tiedä. Serkkuja varmaan 50, osa paaaaaljon vanhempia kuin minä ja omakin äiti kuollut niin ei mitään hajua missä suurin osa menee ja mitä elämällään tekee. En taida edes muistaa kaikkien nimiä.

Jaa, kuulostaa ihan meidän suvulta.

Suku on laaja mutta ketään ei kiinnosta olla toisensa kanssa tekemisissä.

En tiedä minäkään, suku ei merkkaa mitään, pelkät vanhemmat vaan.

Miten niin omituiset? Sopivan etäiseltä kuulostaa. En ole lainkaan kiinnostunut sukulaisteni elämästä eivätkä hekään toivottavasti minun.

Mua ei myöskään kiinnosta sukulaiseni, mitä kauempana pysyvät sen parempi. No, omia sisaruksiani nyt voin tavata kerran -  pari vuodessa. Sen sijaan ystävät ovat mulle tärkeitä ja rakkaita.

Meillä myös suuri suku, serkkuja kolmatta kymmentä, nuorimman ja vanhimman ikäero reippaasti yli 40 vuotta, itse olen nuorimpien joukossa. Toisella vanhemmalla niin iso ikäero sisaruksiinsa, ettei ole kaikkien kanssa edes koskaan elänyt saman katon alla, yksi vanhimmista muuttanut ulkomaille jo hänen syntymänsä aikoihin. Noihin aikoihin pelkkä soittaminen on ollut todella kallista (tosin ei tainnut olla edes puhelinlinjoja tuolloin koko kylällä, joten mitäpä se olisi auttanut) ja matkustaminen vielä kalliimpaa ja hitaampaa, joten kotopuolessa ei ollut mahdollisuus käydä edes joka vuosi. Jäivät siis vieraiksi toisilleen. Joten mistäpä me seuraavakaan sukupolvi oltaisiin kovin läheisiä välejä saatu?

Omien vanhempien kautta vielä jonkin verran tieto kulkee, mutta kun tämä ikäpolvi kuolee taitaa osa suvusta jäädä aika vieraaksi. Tosin onhan se aktiivisuudestakin kiinni: Meidän suvussa ei ole ollut erityisesti ollut tapana esim. harrastaa kirjeenvaihtoa, joten vaikka ei ole mitenkään huonot välit, ei vain ole ollut perinnettä, joka olisi pitänyt yllä yhteyksiä.

Miehen suvussa tällaista on harrastettu enemmän ja siellä on yhteyksiä paljon enemmän esim. pikkupikkuserkkuihin jopa puolella maailmaa, jotka ovat mm. harrastaneet kirjeenvaihtoa keskenään.

Meilläkin älyttömän laaja suku ja kaikkia serkkujani en ole edes ikinä nähnyt. Miksipä sitä siis edes kaikkien kuulumisia tietäisi.

Täytyy sanoa, että omituiset välit sukulaisilla jos väkisin kaivellaan toisten henkilökohtaiset asiat esiin jos eivät niistä itse halua kertoa.

Ihmisiä ja sukuja on erilaisia, meillä ap:n kaltaista omituista sakkia löytyy, mutta tiukan paikan tullen aina jeesataan, oli kyse mistä vaan. Veriside yhdistää meidän pientä sukua vaikka jokaisella on oma elämänsä, jonka suurin osa meistä haluaa viettää ja jakaa valitsemiensa ihmisten kanssa, ei niiden joiden pariin vauvana on sattunut syntymään. Jokainen tekee omilla asioillaan mitä haluaa, kertoo niistä kenelle haluaa ja tätä kunnioitetaan. Toisten asioista ei juoruilla.

Silti jokainen meistä tietää, että apua ja juttuseuraa löytyy jos niitä tarvitsee tai haluaa.

Olisi hienoa, jos olisi vain muutama serkku, joiden kanssa voisi olla läheinen ja pitää yhteyttä. Mutta kun serkkuja on molempien vanhempien puolelta reippaasti, niin ei jaksa. Tiedän suunnilleen kuinka monta serkkua on, melkein kaikkien nimet ja suunnilleen montako lasta kenelläkin on, kuka on naimisissa, missä kaupungissa asuu... Mutta kun ei ole pidetty paljoa yheyttä, niin ei olla. Musta se on ihan normaali suomalainen tapa, jota ulkomaalaiset ystävät ihmettelee.

Olin kerran kahvilla kenialaisen ystäväni kanssa ja kerroin että paikan ravintolapäällikkö on serkkuni, mutta odotas, mikäs sen nimi olikaan... Ystäväni oli melko järkyttynyt kun en heti ollut varma serkkuni nimestä.