Mikä asia on jäänyt vaivaamaan mieltäsi vuosiksi?
Ala-asteella eräs luokkakaverini kertoi, kuinka he toisen sisaruksen kanssa olivat pistelleet nuppineulalla heidän perheen vauvaa aukileeseen.
Juttu tuli vuosien jälkeen taas mieleen tuosta "kuhmu aukileessä"-aloituksesta.
Mun tekee niin pahaa ajatella koko asiaa ja nyt vasta ensimmäisen kerran avaudun asiasta. En ole ikinä pystynyt sanomaan sitä ääneen kelleen. Aikuisiän kynnyksellä asia tuli ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen mieleen, kun kuulin, että tuossa perheessä on jollain tapaa vammainen lapsi. En tiedä puhuiko luokkakaverini palturia, enkä edes tiedä onko vammainen lapsi sama kuin tuolloinen vauva.
En kestä ajatella, että lapset voisivat tehdä tuollaista julmuutta. Kunpa saisin tietää ettei asia ole totta.
Kommentit (11)
Kaikki jää vaivaamaan vuosiksi. Koen edelleen viisikymppisenä hirveää maailmantuskaa, häpeän kun olen viisivuotiaana puhunut tyhmästi, ja kärsin toisten kärsimyksistä.
En olisi halunnut tietää tuota aukilejuttua :(((((((((((((((((
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:26"]
Kaikki jää vaivaamaan vuosiksi. Koen edelleen viisikymppisenä hirveää maailmantuskaa, häpeän kun olen viisivuotiaana puhunut tyhmästi, ja kärsin toisten kärsimyksistä.
[/quote]
Huomaan, ettet pidä aloitustani minään.
Tiedän olevani herkkä, mutta silti kovuutesi ihmetyttää. On siis todella ihmisiä, joita toisten kärsimys ei hetkauta mitenkään. Se on surullista.
-Ap
Tuo aukilejuttu kuulostaa kyllä kauhealta!
Minua on jäänyt vaivaamaan asia, joka tapahtui noin 10 vuotta sitten. Olin vapaaehtoistyössä Afrikassa. Olin työssä koulussa, ja koulun eräs opettaja halusi viedä minut kerran pieneen kylään, josta oli kotoisin. Kävimme siellä mm. yhdessä savimajassa tervehtimässä naista, jonka mies oli juuri kuollut aidsiin. Perhe oli hyvin köyhä ja nyt siis vielä entistä köyhempi kuin aikaisemmin. Mietin koko vierailun ajan, että haluaisin antaa tuolle naiselle rahaa. Minulla oli taskussa paikallista rahaa noin 10 euron verran, joka siellä on iso raha, tuohon aikaan se oli suunnilleen myyjien kuukausipalkka. Jostain syystä en saanut tuota rahaa ojennettua tuolle naiselle. Kadun tänäkin päivänä, etten sitä tehnyt. Sillä rahalla olisi ollut perheelle valtavan suuri merkitys, ja olisivat ehkä voineet aloittaa jopa pienimuotoisen yritystoiminnan sen avulla.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:26"]
Kaikki jää vaivaamaan vuosiksi. Koen edelleen viisikymppisenä hirveää maailmantuskaa, häpeän kun olen viisivuotiaana puhunut tyhmästi, ja kärsin toisten kärsimyksistä.
[/quote]
Huomaan, ettet pidä aloitustani minään.
Tiedän olevani herkkä, mutta silti kovuutesi ihmetyttää. On siis todella ihmisiä, joita toisten kärsimys ei hetkauta mitenkään. Se on surullista.
-Ap
[/quote]
Anteeksi mutta olin täysin tosissani! Oikeasti! Olen aina ollut herkkä.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 22:26"]
Kaikki jää vaivaamaan vuosiksi. Koen edelleen viisikymppisenä hirveää maailmantuskaa, häpeän kun olen viisivuotiaana puhunut tyhmästi, ja kärsin toisten kärsimyksistä.
[/quote]
Huomaan, ettet pidä aloitustani minään.
Tiedän olevani herkkä, mutta silti kovuutesi ihmetyttää. On siis todella ihmisiä, joita toisten kärsimys ei hetkauta mitenkään. Se on surullista.
-Ap
[/quote]
Täh??? En nyt ollenkaan tajua mitä sekoilet. Kolmonenhan juurikin sanoo kärsivänsä toisten kärsimyksestä.
Toi on kyllä ihan hirveetä jos on totta :(
Kun olin lapsi, niin mulla oli koulukaveri joilla oli tosi monta lasta, ne pienemmät ja oikeastaan kaikki lapset ja koko perhe oli tosi häiriintyneitä. Niitten mummolla oli koira joka oli niillä välillä muka hoidossa.
Ne pikkuveljet ja pari siskoakin, potkivat sitä koiraa pitkin seiniä, kun kukaan ei ollut komentamassa. Välillä pyörittivät sitä narusta pitkin pihaa, niin ettei se pysynyt mitenkään perässä läähätti vaan ja melkein tukehtui siihen remmiin.
Sellainen mopsi, jolla ei muutenkaan kulje henki :(
Myöhemmin kuulin, että yksi niistä lapsista oli tehnyt itsemurhan 11-vuotiaana.
Kaverini pikkuveli, minä olin silloin 16 v kun kuulin tuosta.
Ihan h*lvetin sairasta sakkia :(
Näistä tulee kauhea olo. Olen oppinut turruttamaan itseäni koska olen kuullut liian hirveitä juttuja. Joskus kadun todella, että luen joitakin uutisia sillä ne jäävät pyörimään päähäni.
AP epäiletkö, että tuo nuppineuloilla pistely olisi aiheuttanut vammaisuuden?
Nuorena opiskellessani lähihoitajaksi olin ekaa päivää harjoittelussa vanhusten hoitokodissa. Olin nuori ja epävarma, kun ohjaaja kaappasi minut mukaan auttamaan mummoa sängystä pyörätuoliin. Ohjaaja otti itse toiselta puolelta ja patisti ottamaan mummosta kiinni. Minä olin siinä vähän hämmentyneenä, että miten ja millaisella otteella? Yritettiin nostaa ja seuraava asia minkä tajusin, oli, että mummo retkotti lattialla ja ohjaaja huusi mulle pää punaisena, että hae nyt jumalauta joku tähän auttamaan.
Asiasta ei sen koommin puhuttu harjoittelussa, enkä ole aikaisemmin tästä kenellekään kertonut. Tietääkseni mummolle ei putoamisesta tullut mitään vaurioita, mutta tämä oli niin kamala tilanne, että vieläkin ahdistaa sen miettiminen. Tajusin kyllä aika pian, ettei minusta lähäriksi ole, mutta siihen oli muutkin asiat syynä kuin tuo tapaus.
Eikö ketään hirvitä kun kukaan ei edes kommentoi? Olenko märehtinyt asiaa turhaan? Voiko tuollaisen vain ohittaa olankohautuksella, että "sellaista sattuu"?
Kertokaa muunkinlaisia murheita, mitä mietitte esim. suhteellisen säännöllisesti. Maailmanloppua? Läheisen/teille oudon henkilön kenties tuskallista kuolemaa?
-ap