Olisin halunnut hienon, pitkän ja yhteneväisen työuran
Samalta akateemiselta asiantuntija-alalta, alalle hakeuduttu jo nuorena että esim. myöhemmin elämässä 50-vuotiaana minuun oltaisiin viitattu alan(jopa huippu)asiantuntijana, väikkäri tehty ja pitkä työkokemus jostain yhdestä tai muutamasta erittäin vakuuttavasta, tunnetusta ja arvostetusta organisaatiosta. Minulla olisi myös omat nettisivut ja toimisin vaikka kouluttajana. Ai että.
Mutta sitten tapahtui elämä: väärät alavalinnat, huonot parisuhteet ja sairastumiset yms. Nykyään kun olen kuitenkin taas vastoin odotuksia kunnossa, CV on täynnä pelkkää epämääräistä silppua. Kyllähän tällä jotain töitä voi saada tai aina voi jälleen uudelleenkouluttautua (mutta valmistuessa viiden vuoden yliopistokoulutuksesta olisin jo noin 38) mutta se siitä pitkästä ja yhtenäisestä työurasta.
En tiedä miksi suren näin typerää asiaa.
Kommentit (5)
Samaa tässä itsekin naureskelen. Järjetöntä resurssien tuhlausta, mutta ei voi mitään. Eniten ärsyttää miten joku puolta tyhmempi poika pääsi heti suhteilla ja munalla päälliköksi ja on uraputkessa. Tein sitten sen valinnan että teen jotain pientä elääkseni ja maksimoin vapaa-aikani. Ei puhettakaan että lähden minnekään ilmaisharjoitteluihin ym. Pitäkää tunkkinne, loitte laiskimuksen.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain osa ensimmäistä ikäluokkaa joka kokee tämän. Tämä on nyt todellisuus, töitä ei riitä kaikille. Ajattele että olet edelläkävijä. Kouluttaudu silti uudelleen, on hyvä olla joku energian keskittymä.
Raivostuttavaa kyllä, tuskin ap on edelläkävijä vaan väliinputoaja.
Jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa todetaan, että nyt riittää resurssien tärvääminen ahneuden ja itsekeskeisyyden alttarille, niitä kun tarvitaan kipeämmin muualla. Äkkiä keksitään, että hei ne älylliset resurssit on oikeasti saatava käyttöön, ja päätetään taata siedettävät olot nuorille toivoille, jotta he saavat kehittää itseään rauhassa. Tarjotaan terapiaa herkästi ja valmentajat, jotka ohjaavat ulos pahimmista karikoista ja neuvovat eteenpäin, ja erilaisia turvasatamia tilanteisiin, joissa niitä tarvitaan.
Samaa aitoa hoivaa voitaisiin sitten tästä oppien järjestää muillekin. Esimerkiksi positiivinen, täysin vapaaehtoinen työnvälitys, jossa ihmistä ei millään muotoa rankaista, mutta haetaan hänelle mahdollisuuksia leventää leipää ja etsiä omaa väyläänsä, ja näihin valmentajanhommiin voitaisiin palkata juurikin esimerkiksi meitä akateemisia dropoutteja, jotka tietävät mistä puhuvat.
Mutta kun ei. Minusta ei tullut laiskuria, mutta kärttyinen tuli. Ehkäpä nyt viisikymppisenä lakkaan lopultakin piilottelemasta ja saan elämäni sen verran järjestykseen, että lähden julkisuuteen. Käytettäköön nyt lopultakin hyväksi mitä on tullut opittua. Suren kyllä vieläkin sitä menetettyä uraa, mutta ei tarvitse enää pukeutua säkkiin ja tuhkaan suruaan osoittaakseen. Nyt siitä voidaan alkaa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain osa ensimmäistä ikäluokkaa joka kokee tämän. Tämä on nyt todellisuus, töitä ei riitä kaikille. Ajattele että olet edelläkävijä. Kouluttaudu silti uudelleen, on hyvä olla joku energian keskittymä.
Mitä ensimmäistä? Noinhan se on mennyt jo kauan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain osa ensimmäistä ikäluokkaa joka kokee tämän. Tämä on nyt todellisuus, töitä ei riitä kaikille. Ajattele että olet edelläkävijä. Kouluttaudu silti uudelleen, on hyvä olla joku energian keskittymä.
Mitä ensimmäistä? Noinhan se on mennyt jo kauan.
Se mitä tapahtui ap:lle on enemmän sääntö kuin poikkeus y- ja z-sukupolvelle, mutta ap:n edustamalle z-sukupolvelle se on poikkeus. Sille sukupolvelle ja suurille ikäluokille oli enemmän töitä tarjolla kuin sopivia työnhakijoita on olemassa. Nyt monia töitä on automatisoitu ja tekoäly tulee korvaamaan useimpien akateemisten junior-tasoiset työt, joten sen kuuluisan työkokemuksen hankkiminen omalta alalta käy vain yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Tinder ym. on tehnyt parisuhdehauista helppoa ja koen y-sukupolvelaisena todella vaikeaksi löytää vastakkaista sukupuolta, ihmistä, joka on halukas sitoutumaan loppuelämän samaan ihmiseen.
Olet vain osa ensimmäistä ikäluokkaa joka kokee tämän. Tämä on nyt todellisuus, töitä ei riitä kaikille. Ajattele että olet edelläkävijä. Kouluttaudu silti uudelleen, on hyvä olla joku energian keskittymä.