Lue keskustelun säännöt.
Ero
23.08.2020 |
Hei!
Lähdin etsimään kokemusta muilta naisilta ja miksi ei miehiltäkin, että onko mitään järkeä pitää toivon kipinää yllä vai yrittää vaan jatkaa eteenpäin.
Mieheni päätti 3v kestäneen suhteen aikalailla yllättäen. Syynä hänen kertomansa mukaan ” Haluan elää villinä ja vapaana” vaikka omien sanojensa mukaan ei näe ketään muuta kumppaninaan kuin minut. Seksuaalinen vietti noussut suureksi. Hänellä oli puolen vuoden aikana monta naista ( flirtti tasolla ), mutta muuta ei sitten. On ollut kuulemma ihastunut milloin kehenkin.
Muutin hetki sitten pois yhteisestä kodistamme.
Onko minulla mitään toivoa, että kun aikaa kuluu niin mies minut haluaisikin takaisin? Ns kun on kokeillut tuolla elää sitä villiä ja vapaata nuoruutta? Onko kenellekkään tapahtunut tällaista ja jos on niin kauan siihen meni?
Tiedän hyvin, että tämä on ehkä turhaa toiveajattelua mutta kuitenkin. Minulla tunteet edelleen samana pysyneet ja työstän myös itseäni tänä aikana.
Toivon asiallisia vastauksia.
Kommentit (12)
Järkyttävää että edes mietit odottavasi kun miehes huitelee menemään. Nainen! Ryhdistäydy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turhaa, olet jäänyt jumiin elämään ja odottamaan mielikuvitusmiestä. Ei se susta piittaa, miksi sellaista toivot takaisin?
Elä omaa elämää ja etsi uusi mies. Olet hukannut jo vuosia.
Haluatko oikeasti miehen, joka on valmis pettämään sua mennen tullen? Ei se halua sua ja se on liiton loppu.
Älä odota häntä. Ei tuossa ole rakkautta enää jäljellä.
Millon se mies lähti? Itsekin erosin 5kk sitten tuommosesta "taivaan rannan maalarista, lapsimiehestä" ja vieläkin on typerää toiveajattelua, ihan kuin se jotenkin muuttuisi. Eli ymmärrän sinua. En kuitenkaan mitenkään odottele elelen nyt yksin ja toivon itsetuntoni paranevan. Toivon ja odotan myös, että joku päivä löytäisin itselleni paremman ja sopivamman mjehen. Tiedän kyllä, että sellaisia on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei lähde parisuhteesta ellei ole uusi nainen katsottuna. Unohda tuo mies.
Terv. Kokenut täti.
Oivoi. Eli näitä näköjään mahtuu tähän maailmaan. Kiitos vastauksesta!
Miten olet pärjännyt, mikä auttaa mikä ei?
Itsetunto itsellänikin täysin romuna, enkä juurikaan saa päiviini mitään sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oivoi. Eli näitä näköjään mahtuu tähän maailmaan. Kiitos vastauksesta!
Miten olet pärjännyt, mikä auttaa mikä ei?
Itsetunto itsellänikin täysin romuna, enkä juurikaan saa päiviini mitään sisältöä.
Päivissä on ja ei ole sisältöä. Normaalisti aikani vie työ ja ruuan laitto, olen myös aina ollut kova liikkumaan. Jos et ole, niin pakota itsesi vaikka ulos kävelemään, mieluiten metsään. Katso värejä ja haista tuoksuja! Koeta edes hetkiä keskittyä mitä aistien kautta tulee. Itsekin yritän näin tehdä, vaikka paljon lenkeilläkin pyörittelen kaikennäköisiä fantasioita 😳
Sitten välillä tuhlaan aikaani ihan turhaan, esim palstailuun, mutta tiedäpä sitä jos edes jotakin voisin vähän auttaa.
Onko lapsia? Keskity myös niihin!
No hei nainen nyt joku roti. Renttu ei ole kiinnostunut sinusta. Nuole haavat ja siirry eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vastaava case. Mies oli ensimmäinen poikaystäväni ja avopuolisoni ja oltiin yhdessä 8 vuotta. En millään pystynyt päästämään irti ja joustin ja odotin jne, kun hän silti osasi antaa jotain "toivoa". Eli hukkasin vaan aikaa ja hän oli ihan super itsekäs ja antoi juuri nuo samat selitykset. Tuli vielä 2 vuoden jälkeenkin takaisin ja antoi "kaverina" mulle jotain ihme syöttiä. Silloin tajusin vasta kunnolla, että ei välitä minusta enää yhtään. Ero otti koville, jouduin psykologille itkemään ja en päässyt vuoteen sängystä oikein kunnolla ylös. Nyt 2 vuotta myöhemmin olen ihan hyvässä kunnossa mielenterveyden puolesta, mutta luottamus miehiin koki äärettömän kovan kolauksen, minultakin vedettiin matto jalkojen alta. Tätä ei ole helppo kuulla, mutta: LÄHDE ja vihellä peli poikki ja etsi uusi mies jota kiinnostaa olla parisuhteessa juuri sinun kanssasi, sen jälkeen kun olet saanut kasattua itsesi. Tuota sekoilua sietämällä vaan rikot itsesi ja pilaat oman elämäsi. Kokemusta tästä valitettavasti on, ikinä en enää samaa virhettä toista.
Voimia<3
Älä jää jumiin yhteen ihmiseen. Raaka totuus on, että palauttaan hän lähtisi taas jossain vaiheessa uudelleen. Minun teoriani on, että kaikille on olemassa kymmeniä tai satoja loppuelämän kumppaneita. Pitää vaan löytää sopiva, jonka kanssa asiat sujuu ja haluaa olla. Ei se ole niinkuin elokuvissa, että maailmassa olisi vain ja ainoastaan yksi henkilö, joka olisi ns. "tarkoitettu" sinulle. Nyt kun asutte jo erillään, niin alku on jo hyvä. Siitä vaan jatkat omaa elämääsi ja alat tutustumaan uusiin ihmisiin. Kannattaa ystävystyä myös samaa sukupuolta oleviin uusiin tuttavuuksiin, koska heillä saattaa olla veli, työkaveri tms. johon voit tutustua heidän kauttaan. Sitäpaitsi ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ei muuta kuin pää pystyyn ja nokka kohti uusia seikkailuja.
t-mies
ps. muista hymy ;)
Unohda