Yläkoulun opettajat! Miten selviätte hankalien oppilaiden kanssa?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 22:47"]

Uutena opena joutuu kovemmalle, kun on keski-ikäinen, kaikille tuttu ope, jonka linja tunnetaan, ei sitä tarvitse oppilaille paljoa todistella. Säälittää meilläkin yksi sijainen, jonka oppilaat pistävät paljon kovemmalle kuin minut, vain, koska hän on uusi ja tuntematon. Kun on tuntenut oppilaat seiskoista asti, jolloin he ottavat opet yleensä aika avoimin mielin vastaan, selvitään niistä murkkuiän kiemuroistakin paremmin.

[/quote]

Ihan lohduttavaa kuulla, että joku kokenutkin on sitä mieltä, että me sijaiset joudutaan koville. Ei toki aina, mutta niitäkin tapauksia on, jotka selvästi koettelevat vain sijaista / uutta opea eivätkä ollenkaan samalla tavalla vanhoja tuttuja opettajia. Ihanaa, ettei kaikki ajattele, että vika on vain opettajassa.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 22:47"]

Uutena opena joutuu kovemmalle, kun on keski-ikäinen, kaikille tuttu ope, jonka linja tunnetaan, ei sitä tarvitse oppilaille paljoa todistella. Säälittää meilläkin yksi sijainen, jonka oppilaat pistävät paljon kovemmalle kuin minut, vain, koska hän on uusi ja tuntematon. Kun on tuntenut oppilaat seiskoista asti, jolloin he ottavat opet yleensä aika avoimin mielin vastaan, selvitään niistä murkkuiän kiemuroistakin paremmin.

[/quote]

Ihan lohduttavaa kuulla, että joku kokenutkin on sitä mieltä, että me sijaiset joudutaan koville. Ei toki aina, mutta niitäkin tapauksia on, jotka selvästi koettelevat vain sijaista / uutta opea eivätkä ollenkaan samalla tavalla vanhoja tuttuja opettajia. Ihanaa, ettei kaikki ajattele, että vika on vain opettajassa.

[/quote]

Sijaisen ja vakkariopen työt ovat ihan eri työ. Opettajan homma ei ole esittävän taiteilijan työtä, jossa yleisö on aina uusi ja se pitää hurmata kertaheitolla ja lopussa tulee aplodit tai buuaukset. Opettajan työ on pitkän linjan toimintaa. Kun opettaja tuntee oppilaansa, tulee vuorovaikutuksesta ihan erilaista. Opettaja on muutakin kuin oman aineensa opettaja. Hän on turvallinen aikunen oppilaiden elämässä. Luottamus ansaitaan pitkän ajan kuluessa myös luokkahuoneen ulkopuolella. On aivan selvää, että lyhytaikainen sijainen kohtaa aivan erilaiset oppilaat kuin vakituinen opettaja.

Itse olen vaihdellut kouluja ja koulumuotoja useaan kertaan ja välillä ponnahtanut jonnekin kesken lukuvuoden. Tällöin kestää ansaita oppilaiden luottamus. Joidenkin luottamusta ei tule saamaan ikinä, koska ovat esim. kiintyneet entiseen opettajaansa ja asenne uutta kohtaan on negatiivinen (esim. surua tutun open lähdöstä) eikä muutu pitkänkään ajan kuluessa.

Vuosien varrella huomaa, että samat jekut toistuvat uudestaan ja uudestaan. Niihin oppii suhtautumaan huumorilla eikä ota henkilökohtaisesti. Yleensä oppilaat projisoivat omia pelkojaan ja epävarmuuttaan huonolla käytöksellä. Opettajan pitää nähdä käytöksen taakse ja ymmärtää mitä kaikkea siellä takana piilee. Oppitunnilla ei ole kyse opettajasta ja tämän pärjäämisetä, vaan oppilaista. Se kannattaa aina muistaa, kun oma opettajan ego saa kolauksen. Jokainen opettaja ja oppilas on oma ainutlaatuinen persoonansa ja kaikkia tarvitaan.

Ihan suoraan sanottuna: annan räplätä kännykäänsä. Ei ole minun lapseni, jonka tulevaisuus on vaakalaudalla. Jos on niin tyhmä, ettei ymmärrä koulun sääntöjä tai vanhemmat ovat niin avuttomia, etteivät saa lapselleen päähän taottua, että kännykkää ei käytetä tunneilla, niin se on voivoi. Opetan mieluummin niitä, joista ihan oikeasti on johonkin.

Huumorilla ja nokkeluudella pärjään samoin kuin sillä, että näytän oppilaille, että aidosti välitän heistä ja kunnioitan heitä. Yleensä 2 kk menee uuden luokan kanssa ennen kuin kaikki tottelee, mut sit ne syökin mun kädestä.

Jos joku ei tee tehtäviään kehoitusten jälkeen, se on hänen oma menetyksensä enkä puutu asiaan, jos hän ei häiritse muita. Kännykän käytön jatkuessa pyynnöistä huolimatta otan sen takavarikkoon, vaikka niin ei lain mukaan saakaan tehdä. Seiskojen kanssa tämä onnistuu n. puoli vuotta, jonka jälkeen ovat saaneet tietoonsa, että lain mukaan kännyä ei saa ottaa pois. Sen jälkeen onkin vähän ärsyttävää. Saatan laittaa merkinnän Wilmaan tai viestiä kotiin, jos jatkuva kännykän käyttö häiritsee oppilaan oppimista.

Karjuminen on oman kokemukseni mukaan varma tapa menettää auktoriteettinsa. Murkun kanssa muutenkin on huono idea ruveta ihan nokitusten. Murkulle pitää jättää kunniallinen pakotie niin, että myös opettajan aukrotiteetti säilyy. Turha alkaa vängätä jostain pikkuasiasta juupas eipäs -tyyliin, kun on isojakin asioita.

Mun mielestä yläkoulussa on rasittavaa se, että oppilailla on älypuhelimet koulussa ja tunnilla mukana. Auttaisi tosi paljon, jos ne jätettäisiin kotiin tai tunnin ajaksi lokeroon.

Huh, olen luullut olevani ihan surkea kun välillä joudun antamaan periksi jossain turhassa asiassa (kuten lippis pois päästä) ja jatkamaan vaan opetusta. Onneksi se on näköjään ihan yleistä. Itse olen ajatellut niin, että ykköstavoite on kuitenkin saada ne lapsoset oppimaan jotain, ja sitä ei palvele se, että opettaja jää koko tunniksi vääntämään jonkun yhden kanssa lippiksen pitämisesti. Olen myös pyrkinyt siihen, että annan hyvää palautetta aina kun siihen on aihetta ja tilaisuuden tullen juttelen mukavia ja näytän, etten ole ihan läpimätä tyyppi vaikka välillä joudunkin olemaan vähän ikävä. Olen myös samaa mieltä siitä, että huutamalla ei pääse mihinkään ellei sitä osaa todella vakuuttavasti. Muuten saattaa vain itsensä naurunalaiseksi menettämällä malttinsa. 

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 16:45"]

Ihan kiva muuten, mutta 

a) osassa kouluista ei saa laittaa lasta käytävälle

b) osa lapsista ei seuraa kamojaan tai nostaa hirveän äläkän, jos hänen kamoihinsa koskee

c) osalla lapsista vanhemmat tulee juristin kanssa kouluun teit mitä ikinä

d) kaikki ei tule kouluun ollenkaan vaan vievät asiat suoraan käräjille

[/quote]

Oppilaan saa laittaa käytävälle, jos valvoo häntä samalla. Siis oppilas istuu oven ulkopuolella niin, että opettaja näkee hänet. Yksikään oppilas ei ole vielä jättänyt seuraamatta reppuaan. Siellä ovat lompakko, karkkipussi ja tupakat. Jos oppilas yrittää nostaa äläkän, hän havaitsee pian, että minusta lähtee vielä enemmän ääntä ja jaksan huutaa pidempään. Kuinka monen teinin olette muuten nähneet jäävän vanhempiensa silmien eteen huutamaan sen sijaan, että olisi painunut ovia paiskoen huoneeseensa? Eivät ne jaksa opettajan huutoa sen kummemmin kuunnella.

Koulussamme pidetään tiukasti kiinni säännöistä ja rehtori turvaa opettajien selustan. Jos huoltajat soittavat rehtorille valittaakseen siitä, että kultamussu on pistetty pihalle, rehtori siinä vaiheessa tietää jo asianhaarat. Usein myös samojen oppilaiden nimet tulevat esiin yhä uudelleen ja uudelleen eri yhteyksissä. Käräjille ei tarvitse mennä, jos kerran lasta ei ole heitetty ulos luokasta vaan on jäänyt kokonaan kotiin. Koulutoimi tietysti lähettää huoltajille pitkittyneissä tapauksissa virallisen kehotuksen käyttää lasta koulussa, jos huoltajat eivät pidä huolta siitä, että lapsi tulee kouluun ja opiskelee parhaalla mahdollisella tavalla, kuten laki vaatii. Sosiaalitätikin saattaa tulla kotiin juttusille, jos oppilas laitetaan useita kertoja pois koulutunnilta häiriökäyttäytymisen takia.

Minun ei ole tarvinnut kuin kahden oppilaan kohdalla toistaa ulosheittäminen. Tavallisesti yhdeltä luokalta riittää yhden oppilaan heittäminen pihalle yhden kerran. Sen jälkeen oppilaat ymmärtävät, että kun minä pyydän käyttäytymään sääntöjen mukaan, odotan niin tapahtuvan. Useimmiten ulosheitto tapahtuu seiskan syksyllä. Kun tästä kynnyksestä on päästy yli, loppu kolme vuotta sujuu mallikkaasti.

Minä en pidä ajatuksesta, että kiukustuminen olisi väärin ja että opettajan pitäisi sietää kaiken tyynesti ja tunteita näyttämättä. Minusta tällainen tapa luo juuri ongelman. Syntyy myytti aikuisesta, joka ei näytä tunteitaan ja joka kestää mitä vaan. Jo pienen lapsen on hyvä nähdä, miten hänen tekonsa satuttavat, kiukuttavat jne. Isommalle se on mielestäni jopa tarpeellista. Aikuisen on kyettävä näyttämään, missä on raja ja mitä voi tehdä ja mitä ei. Se kiukustuminen ei vie auktoriteettia mutta se hymistely ja kaiken hyväksyminen vie.

Itse olen yläkoulun erityisopettaja eikä mulla ole vielä tullut tilannetta vastaan, etteikö oppilas olisi lopulta tehnyt niin kuin minä sanon. Toki uusien oppilaiden kanssa väännetään usein alussa, mutta kyllä sen auktoriteetin sitten vaan saa lopulta ja sit onkin ihan leppoisaa :) Nyt pidempään samassa koulussa olleena on jo helpompaa, kun on "asemansa" ansainnut ja sana on kiirinyt... ei tarvitse enää ihan joka oppilaan kanssa vääntää. Tykkään työstäni ja oppilaista. Olen tarvittaessa tiukka, mutta osaan myös antaa vapauksia ja olla rento, mikäli hommat sujuu. Oppilaat huomaa tän tosi nopsaan.

Oikeasti on aika harvinaista, että oppilas ihan kunnolla päin naamaa ryttyilee, ainakin meillä. Pientä napinaa on, mutta kun oppilaat huomaavat, että ope pitää linjansa, ne lippikset lähtevät kyllä kertasanomisella, ja se kynä tulee käteen. Tosi harvinaista on, että joku oikeasti jättää tekemättä hommat, ja jos laiskuutta näyttää olevan, voi sanoa, että luokasta saa lähteä vasta, kun muistiinpanot on tehty tai tehtävät on vihkossa. Normaali oppilas tekee kyllä.

Sitten jos jollakulla on vähän isompia ongelmia, eikä näitä oikeasti ole usein, ei luokkatilanne ole oikea paikka yhteenotolle, sitten voi vaikka välitunnilla opon kanssa jutella oppilaan kanssa. Tai rehtorin kanssa.

Uutena opena joutuu kovemmalle, kun on keski-ikäinen, kaikille tuttu ope, jonka linja tunnetaan, ei sitä tarvitse oppilaille paljoa todistella. Säälittää meilläkin yksi sijainen, jonka oppilaat pistävät paljon kovemmalle kuin minut, vain, koska hän on uusi ja tuntematon. Kun on tuntenut oppilaat seiskoista asti, jolloin he ottavat opet yleensä aika avoimin mielin vastaan, selvitään niistä murkkuiän kiemuroistakin paremmin.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 20:45"]

Huumorilla ja nokkeluudella pärjään samoin kuin sillä, että näytän oppilaille, että aidosti välitän heistä ja kunnioitan heitä. Yleensä 2 kk menee uuden luokan kanssa ennen kuin kaikki tottelee, mut sit ne syökin mun kädestä.

[/quote]

Allekirjoitan tän täydellisesti ! Vaikka olen vain koulunkäyntiavustaja ja vanhimpiakin oppilaita vain 6-7vuotta vanhempi, niin vaikeimmatkin oppilaat olen saanut "kuriin" tällä tekniikalla. Ja he käytävillä jopa kyselevät,että tulenko heidän tunnilleen:-)

Lyön karttakepillä sormille.

Puhumalla... käskemällä pontevasti. Kaikki ovat tähän asti totelleet. Joidenkin kanssa pitää puhua kauemmin ja äkäisemmin. (15 vuotta takana opettajana.)

Mulla alkoi nyt uusi luokka, olen luokanvalvoja ja vanhempainillassa kysyin onko jollain sitä vastasn että takavarikoin kännykän, lippiksen tai jonkun muun. Kukaan ei sanonut mitään ja olenkin niitä kiitettävästi tehnyt. Kännykän saa takaisin tunnin jälkeen, lippiksen ja muut vasta perjantaina. 2 puhelua on tullut vanhemmilta ja puheluiden jälkeen vanhemmat olivat samaa mieltä mun kanssa.

Me saatiin tälläinen sivari jeesaamaan ja sillehän mä nakitan nämä jos heitän jonkun jos. Huoneen ulkopuolella on pari tuolia ja siinä pitää istua hiljaa. Sivari kertoo miten meni ja jos oli ok joutuu oppilas kirjoittaa a 4 esseen aiheesta mitä ooetin, jos meni huonosti, saa kirjoittaa 2 x a4.

mä olen tosi tiukassa maineessa, edellinen porukka sanoi mua hitlerinsi, vaikka olen nainen.

Ihan ok, sillä luokkani saa myös hyviä numeroita. Annan myös huonosti käyttäytyville jälki-istuntoa, sivarit jeesaa näissäkin. Tosin mulla on aina niin paljon töitä rästissä, voin samalla tehdä muita töitä.

Aina laitan vanhemmille viestit takavarikoinneista, luokasta poistamisesta ja siellä käyttäytymisestä sekä jälki-istunnoista.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 16:36"]

Heitän oppilaan ulos. Jos ei tuntityöskentely kiinnosta, ei tarvitse minun luokassani istua. Käytännössä tämä hoituu niin, että heitän oppilaan repun käytävälle, kyllä se lapsukainen kamojansa seuraa. Sitä ennen olen tietysti sanonut kerran kauniisti, että laitapas se kännykkä pois. Toisen kerran karjaisen sen verran kiukkuisesti, että siitä viimeistään ne ääliömmätkin uskovat, ja jos eivät, löytävät itsensä oven ulkopuolelta. Yläasteikäinen on jo oletettavasti sen verran fiksu, että kun hänelle lukuvuoden alussa kerrotaan koulun säännöt ja sanotaan, että kännykkää tai muuta vastaavaa laitetta ei pidetä ääni päällä ja esillä oppitunnin aikana, siitä ei tarvitse toiste sanoa. Minä olen sen verran kiukkuinen ämmä, että minun huutoani ei ole vielä yksikään oppilas kovin kauan jaksanut kuunnella vaan on tehnyt, kuten olen käskenyt. Käytösongelmia ei sen takia kovin paljon ole minun opettamillani luokilla, kun oppilaat tietävät jo etukäteen, että minä en hymistele vaan karjun, jos ei kaunis sana kuulu. Nähtävästi nykyvanhemmat eivät juurikaan vaadi lapsiltansa mitään, kun täytyy tulla yläkouluun asti, ennen kuin mukula ymmärtää, että joku aikuinen vaatii jotain ja pysyy sanassaan.

[/quote]

Toivottavasti muistat myös sen, että niitä kilttejä tyttöjä se karjumisesi voi ahdistaa. Oma lapseni on kertonut ahdistuneensa opettajan huutamisesta. Niillä kilteillä oppilaillahan ei ole mitään osaa eikä arpaa huutamiseesi.

Tutkimus: Huutaminen vahingoittaa lastasi lyömisen tavoin.

http://m.iltalehti.fi/perhe/2013090717459085_pr.shtml

Oma lapseni ei muuten laita sinulle hanttiin, sen tiedän. Olen hänet kasvattanut, mutta en pidä siitä, että hänen aikanaan huudetaan. Itsekään en koskaan huuda.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 21:25"]

Mun mielestä yläkoulussa on rasittavaa se, että oppilailla on älypuhelimet koulussa ja tunnilla mukana. Auttaisi tosi paljon, jos ne jätettäisiin kotiin tai tunnin ajaksi lokeroon.

[/quote]

Ideasi ei ole tätä päivää, kun koko ajan ollaan siirtymässä siihen, että älylaitteita ja tietsikoita käytetään opetuksessa ja opiskelussa. Känny on lisäksi liian arvokas peli laitettavaksi lokeroon. Sitäpaitsi känny luokassa luo turvallisuutta.

up

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 16:36"]

Heitän oppilaan ulos. Jos ei tuntityöskentely kiinnosta, ei tarvitse minun luokassani istua. Käytännössä tämä hoituu niin, että heitän oppilaan repun käytävälle, kyllä se lapsukainen kamojansa seuraa. Sitä ennen olen tietysti sanonut kerran kauniisti, että laitapas se kännykkä pois. Toisen kerran karjaisen sen verran kiukkuisesti, että siitä viimeistään ne ääliömmätkin uskovat, ja jos eivät, löytävät itsensä oven ulkopuolelta. Yläasteikäinen on jo oletettavasti sen verran fiksu, että kun hänelle lukuvuoden alussa kerrotaan koulun säännöt ja sanotaan, että kännykkää tai muuta vastaavaa laitetta ei pidetä ääni päällä ja esillä oppitunnin aikana, siitä ei tarvitse toiste sanoa. Minä olen sen verran kiukkuinen ämmä, että minun huutoani ei ole vielä yksikään oppilas kovin kauan jaksanut kuunnella vaan on tehnyt, kuten olen käskenyt. Käytösongelmia ei sen takia kovin paljon ole minun opettamillani luokilla, kun oppilaat tietävät jo etukäteen, että minä en hymistele vaan karjun, jos ei kaunis sana kuulu. Nähtävästi nykyvanhemmat eivät juurikaan vaadi lapsiltansa mitään, kun täytyy tulla yläkouluun asti, ennen kuin mukula ymmärtää, että joku aikuinen vaatii jotain ja pysyy sanassaan.

[/quote]

Toivottavasti muistat myös sen, että niitä kilttejä tyttöjä se karjumisesi voi ahdistaa. Oma lapseni on kertonut ahdistuneensa opettajan huutamisesta. Niillä kilteillä oppilaillahan ei ole mitään osaa eikä arpaa huutamiseesi.

Tutkimus: Huutaminen vahingoittaa lastasi lyömisen tavoin.

http://m.iltalehti.fi/perhe/2013090717459085_pr.shtml

Oma lapseni ei muuten laita sinulle hanttiin, sen tiedän. Olen hänet kasvattanut, mutta en pidä siitä, että hänen aikanaan huudetaan. Itsekään en koskaan huuda.

[/quote]

Totta. Olen koulunkäyntiavustaja, ja jopa aikuisena ahdistaa mennä sellaisten opettajien tunnille, jotka huutavat. Vaikka tiedänkin, etteivät he huuda minulle. 

Pahinta on sellaiset opet, joiden opetus on todella tylsää, eivätkä oppilaat pääse tekemään mitään itse, vaan kuuntelevat koko tunnin open selitystä. Sitten yhtäkkiä ope kilahtaa, kun huomaa että joku katsoi kännykkäänsä. Sen jälkeen oppilaat kyllä alistuvat ja ovat seuraavinaan, mutta voit uskoa että ne vihaavat oppiainettasi. Suosittelisin mieluummin panostamaan tunnin kiinnostavuuteen.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 00:14"]

Mulla alkoi nyt uusi luokka, olen luokanvalvoja ja vanhempainillassa kysyin onko jollain sitä vastasn että takavarikoin kännykän, lippiksen tai jonkun muun. Kukaan ei sanonut mitään ja olenkin niitä kiitettävästi tehnyt. Kännykän saa takaisin tunnin jälkeen, lippiksen ja muut vasta perjantaina. 2 puhelua on tullut vanhemmilta ja puheluiden jälkeen vanhemmat olivat samaa mieltä mun kanssa.

Me saatiin tälläinen sivari jeesaamaan ja sillehän mä nakitan nämä jos heitän jonkun jos. Huoneen ulkopuolella on pari tuolia ja siinä pitää istua hiljaa. Sivari kertoo miten meni ja jos oli ok joutuu oppilas kirjoittaa a 4 esseen aiheesta mitä ooetin, jos meni huonosti, saa kirjoittaa 2 x a4.

mä olen tosi tiukassa maineessa, edellinen porukka sanoi mua hitlerinsi, vaikka olen nainen.

Ihan ok, sillä luokkani saa myös hyviä numeroita. Annan myös huonosti käyttäytyville jälki-istuntoa, sivarit jeesaa näissäkin. Tosin mulla on aina niin paljon töitä rästissä, voin samalla tehdä muita töitä.

Aina laitan vanhemmille viestit takavarikoinneista, luokasta poistamisesta ja siellä käyttäytymisestä sekä jälki-istunnoista.

[/quote]

Opetat valvontaluokallesi vain omaa oppiainettasi. Entä ne muut luokat, joita opetat ja joiden huoltajien kanssa et ole tehnyt sopimusta?

Sivari ei voi olla valvontavastuussa oppilaista (luokasta poistamiset ja jälki-istunnot).

Kouluissa on varmasti eri tyyli. Omassani tulkitaan lain kirjainta pilkulleen rehtorin toimesta, joten en voisi toimia niinkuin sinä.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 22:00"]

Minä en pidä ajatuksesta, että kiukustuminen olisi väärin ja että opettajan pitäisi sietää kaiken tyynesti ja tunteita näyttämättä. Minusta tällainen tapa luo juuri ongelman. Syntyy myytti aikuisesta, joka ei näytä tunteitaan ja joka kestää mitä vaan. Jo pienen lapsen on hyvä nähdä, miten hänen tekonsa satuttavat, kiukuttavat jne. Isommalle se on mielestäni jopa tarpeellista. Aikuisen on kyettävä näyttämään, missä on raja ja mitä voi tehdä ja mitä ei. Se kiukustuminen ei vie auktoriteettia mutta se hymistely ja kaiken hyväksyminen vie.

[/quote]

Kiukustuminen ei ole väärin, mutta karjuminen ei ole ainut tapa ilmaista sitä. Jos alan karjua, se tarkoittaa kohdallani totaalista malttini menetystä. Olen todennut sekä omien että vieraiden kohdalla parhaaksi sen, että ei menetä malttiaan ja ala karjua. Se vie auktoriteetin. Tunteiden näyttäminen on sitten eri asia. Karjua ei mielestäni saa kenellekään: aikuiselle eikä lapselle. Toki kotioloissa välillä pinna pettää, mutta se on sitten eri asia.