Onko teille ihastuksen tai treffeillepyytäjän eriävä musiikkimaku ollut
ehdoton ei. Itselläni on se ehdoton ei. Teinikumppani ei tykännyt samanlaisesta musiikista, ja en saanut kuunnella sitä kotona enkä autossa. Kun pääsin hänestä eroon olen hylännyt kaikki tango/iskelmä/rap/disko ja muut no no kuuntelijat heti kättelyssä.
Kommentit (5)
No itse olen ajatellut, että mulla on yhteistä sellaisen miehen kanssa joka ylipäätään on musadiggari, genrellä ei niin väliä. Vähemmän yhteistä on sellaisen kanssa, joka ei kauheesti kuuntele musaa.
Ei mulle tuolla ole olllut suurta merkitystä, mutta olen kyllä aina päätynyt yhteen aikalailla itseni kaltaisten kanssa tällä saralla. Muutama hevidiggari on ollut, mutta pidän genrestä vaikken raskasta heviä itse kuuntelekaan. Mutta ehkä jos paljastuisi, että mies kuuntelee esim. iskelmää niin olisi se aikamoinen turn-off... melkeinpä kaikki muu menisi vielä.
Minulla ja miehelläni on täysin vastakkainen musiikkimaku. Minä tykkään vanhemmista iskelmistä, niissä on kauniita melodiakulkuja ja sanoituksia ja oikeita soittimia. Mieheni taas tykkää modernista konemusiikista. Se ei ole meidän välejämme pilannut, me vain emme kuuntele yhdessä musiikkia tai käy yhteisissä konserteissa. Eihän kaikki tykkää samoista ruokalajeistakaan.
Ei ole varaa olla niin kranttu. Ikävä kyllä. Toisaalta, enpä ole koskaan tavannut henkilöä, joka tykkäisi samasta musiikista kuin minä ja joka olisi ollut muuten kiinnostava, joten, ei olisi kannattanut rajoittaa sitä siihen.
mulle musiikkimaku on kynnyskysymys.