Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pääsen eroon vauvakuumeesta/kolmannen lapsen kaipuusta?
08.09.2013 |
Meillä on jo kaksi lasta, tyttö ja poika, ikää meillä molemmilla 38v.
Järkisyitä miksi kolmas lapsi olisi huono idea on rutkasti (jaksaminen, rahatilanne, terveys jne.), mutta mikään ei saa tätä vauvakuumetta aisoihin, sitä pientä ääntä sisälläni joka sanoo että yksi vauva lisää olisi ihana ja että perheestämme puuttuu joku.
Neuvoja puolin ja toisin?
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:47"]
Mitä mieltä mies on?
[/quote]
Mies tavallaan haluaa, tavallaan ei. Kolmas oli alkuperäisissä suunnitelmissa mutta meillä ei ollut siinä vaiheessa mitään käsitystä miten rankkaa elämä kahden pienen, vilkkaan, huonounisen ja temperamenttisen lapsen kanssa voi olla. :D
Uskon kuitenkin että jos minä päättäisin 100% että haluan kolmannen hän suostuisi.
[/quote]
Jaa mitä? Mutta eihän sitä voi noin tehdä. Jos mies kokee arjen raskaaksi niin silloin hänen toiveitaan pitää kuulla ettei hommata sitä kolmatta.
Ihan jo se että kuvitelma siitä että miten ihanaa olisi saada kolmas kyllä repii teidän arjen rikki jos mies ei jaksa tätä teidän nykyistäkään tilannetta.
Kyllä puntarissa pitää painaa enempi se nykyinen jaksaminen ja tajuta miten elämä kuormittuu lisää uudesta tulokkaasta kuin paistatella niissä pilvilinnoissa uudesta lapsesta.
Ja miehen kanssa voi asiasta puhua järkisyin: teette listan ongelmista. Ja sitten mietitte miten ne ratkaistaan. Näin ongelmat myönnetään ja huomaatte paljonko niitä on ja sitten hyökkäätte ongelmien ratkaisuun. Jos vaikka raha on ongelma niin miten saatte perheelle rahaa? Miettikää luovasti millaisia ratkaisuja voi vaikkapa kasvavat nuoret tuoda. Lapsi ei synny 10 kk aikaisemmin, voisiko elämää koittaa ajatella eteenpäin että millaista teidän elämä on vuoden, kahden päästä ja mitä se on kun pienin on taapero?
Jos mahdollista niin voiko ajatella vauvan syntyvän vaikka 3 vuoden päähän? Eli miettisitte tulevaisuutta niin että antaisitte lapsen tulla vaikka reilun vuoden kuluttua. Millainen teillä olisi silloin kotona tilanne? Ehkä sekin on plussaa että olisit silloin kotona?
Asioilla on puolensa.
[/quote]
Järkevä vastaus, kiitos. Olen juuri tästä syystä ajatellut että ehkä voisi vielä hetken odottaa, ehkä pari vuotta, ja sitten katsoa onko meillä eri tilanne. Ja varmasti on eri tilanne, ainakin jaksamisen kannalta, elämä pienten kanssa helpottuu vuosi vuodelta ja silloin nykyinen kuopuskin on jo 4v. Sitten jää nähtäväksi saammeko sen lapsen vai ei. Aloitettiin vähän turhan myöhään tämä lastenteko, mutta kun ei tavattu edes toisiamme kun vasta 32v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei siitä pääsekään eroon. Kolmannen lapsen kaipuusta. Mutta kun mies päätti, että sitä ei tule, niin eihän sitä silloin tule. Elämäni suurin kaipuun aihe. Olen jo 43v, joten sitä kolmatta en tule enää saamaan. Kaipaan vain. Enää ei niiin usein vihlaise, kun kuulen uusista raskauksista ja tulevista vauvoista ystävilläni. Siihen siis tottuu ja aika tekee tehtävänsä.
Sama tilanne kuin ap:llä mutta ei terveysongelmia. Kylläkin vähän rahamietintää pätkätyötilanteen vuoksi. Me on väännetty kolmosesta vuosikausia mutta kun mies ei halua, niin enhän voi tahallaan raskaaksi hankkiutua. Nyt olen alkanut ajatella että jospa tää on tarkotettu näin. Kaikkea ei saa.... Vaikka "kaikki muut" sen kolmosen on tuttavapiirissä saaneetkin... Pitää nyt etsiä hyvät puolet tästä tilanteesta, vaikkapa sen, että matkustelu on antoisampaa tällä kokoonpanolla isohkojen lasten kanssa (kun vaan olis sitä rahaa jolla matkustella). Myönnän kyllä että olen tuntenut jopa katkeruutta miestäni kohtaan tämän asian vuoksi,
Jaksaisitko myös erityislasta? Sellaista, joka ei koskaan pysty täysin itsenäistymään, vaan olisi aina enemmän tai vähemmän muiden tuen ja avun varassa. Jaksaisiko mies, erityisesti kun hän ei ole mitenkään innostunut kolmannesta lapseesta ylipäätään? Muista sen vauvakuumeen keskellä, että sekin on mahdollista.
Et käsittääkseni tässä ketjussa avaa tarkemmin tilannettanne mutta mielestäni jaksaminen, terveys ja taloudellinen tilanne ovat isoja ja tärkeitä asioita ottaa huomioon lapsia hankittaessa ja niiden tulisi olla jollain tavalla kunnossa (toki asioita ei voi ennustaa koskaan mutta jos jo lähtökohtaisesti tuntuu, että loppuvat tai menevät kriittiselle rajalle niin siitä on haittaa kaikille perheen jäsenille, myös sille ihanalle uudelle vauvelille).
Teette itse ratkaisun ja olen aika kyynikko kun en kertakaikkiaan ymmärrä miksi ihmiset haluavat lapsia yli oman jaksamisensa ja huolehtimiskykynsä. Mulle kaksi on hyvä määrä. Vauva ovat kyllä ihania mutta jotenkin monesti tuntuu, että ihmiset voisivat tarkemmin pohtia miksi itse asiassa haluavat aina uuden vauvan jopa silloin kun edellinen lapsikin vielä on melkein vauva tai taas (esim. murrosikä, paukkuja kannattaa joka tapauksessa säästää tähänkin vaiheeseen, vaikkei toki voi ennustaa tätäkään) tarvitsisi tosi paljon vanhempiaan.
En oikeasti tiedä teidän tilannetta ja sitä, että oletko esim. ihan turhaan huolissasi terveydestä, taloudesta ja jaksamisesta.
Tekisit kummin vain toivottavasti se on sinulle ja koko perheelle hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:39"]
No, ei siitä pääsekään eroon. Kolmannen lapsen kaipuusta. Mutta kun mies päätti, että sitä ei tule, niin eihän sitä silloin tule. Elämäni suurin kaipuun aihe. Olen jo 43v, joten sitä kolmatta en tule enää saamaan. Kaipaan vain. Enää ei niiin usein vihlaise, kun kuulen uusista raskauksista ja tulevista vauvoista ystävilläni. Siihen siis tottuu ja aika tekee tehtävänsä.
[/quote]
Tämä on juuri se juttu. Jos ei saa, jatkuuko se kaipuu ikuisesti jossain muodossa? Toisaalta jos se lapsi tulisi vaihtuisiko kaipuu joksikin muuksi negatiiviseksi tunteeksi tai tilanteeksi, esim. uupumukseksi, joko oman tai miehen kohdalta? Sekään ei ole hyvä tilanne kenellekään ja koko perheen hyvinvointi pitää ottaa huomioon.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:39"]
No, ei siitä pääsekään eroon. Kolmannen lapsen kaipuusta. Mutta kun mies päätti, että sitä ei tule, niin eihän sitä silloin tule. Elämäni suurin kaipuun aihe. Olen jo 43v, joten sitä kolmatta en tule enää saamaan. Kaipaan vain. Enää ei niiin usein vihlaise, kun kuulen uusista raskauksista ja tulevista vauvoista ystävilläni. Siihen siis tottuu ja aika tekee tehtävänsä.
[/quote]
Tämä on juuri se juttu. Jos ei saa, jatkuuko se kaipuu ikuisesti jossain muodossa? Toisaalta jos se lapsi tulisi vaihtuisiko kaipuu joksikin muuksi negatiiviseksi tunteeksi tai tilanteeksi, esim. uupumukseksi, joko oman tai miehen kohdalta? Sekään ei ole hyvä tilanne kenellekään ja koko perheen hyvinvointi pitää ottaa huomioon.
[/quote]
Uskon, että tämä tästä laimenee, vihlaisut vähenevät. Eihän sitä muutenkaan aina saa kaikkea mitä haluaa. Eikä muutkaan saa. On otettava elämä vastaan sellaisena kuin se nyt tarjoutuu :) En minä aio elämääni tälle kaipuulle uhrata. Enkä enää kysele, hankittaisiinko kolmas. Olen jo niin "vanha". Uskon, että elämä tuo jotain muuta tilalle. Ja on jo tavallaan tuonutkin. Olen löytänyt oman paikkani ja päässyt mukavaan harrastusporukkaan sisälle. Lapset ovat jo niin isoja, että pärjäävät keskenäänkin valoisaan aikaan. Jos tähän tulisi uusi tulokas, niin sittenhän kierros alkaisi alusta. En minä sitä pahakseni panisi, mutta pärjään näinkin. Tämä ei ole elämäni kynnyskysymys.
t. se 43-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mies ei suostu edes toista hankkimaan...
Se on pelkkä tunne. Et sinä puolisoasikaan oikeasti tapa, vaikka kuinka hänelle suuttuisit. Ihmisellä on kyky nähdä, mikä hänelle on parasta ja toimia sen mukaisesti. Tunteiden mukaan ei ole mikään pakko toimia, vaikka ne olisivat vahvojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:29"]
Tehtyjä lapsia ei kadu ikinä, mutta tekemätttömiä kyllä.
[/quote]
Onpa typerästi sanottu. Todellakin tehtyjä lapsia kadutaan tässä maailmassa.
Ap, miten asia ratkesi/ ratkaisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika auttoi mulla. Mies ei halunnut kolmatta, joten eipä siinä mitään voinut.
Luulen että monilla naisilla tulee tämä vauvakuume kun huomaavat että biologinen kello tikittää ja alkaa olla viimeiset vuodet hankkia se 'vielä yksi'. Kyllä minullakin aikanaan oli tämä tunne mutten antanut sille valtaa ja ajan kanssa se katosi ja tunsin etten ollut jäänyt mistään paitsi, ne kaksi lasta jotka minulla jo olivat riittivät ihan mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että monilla naisilla tulee tämä vauvakuume kun huomaavat että biologinen kello tikittää ja alkaa olla viimeiset vuodet hankkia se 'vielä yksi'. Kyllä minullakin aikanaan oli tämä tunne mutten antanut sille valtaa ja ajan kanssa se katosi ja tunsin etten ollut jäänyt mistään paitsi, ne kaksi lasta jotka minulla jo olivat riittivät ihan mainiosti.
Mitä tarkoittaa tämä riittivät?
Toinen heistä muuttaa ulkomaille, ja vietät vanhuutesi yksin.
Itse toivon yhtä poikaa ja kahta tytärtä 🥰🤍🥰 Toivon isoa perhettä. Meillä nyt kaksi, 1 ja 3-vuotiaat ja 3. yritys alkamassa
Sen takia on kiva että on kolme, että heillä on seuraa ja tukea toisistaan aikuisena
Vierailija kirjoitti:
Olit muistaakseni 38v. Mieti tulevaisuutta eteenpäin: lapsi alulle ja syntyy, olet 40-42v. Siitä lasket eteenpäin 18v. Olet 60v.! Melkein eläkeikäinen. Ymmärrätkö?
Ei raskaus sentään 4 vuotta kestä!
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vaan. Kolmen kanssa pärjää kyllä. Tehtyjä lapsia ei kadu ikinä, mutta tekemätttömiä kyllä.
t. neljän äiti
Tehtyjä lapsia ei ehkä vanhemmat kykene katumaan, mutta voi ne lapset siitä kärsiä silti, että vanhemmat hankki lapsia enemmän kuin itse jaksoivat huolehtia.
vanhan tiedon levittäjä kirjoitti:
Mapallolla on liikaa lappsia, muista se! teillä on jo 2, älkä nyt herranjestas ennempää tehkö!
Maapallolla syntyy nykyään liian vähän lapsia
Tietosi on vanhaa 1970-luvun pelkoja!
Lasten puutos tulee olemaan 2000-luvulla ilmastonmuutosta suurempi ongelma maailman laajuisesti
Kolme oli jo. Neljännestä tuli armoton kuume 39-vuotiaana. Mies toppuutteli. Lopulta tajusi kuumeen vahvuuden. Olin jo 40,5. Aloin odottaa heti ja sain neljännen. Sen jälkeen ei ole mitään kuumetta ollut ha perheestä tuli sopivan kokoinen. Eli vauva on mikä auttoi.
Alue: Aihe vapaa
38v nyt, lähempänä 40v. kun vauva syntyy jos nyt ei tärppääkkään enää niin nopsaa kun pari vuotta sitten. Itse jätin lapset tuossa iässä kahteen, en halunnut riskeerata mitään enää noin vanhana vaikka olen terve ja normaalipainoinen, olenhan myös jo vastuussa olemassa olevalle perheelleeni. Jos olisit nuorempi niin mikä ettei kolmas. Tyytyväinen olen, nyt 40v., lapset 6 ja 3, mitään ei tunnu puuttuvan vaikka pari vuotta sitten kolmas kävi ajatuksissa.