Lue keskustelun säännöt.
Järjetön itseinho, mikä auttaa?
07.09.2013 |
En usko itseeni tippaakaan, en pidä itsestäni, en rakasta itseäni ja olen yksinäinen. En edes nauti ulkona tai ihmisten seurassa olemisesta enää. En jaksa panostaa mihinkään ja teen pakolliset asiat konemaisesti ja kaiken liikenevän vapaa-ajan istun kotona. En innostu mistään enää, vaikka miten yritän. En enää edes jaksa hakea mitään lääkitystä/terapiaa, koska ne eivät vie niitä perimmäisiä itseinhoni syitä. (=oman ulkonäkön inhoaminen, näin yhtenä esimerkkinä. Auttaako tähän enää mikään? Ilman rakkaita ihmisiä olisin jo lähtenyt aikoja sitten.
Kommentit (3)
Katsele vanhoja lapsuudenkuviasi. Etsi ne jostakin. Katsele sitä pientä ja vähän suurempaa ihmistä hellästi. Se olet sinä itse. Etsi hänestä kauneutta. Löydät varmasti. Se on sinussa vieläkin.
Mistä sait iloa? Mikä tuotti surua? Mistä se pieni ja vähän suurempikin ihminen haaveili? Mitä toivoisit sille ihmiselle, jota katsot lapsuuden- ja nuoruudenkuvissa? Lähde kulkemaan sen toiveen suuntaan, askel kerrallaan.
Muistele ihmistä, joka oli sinulle hyvä, joka iloitsi sinusta, joka halusi seuraasi. Ota häneen yhteyttä, jos hän on elossa. Ei sen kummempaa, käy kylässä tai kutsu luoksesi.
Tee netissä masennustesti. Löydät kyllä. Hae lääkitystä. Jos et jaksa mennä lääkäriin, osta luont.tuotekaupasta mäkikuismavalmistetta. Se toimii. (Jos käytät jotain hormonilääkitystä, silloin se ei sovi sinulle)
Oikeastaan haluaisin sanoa vielä, että kerää voimasi ja etsiydy terapiaan ja sano ykkösaiheeksi tuo itseinho-asia. Sen kanssa on vaikea elää loppuelämää. Uskon, että pääset siitä eroon, kun tietoisesti työskentelet asiassa ammatti-ihmisen kanssa. Sitten on kevyempi elää, kun arvostat terveellä tavalla itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle. Itseinhoon ei kannata jäädä. Terapia ei ole turha. Kun tiedät, mikä sinua vaivaa, hoida se pois.